Runoja kiinalaisilta mestareilta
Teoksessa on yhteensä 226 runoa noin sadalta runoilijalta. Sen on tarkoitus ilmestyä suomeksi syksyllä 2025 Tero Tähtisen suomentamana ja Basam Booksin julkaisemana. Ohessa muutamia näytteitä antologian toisesta osiosta, joka sisältää pentasyllaabiria (5 kirjoitusmerkkiä/säe) lüshi-runoja, jotka on kahdeksansäkeisiä ja mittaan kirjoitettuja runoja.
Li Bai: Saattamassa ystävää
Sinertävät vuoret levittyvät pohjoisvallin takana,
valkoinen puro kiertelee itämuurin vierellä.
Heitämme tässä kohdassa jäähyväiset,
mutta aavikkoruoho jatkuu kymmenentuhannen lin päähän.
Ajelehtivat pilvet kuin matkamiehen mieli,
laskeva aurinko kuin vanhan ystävän sydän.
Heilautan kättä ja käännyn lähteäkseni,
hevosemme hirnahtelevat erotessaan.
Wang Wan: Pysähtyminen Beiguvuoren juurelle
Maantie kulkee sinertävien vuorten ohi,
jokiveneet risteilevät vihreän veden poikki.
Tulvavesi kohoaa laakeille törmille,
myötäinen tuuli takertuu yksinäiseen purjeeseeni.
Aurinko nousee meren ylle yön rippeistä,
joella kevät alkaa jo edellisenä vuonna.
Miten saisin kirjeen lähetetyksi perheelleni?
Viekää, palaavat hanhet, se mukananne Luoyangiin.
Luoyang oli Tang-dynastian toinen pääkaupunki, joka sijaitsi varsinaisen pääkaupungin Chang’anin (nyk. Xian) itäpuolella. Wang Wan oli kotoisin Luoyangista. Beiguvuori sijaitsee Jiangsun maakunnassa, ja sen luota Luoyangiin on matkaa noin 800 kilometriä. Runon kuudes säe tarkoittaa sitä, että kevät ehtii jo alkaa ennen kuin (kuukalenterin mukainen) edellinen vuosi on ehtinyt päättyä.
Zu Yong: Herra Sun kartano
Maalaiskartano sijaitsee syrjäisessä paikassa,
sinne tultuani mieleni tekee aina elää erakkona.
Zhongnanvuoret häämöttävät oviesi ja ikkunoittesi takana,
Fengjoen välke heijastuu puutarhaan ja metsikköön.
Talven lumen jäänteitä viipyy yhä bambujlla,
pihapiiri on hämärä hetkeä ennen päivänlaskua.
Istun ääneti ihmisten maailman tuolla puolen
ja kuuntelen joutilaana keväisiä lintuja.
Erakoistaan kuuluisat Zhongnanvuoret kohosivat Tang-pääkaupungin Chang’anin eteläpuolella. Fengjoki puolestaan virtasi pääkaupungin lounaispuolella, missä myös runossa kuvattu huvila sijaitsi.
Du Fu: Yövuoro keväällä vasemmanpuoleisessa virastossa
Kukat piileskelevät iltahämärässä muurin juurella,
linnut lentävät sirkuttaen takaisin pesäänsä.
Tähdet katselevat lukemattomien oven heilahtelua,
kuu loistaa kirkkaimmin keisarin asumuksen yllä.
Valvoessani kuulen kultaisten avainten kilinän
vai kantaako tuuli vain hevosten jadetiukujen ääniä?
Aamulla hovissa odottaa lisää sinetöityjä asiakirjoja
ja loputtomia kysymyksiä siitä, miten yö kului.
Runo on kirjoitettu vuonna 758, jolloin Du työskenteli sensorina Chang’anissa. Virka edellytti hänen valvovan öitä kanslerinvirastossa ja osallistumaan hovikokoukseen keisarin kanssa ennen päivänkoittoa. Vähän aikaa runon kirjoittamisen jälkeen Du alennettiin, ja hän aloitti vaelluskauden, joka päättyi vasta hänen kuolemaansa.
Wang Wei: Zhongnanvuoret
Taiyi kohoaa lähellä taivaallista kaupunkia,
sen rinteet yltävät merenrantaan asti.
Valkoisia pilviä kieppuu joka suunnassa,
sinertävä usva jatkuu katseen ulottumattomiin.
Koko maailma kääntyy sen huippujen ympärillä,
valo ja varjo vaihtelevat rotkojen poimuissa.
Huudan virran yli puunhakkaajalle,
mistä täältä saisi majapaikan yöksi?
Taiyi on Zhongnanvuorten korkein huippu. Wang omisti vuorilla sijainneen huvilan ja ainakin runojensa perusteella viihtyi siellä paremmin kuin hovitehtävissään pääkaupungissa.
Gao Shi: Kirjoitettu humalassa Zhang Xulle
Maailma on täynnä pinnallisia ihmisiä,
mutta, ystäväni, sinä et ole kuin muut.
Innostuneena kirjoitat kuin vanha viisas,
humalassa juttusi käyvät entistäkin levottomammiksi.
Hiukset harmaantuneina nautit joutilaan olostasi,
katselet sinertävien pilvien liikkuvan silmiesi edessä.
Montako kertaa sängynpäädyssä roikkuva viinikannu
auttaa sinua saamaan unen päästä kiinni?
Runo on kirjoitettu Zhang Xulle (685–759), joka on yksi Kiinan historian merkittävimmistä kalligrafeista ja joka oli tunnettu myös rakkaudestaan viiniin. Tämän runon perusteella myöskään sen kirjoittaja Gao Shi ei ollut varsinaisia raittiusmiehiä.
Chang Jian: Meditaatiosali Poshan-temppelin takana
Astun aamuvarhaisella vanhan temppelin pihamaalle,
nouseva aurinko valaisee korkeat puunlatvat.
Polku kiemurtelee syrjäiseen paikkaan,
meditaatiosali lepää kukkivien puiden siimeksessä.
Linnut riemuitsevat vuorten kirkkaudessa,
lammenpinnan heijastukset tyhjentävät ihmismielen.
Maailman melu haipuu hiljaisuuteen,
ja kuulen vain temppelikellon äänen.
Poshan eli ”Haljennut vuori” sijaitsee Changshun kaupungin ulkopuolella nykyisen Jiangsun maakunnan alueella. Temppelin nykyinen nimi on Xingfusi eli ”Onnellisuuden temppeli”.
Meng Haoran: Dongtingjärvelle katsellessa
Syyskuussa järven pinta on tyyni,
rannaton selkä sekoittuu taivaan väreihin.
Höyryä nousee Pilvi- ja Unilammikosta,
aallot vavisuttavat Yueyangin muureja.
Haluaisin ylittää joen mutta vene puuttuu,
viisaan keisarin hallitessa on häpeällistä olla jouten.
Istun ja katselen kalastajia ympärilläni,
turha on kadehtia heidän saalistaan.
Meng antoi tämän runon Chang’ anissa vuonna 733 ystävälleen Zhang Jiulingille, joka oli hetkeä aikaisemmin noussut pääministeriksi. Vaikka se päällisin puolin vaikuttaa tavanomaiselta luontorunolta, viidennellä ja kuudennella säkeellä Meng haluaa muistuttaa ystäväänsä olemassaolostaan ja haikailee virkanimitystä. Runo on siis eräänlainen poeettiseen muotoon puettu työhakemus. Dongtingjärvi sijaitsee eteläisessä Hunanin maakunnassa ja Yueyangin kaupunki sijaitsi aikoinaan sen itärannalla.
Wang Wei: Vierailu Xiangji-temppelissä
Tietämättä mitään Xiangji-temppelistä
kiipeän korkealle pilvien ympäröimälle huipulle.
Vanhojen puiden keskellä ei ainuttakaan polkua,
vuoren uumenista kantautuu kellon kumahtelua.
Virta kohisee terävien lohkareitten ympärillä,
aurinko paistaa kylmänvihreisiin mäntyihin.
Tyhjä lampi päilyy ääneti iltahämärässä,
tyyni meditaatio kesyttää myrkyllistä lohikäärmettä.
Wang Wei oli harras buddhalainen, mikä näkyy tässä runossa. Se on myös vahvasti allegorinen: matka ylös vuorenrinnettä on samalla kohoamista ”korkeammalle” tietoisuudentasolle. Tyyni lammenpinta on ajatuksista puhtaan mielen ja ”myrkyllinen lohikäärme” puolestaan kleshojen eli mielensisäisten kärsimysten symboli. Xiangji oli Tang-kaudella hyvin kuuluisa buddhalainen pyhäkkö, joka sijaitsi viitisentoista kilometriä Chang’anista etelään.
Tero Tähtinen
Tero Tähtinen on filosofian tohtori, kirjailija, suomentaja ja kiinalaisen kirjallisuuden tutkija. Hän on julkaissut esseitä, novelleja ja tietokirjoja. Basam Books julkaisee syksyllä 2025 Tähtisen suomentaman Tuhannen mestarin runot -ntologian, johon nämä runot sisältyvät.