Runon takana

Jäätynyt maisema

Eeva-Liisa Mannerin runo.

Miten maa on outo ja suuri,
miten maisemat ovat oudot.
On taivas niin kuin jäässä,
maa kivettynyt on.
Vain itkun nyyhkeen kuulen.
Soi huminassa tuulen
yön, iankaikkisuuden itku loputon.

Miten murheeni on suuri,
miten askeleeni oudot.
Olen vaeltaja tiellä
ja itse olen tie.
Minussa tuuli nyyhkii,
minua tuuli pyyhkii,
ja murhe mua tuulta, tietä kaikkialle vie.