Mia Röngän runo
vettyneimmällä hetkellä
tulee käsi ja kauhaisee
nostaa
auttaa
eksynyttä
lasin takana sisällä
lasin sisällä ulos
antaa
ryömiä suojaan
tarpeettomaan epäsiistiin
luoda uuden sukupolven
elää
lapsuuden kesistä käsistä
puhaltaa siemeniä
kasvaa kasvattaa vahvaksi
Sekä tieteen että runouden lähtökohta on uteliaisuus. Uteliaisuus on pelon vastavoima – se houkuttelee lähestymään. Uteliaisuus saa katsomaan ja kuuntelemaan ja voi siten auttaa näkemään ja kuulemaan. Uteliaisuus ruokkii luovuutta.
Tutkijataustaisena kirjailijana viihdyn tieteen ja taiteen rajapinnalla, niiden välisen aidan yli hypellen ja sen ali kaivautuen. Runous kuuluu mielestäni kaikkialle, myös tiedemaailmaan. Olen kuljettanut runoa tiedenäyttelyiden seinille, tiedekongressin esiintymislavalle ja tietokirjojen sivuille. Maanalaiset linnut -runokokoelmastani (Sammakko, 2016) julkaistiin kritiikki Luonnon Tutkija -tiedelehdessä.
Tämän palstan runoni julkaistaan lasten tietokirjassa Pölyttäjien kirjo (Lasten Keskus, 2026). Niiden osalta luotan tieteen ja taiteen, tiedon ja etenkin runon kykyyn kiinnostaa ja puhutella eri-ikäisiä lukijoita.
Tieteellä ja taiteella on muutakin yhteistä kuin uteliaisuus. Runoni pohjautuvat usein havaintooni maailmasta, toisinaan käsitteeseen tai faktaan – välillä sanaan, parhaimmillaan väärin lukemaani. Niin runoudessa kuin tieteessä kerään ja analysoin aineistoa ja työstän sitä lopputuotteeksi.
Runon lähtökohta ja sen nikkaroiminen tekstiksi on itselläni usein etenkin älyllinen prosessi. Jos runo pohjautuu tosiasiaan, tarkistan faktat, kuten tieteellisessä ja journalistisessa työssäni. Myös tunnetilaa voi analysoida tiedollisesti.
Vastaavasti tieteelliseen työhön saattaa johdattaa ja siihen voi kuulua tunneprosessi. Tunteita herättävät myös tieteen tulokset, kuten ilmastonmuutoksen eteneminen ja luontokato, esimerkiksi pölyttäjien väheneminen.
Runoudessa useammin kuin tieteessä ammennan tunteesta: herään siihen, aistin sitä, sanallistan sitä, ehkä saan sitä välitettyä. Runossa tunne limittyy kieleen tiiviimmin kuin tiedetekstissä: tunne synnyttää kieltä ja kieli tunnetta.
Tietotekstiin ja etenkin tiedetekstiin nähden runo on vapaata. Runon ei tarvitse välittää tiettyä viestiä, ja merkitykset voivat huojua tai kerrostua. Merkityksiä voi ladata myös sanojen ja rivien väleihin – siihen, mitä ei sanota. Säkeen sisään tai rinnalle voi rakentua toinen.
Runous antaa myös mahdollisuuden kuvitella toisia todellisuuksia, toisten todellisuuksia. Voimme katsoa toisin silmin, kuvitella äänen sellaiselle, jonka ääntä emme kuule, tulkita kielen sellaiselle, jonka kieltä emme ymmärrä. Kieli suodattuu kirjoittajansa kautta, mutta vaikka näemme peilistä itsemme, jo peilin olemassaolo on tärkeää ja sen nostaminen kasvojen eteen merkityksellistä.
Tieteen ja taiteen uteliaisuudella ja halulla ymmärtää voimme lähestyä myös muunlajisia, heidän arvonsa nähden ja elävää kunnioittaen. Vaikka tiede jatkuvasti avaa uusia näköaloja muiden eläinlajien kognitioon, tietoisuuteen ja tunne-elämään, todennäköisesti on edelleen paljon sellaista, mitä emme vielä ymmärrä. Arvon ainoana mittana tai edellytyksenä ei voi olla tämänhetkinen ymmärryksemme.
Viime vuosikymmeninä on herättänyt huolta pölyttäjäkantojen laaja ja voimakas taantuminen, jota ovat ajaneet ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset, kuten ilmastonmuutos, saasteet, elinympäristöjen tuhoutuminen ja vieraslajien leviäminen. Monet pölyttäjät kärsivät myös ihmisten ennakkoluuloista, peloista, inhostakin.
Pölytys säätelee ekosysteemien toimintaa ja tukee niin luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien vakautta kuin ihmisen ravinnontuotantoa. Pölyttäjien merkitys on paljon laajempi ja syvempi kuin hunajapurkki kaupan hyllyllä. Samalla se voi jäädä vaikeaksi nähdä, hahmottaa ja arvottaa.
Tunneyhteys pölyttäjiin ja heidän työhönsä voi johtaa empatiaan ja haluun suojella, ja reitti on silloin usein suorempi ja nopeampi kuin pelkän tiedon kautta kulkien. Ehkä runous voi auttaa katsomaan maailmaa hetken verkkosilmien läpi.
Mia Rönkä
Mia Rönkä on Naantalissa asuva runoilija, tietokirjailija, tutkija ja tiedetoimittaja. Hän on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon suhteen pohtimiseen tieteen ja taiteen rajapinnalla. Rönkä on kirjoittanut tiedejulkaisuja, tieto- ja lastenkirjoja, lehtiartikkeleita, oppimateriaaleja, näyttely- ja esitystekstejä sekä kaksi runokokoelmaa: Maanalaiset linnut (Sammakko, 2016) ja Kaksi pimeää (Sammakko, 2022). Kuva: Vesa-Matti Väärä.
Pölyttäjien kirjo -kirja julkaistaan toukokuussa 2026 Lasten Keskuksen kustantamana. Kirjan on kirjoittanut Mia Rönkä ja kuvittanut Janne Toriseva. Kirja on osa Koneen Säätiön rahoittamaa Pölyttäjien kirjo -hanketta.