Tulkoon kasettimaksu
Kirjallisuuden edistämiskeskus KIDEn kokouksessa oli apeita kasvoja. Suomen hallituksen toimet olivat pakottaneet KIDE-valtuuskunnan luopumaan kirjailijoiden työmatkojen tukemisesta. Sitä ei olisi kukaan halunnut. Konferensseihin olisi vaikea päästä, esiintymismatkoja ei voisi toteuttaa, festivaaleille ei pääsisi haastatteluihin. Suomi jäisi pussin perälle.
Kirjallisuuden edistämiskeskuksen rahat tulevat yksityisen kopioinnin hyvitykseen käytettävästä määräsummasta, jonka hallitus puolitti vuonna 2025. Valtuuskunnalla oli yhtäkkiä rahaa puolet vähemmän.
Oli välttämätöntä turvata mitättömän pienestä hyvityssummasta kaikista olennaisin kohde: kirjailijan työvälineet eli tietokoneet. Ilman työkonetta kirjailijan työ on mahdotonta.
Kun on vähän mistä leikata, suuret leikkaukset ovat suurempi uhka, eritoten jos ne eivät ole leikkauksia vaan varkauksia. Kyse ei ole harkinnanvaraisesta kulttuurituesta, vaan tekijänoikeusperäisestä hyvityksestä. Se ei ole valtion rahaa vaan nimenomaan tekijöiden omaisuutta. Itse asiassa koko budjettirahoitus on EU-oikeuden vastainen.
Suomessa siirryttiin vuonna 2015 järjestelmään, jossa valtio maksaa hyvitystä oikeudenhaltijoille siitä, että kansalaiset tekivät yksityisiä kopioita suojatusta sisällöstä. Tätä aiemmin hyvitys tuli tallennuslaitteisiin lisättävästä pienestä maksusta, joka tilitettiin tekijänoikeusjärjestöjen kautta tekijöille. Puhuttiin kasettimaksusta.
Budjettirahoitusta käyttävät maat ovat eurooppalaisessa katsannossa poikkeuksia ja niiden hyvityssumma on yleensä paljon pienempi kuin kasettimaksua käyttävillä. Suomen verrokkimaissa Alankomaissa ja Itävallassa summa on 5-10 kertainen.
Monissa Euroopan ja Afrikan valtioissa kasettimaksulla rahoitetaankin esimerkiksi taiteilijoiden terveydenhuoltoa, asumista, apurahoitusta, eläkettä ja hautausavustuksia.
Monissa maissa Euroopassa ja Afrikassa yksityisen kopioinnin hyvityksestä kerättävällä maksulla rahoitetaankin esimerkiksi taiteilijoiden terveydenhuoltoa, apurahoitusta ja hautausavustuksia.
Korvausjärjestelmää pitää kehittää. Hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko onkin esittänyt vuonna 2023 laatimassaan selvityksessä, että yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmää palautettaisiin takaisin tallennuspohjaiseksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys keskittyi erityisesti siihen, miten järjestelmä voitaisiin saattaa EU-oikeuden mukaiseksi ja toimivammaksi suomalaisessa tekijänoikeuskehyksessä.
Uusi kasettimaksu perittäisiin tallennuslaitteiden valmistajilta ja maahantuojilta. Hyvitysmaksun taso määriteltäisiin tutkimuksilla osoitetun kopioinnin määrän perusteella.
Selvityksessä esitetään suoran hyvityksen piiriin kuuluvaksi musiikin ja audiovisuaalisten teosten lisäksi kirjalliset teokset, kuvataide- ja valokuvateokset sekä radio- ja televisiolähetykset ja suojatut valokuvat. Samalla tilitysjärjestelmän, hallinnoinnin ja jakomekanismien päivittäminen tekoälyaikakaudella lienee entistä tehokkaampaa. Harengon selvityksessä vuotuinen kokonaismäärä hyvitykselle olisi 14–15 miljoonaa euroa, mikä nostaisi edunsaajien tuloutusta lähemmäksi yleiseurooppalaista tasoa.
Yksityisen kopioinnin hyvityksen perusteita kaivettakoon yksityisen ja yhteisöllisen hyödyn välisestä ristiriidasta ja jännitteestä. Yhteisö hyötyy yksittäisen kuluttajan näkökulmasta yksityisestä kopioinnista, mutta oikeudenomistaja menettää. Tämä johtaa siihen, että yhteisön on hyvitettävä tekijän menettämät tulolähteet salliessaan kopioinnin.
Teos on tekijän henkisen työn tulos eli tekijänoikeudella suojattu. Perusoikeudellisesta näkökulmasta tekijänoikeudet on suojattu omaisuuden suojalla. Teoksen käyttö ilman korvausta olisi epäoikeudenmukaista, verrattavissa varastamiseen. Yhteiskunta hyötyy utilitaristisesti yksityisestä kopioinnista, kun taas tekijä menettää. Nykyisin käytössä oleva yksityisen kopioinnin hyvitys on kompromissi: sallitaan kopiointi yksityiseen käyttöön, mutta kompensoidaan tekijöitä suorina korvauksina tai kollektiivisesti.
Teos on tekijän henkisen työn tulos, käytännössä omaisuuteen rinnastettava asia.
Yksilön – siis niin kuluttajan, oikeudenomistajan kuin veronmaksajankin – kannalta oikeudenmukaisempaa olisi jyvittää korvausmaksu tosiasiallisesti heille, jotka teoksia kopioivat, eli mobiililaitteiden tietokoneiden, tablettien, tallentavien digisovittimien, ehkä nettiliittymienkin käyttäjille.
Hyvitykseen käytettävä raha tulee kuitenkin tällä hetkellä verotuloina, jolloin se a) maksetaan myös niiden kukkarosta, jotka eivät laitteita käytä b) on jatkuvan poliittisen budjettivallan alla, jolloin voi käydä niin kuten 2025, jolloin hallitus ryösti oikeudenomistajilta heille kuuluvan tuloutuksen.
Kun hyvitysmalli on leikkauksilla käytännössä halvaannutettu, ainoa oikea askel lienee siirtyä kohti niin kutsuttua kasettimaksua. Eli asettaa laitteisiin ja nettiliittymiin huomaamattoman pieni lisämaksu, jolla kopiointi korvattaisiin tekijöille.
Se olisi oikeudenmukaista niin kuluttajaa kuin tekijääkin kohtaan.
Ville Hytönen
Ville Hytönen (s.1982) on virolaisessa majakkalaaksossa pienen poikansa kanssa asuva Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Kirjailija-lehden päätoimittaja. Hän on julkaissut miltei 60 teosta kaikkia kirjallisuuden lajeja.