Minun listani
1. Farkut ostettiin kirkollisveroilla. Isän työraamattu oli keskikokoinen, kulunut.
2. Taivaan linnut eivät kylvä, leikkaa ja kokoa varastoon, vaan huolettomina liihottavat.
3. Isä kirjoitti saarnaa samalla kun katsoi lauantai-illan Spede-showta. Taivaan linnut torkkuivat oksilla, eivätkä tienneet, että heistä puhutaan evankeliumissa.
4. Äiti oli opettaja. Äidinäiti oli opettaja. He saivat palkan kunnalta. Minä saan välillä valtiolta.
5. Tuntiopettajana neuvon Teatterikorkeakoulusta ammattikirjoittajaksi valmistuvaa: Jos menet kahvilaan, älä osta sekä kahvia että smoothieta. Osta vain toinen.
6. Pappilassa ei puhuttu sijoittamisesta, sillä tulevaisuus oli jo taattu.
7. Rikas ystäväni saa ravintola Elitessä alennusta.
8. Kuukausipalkkainen kriitikko myy vaatteitaan Facebookissa. Vaatteet ovat varakkaan ihmisen merkkivaatteita.
9. Olisinpa kottarainen! Kottarainen väistää fossiilikapitalismin lentämällä omalla moottorillaan milloin vain haluaa, minne vain.
10. Tosin linnutkin saavat fossiilikapitalismista osansa. Hömötiaisia ja muita putoilee.
11. Tuntiopettajan neuvo nro 2 Teatterikorkeakoulusta valmistuvalle: Älä käy K-marketissa, käy Lidlissä.
12. Kirjailijaliitto ei ole ammattiliitto, vaan taiteilijaseura. Kerran meidän johtajamme oli Varis. Hän puolusti minuakin. Mutta linnut eivät ole kovin voimakkaita, ei edes kalasääski.
13. Tuntiopettajan neuvo nro 3 Teatterikorkeakoulusta valmistuvalle: Osta vaatteet kirpputorilta, mutta älä maksa ylihintaa eliittikirpputorilla.
14. Olen aina ollut reipas. Ajattelen näin: koska minulla ei ole työhuonetta, voin käydä sillä rahalla terapiassa puhumassa siitä, miten vittumaista on olla reipas.
15. Ja on myös niin, että rovasti Ala-Harja kuoli 23 vuotta sitten. Sain korvauksen vakuutusyhtiöltä sekä kaksi hintavaa hiihtopukua.
16. Viikilällä on televisiossa Acne Studiosin collegepusero. Googlaan hinnan.
17. Jos Teatterikorkeakoulun tuntiopettajaa pyydettäisiin kirjoittamaan opinnäyte nyt, otsikkoni olisi: ”Tämä väsymys seisoa omilla jaloilla.” (Tai ”Täydellinen uupumus siihen, miten kalkkaromainen tämä patriarkaattinen kapitalismi on.”)
18. Tuntiopettajan neuvo nro 4 Teatterikorkeakoulusta valmistuvalle: Ano hyvänen aika sä prekaari apua niin paljon kuin ikinä kehtaat. (Voit toki myös opettaa, mutta eivätkö taideopettajat ole vähän luusereita?)
19. Mietin aina opetusten, kirjastokeikkojen ja kolumnien jälkeen, mitä ylimääräistä hemmottelua voisin palkkiolla ostaa. Tämän kolumnin suunnitelma: hieronta, padelmaila, erikoismallisia post it -lappuja, purkki tyrniöljykapseleita.
20. Maksoin Leningradissa upean illallisen sukkahousuilla ja muovipussilla. Olin hyvin possu. 2020-luvulla olenkin Bolttipossu, Wolttipossu, röh röh.
21. Tuntiopettajan neuvo nro 5 Teatterikorkeakoulusta valmistuvalle: Älä mieti valmistavatko oppimasi asiat sinua kirjoitustyön räntäiseen maastoon (eivät valmista). Paljon onnea vaan, sä reipas maisteri!
22. Rovasti Ala-Harja sai aivoinfarktin oltuaan kuukauden eläkkeellä. Kastoi, vihki, hautasi, verotti ja kuoli.
23. ”Älkää siis murehtiko mitä me syömme tai mitä me juomme tai mistä me saamme vaatteet”, saarnasi hän pöntöstään. Mutta minä vain murehdin.
24. Lintu pyrähtää oksalle, siitä nousee lentoon. Tsirp! Sitten toinen lintu… ja kolmas… tsirp tsirp tsirp, iloiset linnut, taivaalla laajana parvena. Alkavat pitää mekkalaa. ■
Riikka Ala-Harja
Riikka Ala-Harja on kirjailija ja dramaturgi. Hän toimii myös Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tuntiopettajana eri koulutusohjelmissa. Ala-Harja rakastaa listoja, mutta ei pidä nykyisen hallituksen leikkauslistasta. Kuva: Laura Malmivaara/Otava.