Kenen ehdoilla luokassa luetaan?
Lukemisen tärkeimpiä tehtäviä on osoittaa, ettemme ole yksin, on kirjailija ja tutkija C.S. Lewis todennut. Kaunokirjallisuus paljastaa, että muut epäröivät, häpeävät, arkailevat ja ajattelevat yhtä kummallisesti kuin me, vaikka reaalimaailmassa näemmekin enimmäkseen paklattua pintaa.
Kirjallisuustutkija Suzanne Keen on määrittänyt fiktiivisen kirjallisuuden empatiakoneeksi. Sen avulla pääsemme kokemaan, miten toinen olento ajattelee ja tuntee. Huomaamme, että ihminen, joka on ajattelumaailmaltaan, puoluetaustaltaan, sukupuoleltaan, seksuaaliselta suuntautumiseltaan tai vaikka iältään aivan toista kuin me, onkin enemmän kaltaisemme kuin meistä poikkeava. Lukukokemukset näyttävät, että yhtä hyvin voisimme olla syntyneet toiseksi; kaikkien muidenkin ihmisten sisällä elää minä.
Lukukokemukset näyttävät, että yhtä hyvin voisimme olla syntyneet toiseksi; kaikkien muidenkin ihmisten sisällä elää minä.
Kirjallisuuden ja lukemisen arvo tunnistetaan suomalaisissa kouluissa. Opetussuunnitelman perusteiden tukimateriaalissa kerrotaan: ”Luetuista kirjoista keskustellaan kaikilla luokka-asteilla elämystasolla, reflektoidaan luettua omaan elämään (tunteet, vastaavat omat kokemukset, uudet tiedot, kysymykset). […] Luetuista kirjoista poimitaan jännittäviä, pelottavia, yllättäviä tms. kohtauksia, joista rakennetaan patsaita tai still-kuvia. Ne puretaan keskustellen, miksi kohtaus herätti sellaisia tuntemuksia kuin herätti. Kirjallisuuden henkilöitä laitetaan kuumaan tuoliin ja heitä haastatellaan, miksi he toimivat ja ajattelivat niin kuin kirjasta saatiin lukea. Kirjoille kirjoitetaan uusia loppuja tai sivuhenkilöstä tehdään oman kertomuksen päähenkilö.”
Vaikuttaa monipuoliselta, mutta loppujen lopuksi kirjallisuuden vaikuttavuus kytkeytyy siihen, millaisia kirjoja luokkahuoneissa luetaan, ja vastuu kirjojen valinnasta on opettajalla. Esimerkiksi Venäjällä ja osassa Yhdysvaltoja on viime aikoina kielletty muun muassa seksuaalivähemmistöistä kertovan kirjallisuuden käsittely kouluissa. Kasvatustieteen maisterin Sini Rautiaisen vuonna 2024 julkaistu maisterintutkielma onneksi osoittaa, että suomalaiset opettajat eivät jätä valitsematta jonkun kyseenalaiseksi katsomia aiheita sisältäviä teoksia. Sen sijaan osa opettajista varoi vanhoja teoksia, joiden arvomaailma oli ristiriidassa nykypäivän ilmapiiriin nähden.
Selvää kuitenkin on, että opettajat joutuvat kirjavalintojensa yhteydessä puntaroimaan oppilaiden etua, omia epävarmuuksiaan ja oppilaiden vanhempien toiveita. Tämä voi nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa tuntua miinakentällä kävelemiseltä. Valitettavasti seksuaalista moninaisuutta tai antirasismia käsittelevät kirjat herättävät joissain oppilaissa ja heidän huoltajissaan vastustusta. Tämä ei ihmetytä, kun jopa maamme hallitus on esittänyt tukahduttavan konservatiivisia näkemyksiä, ja sovinistiset sekä rasistiset somevaikuttajat ovat maailmankuuluja. Tähän peilaten ei yllätä, että yläkoululaiset ovat huudelleet teatteri- ja balettiesityksissä homofobisia herjoja. Aroiksi miellettyjä aiheita sisältävien kirjojen valitseminen vaatiikin opettajalta rohkeutta. Hänen täytyy ottaa huomioon oppilaiden häiriköinnin ja huoltajien pillastumisen riski ja varautua mahdolliseen taisteluun.
Aroiksi miellettyjä aiheita sisältävien kirjojen valitseminen vaatiikin opettajalta rohkeutta.
Olen kirjallisuustutkija Sirke Happosen kanssa samaa mieltä, että opettajalta on kardinaalivirhe, jos hän valitsee käsiteltäviksi vain aiheidensa suhteen harmittomia, kädenlämpöisiä teoksia. Opettajan täytyy muistaa, että hänen työhönsä eivät saa vaikuttaa vallitsevat poliittiset tai aatteelliset suuntaukset vaan opetus pohjautuu aina opetussuunnitelmaan.
Opettajien on mahdotonta valita luokkahuoneisiin tärkeitä teemoja käsitteleviä kirjoja, jos niitä ei kirjoiteta ja julkaista. Nykyinen maailmamme vaikuttaa tukevan enemmän lukijoiden viihdyttämistä kuin älyllistä ja henkistä haastamista. Lasten ja nuorten henkisen kehityksen puolesta toivon, että kirjailijat ja kustantamot uskaltavat ja jaksavat olla suunnannäyttäjiä miellyttämisen sijaan.
Mooses Mentula
Mooses Mentula on kuudetta kaunokirjallista teostaan kirjoittava kirjailija. Hän työskentelee myös Seppona Mäntsälän Ehnroosin koulun rehtorin toimistossa. Kuva: Veikko Somerpuro.