Perspektiiviharhoja
Oliko 2023 – Suomen tietokirjailijat ry:n 40-vuotisjuhlavuosi – suomalaisen kirjallisuuden annus horribilis? Kysymys kävi mielessä, kun ajattelin yhteisen tulotutkimuksemme tuloksia, arvonlisäverokannan nostoa, lainauskorvausuudistusta ja muita maan hallituksen aikaansaannoksia kirja-alalla. Useampi peräkkäinen tappio edunvalvontarintamilla synkistää tunnelmaa, mutta paralleelin näkeminen Kuningatar Elisabetin vastaavaan juhlavuoteen olisi jo ehkä liioittelua.
Tietokirjailijoiden edunvalvojana altistuu juridis-teknologisen sanaston vyörylle. Myös esivallan kulttuuripoliittisen puheen ja tekojen välinen ristiriita aiheuttaa aknea ja unettomuutta. Kokemus on kuluttava ja vääristää perspektiiviä. Jos haluaa osallistua julkiseen keskusteluun, ajautuu salakavalasti itsekin diskurssiin, jossa kirjan ja kirjailijan työn merkitystä arvioidaan samoilla mittareilla kuin mitä tahansa elinkeinoa ja sen taloudellista kannattavuutta. Ideaali siitä, että uutta luova tai aikaansa kriittisesti katsova kirjailijuus edellyttää ulkopuolisuutta juuri kaikesta tuollaisesta, on alkanut tuntua etäiseltä.
Digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat muutokset ovat kirja-alalla olleet kiistatta mullistavia. Ne eivät koske pelkästään kirjojen jakelua vaan myös käsitystä siitä, mikä kirja on. Oppikirjan kuten muidenkin kirjojen formaatti ennätti vakiintua vuosisatojen ajaksi. Mutta jos tänä päivänä en suostu muuttamaan pedagogisia ideoitani tai kynä–paperi -tehtäviäni myös videoiksi, peleiksi ja muuksi digimateriaaliksi, en kohta enää ole oppikirjailija. Ei auta, vaikka edelleen uskon eniten juuri käsin tekemisen taikaan oppimisessa. Samalla tavalla tutkijana joudun nöyrtymään sen edessä, että minun on itse huolehdittava sisällön oikeellisuuden lisäksi tekstieni taitosta, kuvien käyttöoikeuksista ja niin edelleen. Monissa tapauksissa työnantajani joutuu vielä maksamaan siitä, että luovuuteni hedelmä julkaistaan! Ja kun avaan tietokoneen, yhä useammin epäilen kenenkään kontrolloimattoman algoritmin tarkkailevan työtäni ja oppivan minusta ja alastani asioita, joita en itse edes vielä aavista.
”Minä aion muistaa vuoden 2023 myös siitä, että suomalaiset kirjailija- ja kääntäjäjärjestöt tekivät ennennäkemättömän paljon yhteistyötä.”
Mutta ehkä tähänkin kokemukseen liittyy näkökulmaharhaa, sillä kirjailijuus ja kirjoittamisen toimintaympäristö ovat muuttuneet aiemminkin. Kirjailija-sanakin on varsin tuore keksintö. Se ilmestyi suomen kieleen vuonna 1845, sitä ennen näillä seuduilla oltiin kirjojen tekijöitä. Uuden sanan käyttöönotto saattaa kuulostaa pieneltä asialta, mutta tässä voi nähdä suuren paradigmamuutoksen: Jos kirja oli aiemmin tavara, jonka joku valmistaa, niin keskiöön nousi ihminen, jonka henkisistä ominaisuuksista ja taidoilla kirja valmistuu. Tässä mielessä kirja ei ollut enää pelkästään esine vaan myös abstraktio, joka voi manifestoitua muullakin tavoin kuin paperille painettuna, kuten nyt meidän ajassamme tapahtuu.
Jos palaamme vielä vuoden 2023 tapahtumiin, kirjailijoiden mediaanitulon lasku, ALV-kannan nosto ja lainauskorvausuudistuksen valuviat ovat toki kitkeriä asioita nieltäviksi. Mutta tappiomielialalle ei pidä antaa liikaa tilaa. Nämä eivät ole saman mittaluokan asioita kuin ne sananvapauden rajoitukset tai tekijänoikeuden puutteet, joiden kanssa moni eurooppalainenkin kollega joutuu kamppailemaan. Mediaanitulon laskun takaa löytyy positiivisiakin asioita. Ilmiössä on kyse myös siitä, että backlist-teosten suosio ohjaa tekijänoikeuskorvauksia entistä suuremmalle joukolle kirjailijoita ja heidän perillisiään.
Minä aion muistaa vuoden 2023 myös siitä, että suomalaiset kirjailija- ja kääntäjäjärjestöt tekivät ennennäkemättömän paljon yhteistyötä. Tämä yhteistyö jatkuu ja konkretisoituu monella tavalla tänäkin vuonna. Uudistuva Kirjailija-lehti on sekin esimerkki muutoksesta, johon sisältyy mahdollisuus moneen hyvään. ■
Timo Tossavainen
Kirjoittaja on Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja ja Luulajan teknillisen yliopiston matematiikan ja sen oppimisen professori. Vapaa-aikansa kuluksi hän hiihtelee, juoksentelee ja rämpyttelee kitaraa.