Yleistä ja tapauskohtaista
Kulttuuri on pelkkää lainaamista ja kierrätystä. Kenellekään ei voi syntyä yksinoikeutta kulttuurituotteeseen, sillä mitään puhdasta ja uniikkia alkuperäisyyttä ei ole. Nokkelaa juonenkäännettä on jo käyttänyt joku toinen, samoilla metafora-apajilla ovat kalastaneet muutkin. Kirjailijoina työstämme sitä, mitä olemme lukeneet.
Toisaalta: eikö juuri työstämisen vaiva tee teoksista omiamme? Kulttuuri tarjoaa materiaalit, joista kukin meistä rakentaa omannäköisensä rakennelman. Toinen kirjailija tekisi samoista lähtökohdista aivan erilaisen teoksen. Olemme yksilöitä, ja tämä väistämättä näkyy teoksissamme. Emme ole vain ennalta annetun kanavoijia.
Kun lainaamisesta tai vaikutteiden ottamisesta syntyy kiistoja, lainaajaa usein puolustetaan vetoamalla ensin edellä esittelemääni näkökulmaan eli siihen, että kaikki on kierrätystä. Teosten samankaltaisuus johtuu siitä, ettei kukaan tosiasiassa keksi mitään itse – ideat ja ilmaisut ovat osa kulttuuriamme. Jos taas epäreilulta tuntuva lainaaminen osuu omalle tai läheisen kollegan kohdalle, puolustamme herkästi tekijän oikeutta omaan teokseensa. Lainaamisella on rajansa: liian paljon ei saa lainata ilman lupaa, viittausta tai kiitosta.
Ratkaisua kiistoihin ei välttämättä löydy tekijänoikeuslaista, sillä se koskee lopulta melko kapeaa lainaamisen aluetta. Toisin kuin usein kuvitellaan, tekijänoikeuslaki ei kiellä plagiointia – plagiointi ei edes ole juridinen termi.
Kulttuurista ammentaminen ja yksilötekijän teossuoja ei ole joko/tai-kysymys, vaan näkökulmien yhteen sovittamisen kysymys. Molemmat näkökulmat ovat perusteltavissa, molempia täytyy puolustaa. Olennaisempi ja visaisempi kysymys on se, kumpaa missäkin tilanteessa kannattaa painottaa. Kiistatilanteissa tarvitaan laajempaa perspektiiviä siitä, missä tarkoituksessa ja miksi tekstiä on lainattu – tai näytetään lainatun, sillä lainauskiistoja käsitellään julkaistun tekstin, ei tekijän intentioiden tasolla.
Lainaamista ei voi osoittaa hyväksyttäväksi tai vääräksi vain vertailemalla tekstejä.
Lainaamista ei voi osoittaa hyväksyttäväksi tai vääräksi vain vertailemalla tekstejä. Usein plagiaattiepäilyjä tutkitaan vertailutaulukoiden avulla: vasempaan sarakkeeseen alkuperäisteksti, oikeaan lainaava. Näin syntyy dataa, jonka perusteella esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusneuvosto ottaa kantaa yksittäisiin lainaustapauksiin. Suoraviivainen vertailu kertoo kuitenkin kovin vähän lainaamisen laajemmasta logiikasta.
Yksittäiset vertailuesimerkit voivat myös peittää näkyvistä sen seikan, että lainaava teksti saattaa olla kokonaisuudessaan muilta napsittua tekstikollaasia. Keskitytään kärpäseen, ei härkäseen.
Lainaamisen mielekkyyttä puntaroidessa täytyy katsoa lähelle ja täytyy katsoa kauas. Ongelmaksi muodostuu resursseista rajallisin: aika. Lainauskiistat leimahtavat usein nopeasti ja jäävät roikkumaan epämääräisinä syytöksinä, sillä kenelläkään ei ole aikaa lähilukea tekstejä ja suhteuttaa niitä laajempiin yhteyksiin.
Tutkijat eivät ehdi reagoida, kustantajilla ei ole resursseja puolustaa kirjailijoitaan ja kirjailijaliittojen voi olla hankalaa puuttua jäsenten välisiin kiistoihin. Tekoäly voi auttaa jonkin matkaa, sillä se havaitsee kaltaisuudet paljon ihmislukijaa tarkemmin. Tästä syystä jotkut tietokirjojen kustantajat käyttävät jo plagiaatintunnistusohjelmia sisään tulevien käsikirjoitusten arvioinnissa. Toisaalta generatiivinen tekoäly auttaa myös peittelemään vilpillisen lainaamisen jälkiä, sillä lainoja voi yrittää peittää tekoälyn suorittamalla editointikierroksella.
Ajanpuutteen ohella lainaamisesta käytävää keskustelua hämärtää päämäärien puute. Harvoin on selvää, mitä tavoitellaan, kun lainaamista koskeva epäselvyys tuodaan julkisuuteen. Millaista oikeutta tai hyvitystä haetaan? Rahallista korvausta vai julki tuotua tunnustusta? Anteeksipyyntöä? Yleisempää linjanvetoa sallitun lainaamisen rajoista? Kun päämäärä on tarkemmin tiedossa, on helpompi valita sitä tukevat metodit ja argumentit sekä käsittelyn areenat.
Mitä sitten tulisi tehdä, jos havaitsee julkaistussa teoksessa kummastusta herättävää tai vilpilliseltä vaikuttavaa lainaamista? Annan lopuksi muutaman käytännön neuvon, joiden tarkoitus on suojata kiistan molempia osapuolia, sillä lainauskiistat ovat lopputuloksesta riippumatta kuluttavia molemmille.
Vältä plagiaattisyytöksiä, ellet ole aivan varma, mistä on kyse.
Jos havaitset epäilyttävää lainaamista, älä jää epäilysi kanssa yksin vaan kysy muiden mielipidettä. Tuo epäily esiin nimenomaan epäilynä. Vältä plagiaattisyytöksiä, ellet ole aivan varma, mistä on kyse. Kysy neuvoa Kirjailijaliiton juristilta, mutta muista, että juristi katsoo asioita vain juridiikan näkökulmasta, eikä lain maailmassa ole puhtaita tulkintoja. Toinen juristi saattaa lausua asiasta toisin.
Mieti kannattaako asiaa lähteä edistämään julkisuuden kautta vai ottamalla ensin yhteyttä lainaavaan kirjailijaan ja tämän kustantajaan. Älä toimi hetken mielijohteesta tai tunnepuuskassa. Varaudu siihen, etteivät kaikki katso asiaa samasta näkökulmasta kuin sinä. Varaudu myös siihen, ettet ehkä saa sitä oikeutta ja lopputulosta, jota lähdet hakemaan. Huolehdi siitä, että elämässäsi on varaventtiilejä – mikään lainauskiista ei ole sen arvoinen, että menetät sen vuoksi mielenrauhasi pitkäksi aikaa.
Jos sinuun kohdistuu epäily vilpillisestä lainaamisesta, vedä ensin henkeä. Tilanne on epämiellyttävä ja tarvitset sen käsittelyyn aikaa ja apua. Voiko olla, että kirjoittamasi teksti näyttää toisen silmin katsottuna vilpilliseltä? Pyydä asiaan näkemystä myös sellaisilta ihmisiltä, joilla ei ole välitöntä intressiä tukea sinun näkökulmaasi. Jos tiedät varmasti, ettet ole toiminut väärin tai epäeettisesti, tuo kantasi ilmi selkeästi ja vailla turhaa draamaa. Jos taas syytöksissä on perää, nopein tie ulos tilanteesta on myöntää virheensä ja korjata vahingot. Silloin pystyt jatkamaan työtäsi ja säilyttämään kollegoittesi kunnioituksen.
Kun yksittäistapauksen pöly on laskeutunut, on aika pohtia asiaa avarammassa perspektiivissä. Selvien sääntöjen puuttuessa vain laajapohjainen keskustelu kertoo sen, missä menevät lainaamisen rajat.
Sanna Nyqvist
Sanna Nyqvist on tietokirjailija ja kirjallisuudentutkija, joka on tutkinut laajasti tekijyyden ja lainaamisen kysymyksiä. Nyqvist on kirjoittanut Outi Ojan kanssa teoksen Kirjalliset väärennökset: huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (Gaudeamus, 2018). Kuva: Markko Taina/Tammi.