Ruusunnuppujen polttamisesta
Eräänä kevätpäivänä kävelin Rautatientorilla ja pohdin mistä saisin käsiini Hasso Krullin vuonna 2014 julkaistun tutkielman Jumalattaren pesä: mytopoeettinen essee. Palladium-kustantamon julkaisema teos ei varsinaisesti kuulu kirjakauppojen bestseller-valikoimaan.
Se olisi saattanut löytyä divareista, mutta tarkoituksenani oli antaa se lahjaksi ja voisin uuden ostamalla samalla tukea moisten kulttuuritekojen julkaisemista. “Tuskin sä löydät sitä mistään muualta kuin Rosebudista”, sanoi kirjailijatoverini ja oikeassahan hän olikin.
Virolaisen filosofin teos löytyi Rosebud Sivullisen kirjakasan alimmaisena sivupöydältä ja näytti siltä kuin sitä ei olisi edes inventoitu, vaan oli jonkinlaisessa ikuisessa saapumiserässä. Kirja teki kauppansa ja lahjan saanut ystäväni pääsi tutustumaan virolaisiin ajatuksiin Hannu Oittisen kääntämänä.
Paria päivää myöhemmin Voima-lehden kantava voima ja Rosebudissakin osittain työskentelevä Iia Simes kirjoitti sosiaalisessa mediassa kirjakaupan olevan vaikeuksissa. Kyse ei ole taloudellisesta kannattavuudesta vaan uhasta menettää koko myymälä muista syistä.
“Helsingin Yliopistokiinteistöt* uhkaa irtisanoa Rosebud Sivullinen -kirjakaupan vuokrasopimuksen”, Simes kirjoittaa. “Yliopistokiinteistöt ei ole pyytänyt Rosebudia maksamaan korotettua vuokraa, eikä Rosebud ole laiminlyönyt maksujaan. – – Joku muu taho kuulemma tarjoaa enemmän.”
Toimituksellinen huomio: edellä mainitussa sitaatissa vuokranantajana viitataan Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:hyn. Oikea vuokranantaja on kuitenkin Yliopiston rahastot.
Simes penää yliopistolta sen arvoja. Eikö riippumaton ja monipuolinen kirjakauppa juuri toteuta yliopiston arvoja eli totuutta, sivistystä, vapautta ja yhteisöllisyyttä, hän pohtii.
Rosebud-ketjun lippulaiva Sivullinen on sijainnut viisi vuotta Kaisaniemen metroaseman yläkerrassa, juuri sellaisen näköisenä kuin eurooppalaisten kirjakauppojen kuuluukin näyttää. Paljon kirjoja ja esiintymislava. Avoinna joka ainoa päivä. Nurkilla notkuu yliopisto-opiskelijoita.
En ole varmaan kertaakaan käynyt Sivullisessa ilman, että hyllyjen välissä nuohoaisi vähintäänkin pari ystävääni tai tuttua. Se on kirjamyynnin ja julkaisutapahtumien lisäksi miellyttävä kohtaamispaikka, jossa keskusteluaiheet väkisinkin liittyvät kirjallisuuteen.
Mikä Rosebud, joku saattaa kysyä? Nimi tulee Orson Wellesin elokuvasta, jossa lehtikeisari Kane kuolee valtavassa linnassaan ja kuiskaa viimeiseksi sanakseen “Rosebud”. Elokuvan tärkein kysymys on mitä se tarkoittaa.
Entisenä kirjakauppiaana ihailen kaikkia niitä riippumattomia toimijoita, jotka saavat kirjojen jakelutoiminnan onnistumaan liiketaloudellisesti. Vuonna 2012 Tampereen Hämeenpuistoon perustettu oma kirjakauppamme Tulenkantajat keikkui jatkuvasti tulen ja kantamisen rajoilla, kunnes lopulta myytiin Teos-kustantamolle velkojen kuittaamiseksi. Ei ollut helppoa hommaa se.
Kauppias Hannu Paloviidan pitkäjänteinen työ Rosebud-kirjakauppojen eteen on välillä ollut markkinasuhdanteista riippuen takkuista, yleensä onnistunutta, mutta sen taustalla on aina ollut vilpitön halu viedä kirjallisuutta eteenpäin ja tuoda hyviä kirjoja yleisön saataville.
Suomen Kirjailijaliitto on tietysti Rosebudin tilojen menettämisen uhasta huolissaan. Miten käy erinomaiselle kohtaamispaikalle kaupungin keskiössä? Mikä kirjakauppa pystyy takaamaan laadukkaat valikoimat niin kaunoa ja tietoa, vieläpä hyvin marginaalisiakin löytöjä. Mikä voisi olla luontevampi paikka koota yleisöä julkistamistilaisuuteen? Rosebud on merkittävä sisäänostaja monelle pienelle kustantajalle ja sen loppuminen vaikuttaisi heikentävästi kustannuskentän monipuolisuuteen.
On tietysti ymmärrettävää, että kiinteistöyhtiö pyrkii tekemään mahdollisimman suurta voittoa, pitkäjänteinen voitontuottaminen kun lienee osakeyhtiöiden pääasiallinen tehtävä. Mutta jos omistajana häärii kirjallisen sivistyksen tärkeimpiä tukijoita, yliopistolaitos, on pakko pohtia nähdäänkö metsää puilta.
Orson Wellesin Citizen Kanen lopussa paljastuu, miksi lehtimoguli Kane kuiskaa Rosebud-sanan viimeiseksi sanakseen. Kun Kanen valtavaa linnaa tyhjennetään, työmiehet heittävät uuniin puisen kelkan, jossa lukee Rosebud. Kaiken mammonan ympäröimä Kane ikävöi viimeisellä hetkellä rakkainta asiaansa, lapsuuden kelkkaa.
Rosebud Sivullisen tiloista vuokratarjouksen tehneen yrityksenkin on hyvä miettiä haluaako se kirjakaupan kukistajan leimaa brändiinsä. Meille kirjailijoille kirjakauppa ja kirjasto edustavat samaa mitä kirkot papeille tai lapsuuden kelkka kansalainen Kanelle.
Ne ovat pyhiä ruusunnuppuja.
Ville Hytönen
Ville Hytönen (s.1982) on virolaisessa majakkalaaksossa pienen poikansa kanssa asuva Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Kirjailija-lehden päätoimittaja. Hän on julkaissut miltei 60 teosta kaikkia kirjallisuuden lajeja.