Lainsäätäjä parantaa tekijän asemaa – mikä muuttuu?
Vuoden 2023 huhtikuussa astui voimaan tekijänoikeuslain uusi sääntely, joka perustuu EU:n DSM-direktiiviin. Kaikkien EU:n jäsenmaiden on tullut implementoida uusi sääntely osaksi kansallisia lakeja. Kirjailijaliiton juristin Eeva Asikaisen mukaan kirjailijan kannalta tärkeintä uudistuksessa on tekijän asemaa parantava sääntely, joka on luonteeltaan pakottavaa, eli siitä ei voida poiketa sopimuksilla.
– Pakottava lainsäädäntö suojaa kirjailijaa sopimusneuvotteluissa. Vaikka sopimusvapaus on edelleen lähtökohta, ei uutta sääntelyä voi ohittaa. Sopimuskäytäntöjä on nyt päivitettävä kirja-alalla, Asikainen summaa.
Tekijän asemaa vahvistetaan erityisesti kolmen uuden tekijänoikeuslaissa olevan säännöksen kautta: Ensinnäkin tekijällä on lain mukaan oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen teoksensa hyödyntämisestä. Toisekseen uusi laki takaa tekijän oikeuden saada kattavat ja merkitykselliset tiedot teoksensa hyödyntämisestä silloinkin, kun sopimuskumppani on luovuttanut oikeuksia edelleen kolmannelle osapuolelle, kuten luku- ja kuunteluaikapalvelulle. Kolmanneksi tekijällä on oikeus myös oikeudenluovutuksen peruutukseen tiettyjen ehtojen täyttyessä, silloin, kun taho, jolle oikeudet on luovutettu ei hyödynnä oikeuksia kohtuullisessa ajassa.
Uusi tekijänoikeuslain sääntelyn pyritään jalkauttamaan kirja-alalle Kirjailijaliiton käynnistämässä Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -hankkeessa (KDM-hanke). Hankkeen päämääränä on päivittää kirja-alan hyvät käytännöt vastaamaan uutta sääntelyä yhdessä alan sidosryhmien kesken.
– On hyvä käydä yhdessä toimijoiden kanssa keskustelua siitä, miten hyvät käytännöt päivitetään uuden pakottavan lainsäädännön mukaisiksi ja lisäksi tarkastella sitä, vastaavatko nykyiset käytännöt kaikilta osin digitaalista toimintaympäristöä. Keskustelujen, kuten myös uuden sääntelyn tavoitteena on, että tekijän asema sopimusneuvotteluissa vahvistuu. Huomiota tulee erityisesti kiinnittää myös asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen toteutumiseen digitaalisessa toimintaympäristössä.
Läpinäkyvyyttä tilityksiin
Kirja-alan digitalisoituminen ja varsinkin luku- ja kuunteluaikapalveluiden palkkiokäytännöt ovat luoneet epäselvyyttä kirjailijoiden sopimuskäytännöissä. Mistä ja miten palkkio muodostuu?
Kirjailijaliiton tulotutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia vastaajista ei tiedä lainkaan hintaa, jolla kustantaja myi teoksen ääni- ja sähkökirjaoikeuksia luku- ja kuunteluaikapalveluihin tai kolmansille palveluntarjoajille. Nyt tähän on siis tulossa parannusta, sillä kirjailijalla on lakiin perustuva oikeus saada kattava selvitys teoksensa hyödyntämisestä syntyneistä tuloista. Jos tarvittavia tietoja ei saa sopimuskumppanilta eli yleensä kustantajalta, niitä voi pyytää myös kolmansilta osapuolilta kuten luku- ja kuunteluaikapalvelulta.
Kirjailijoille kirja-alan digitalisoituminen on näyttäytynyt yhä pienenevinä tekijänoikeuskorvauksina, vaikka yhtä aikaa kirja-alalla on ylistetty äänikirjabisnestä kirja-alan pelastajaksi. Tekijänoikeuskorvausten lasku näkyy myös Kirjailijaliiton vuoden 2023 tulotutkimuksessa: Sen mukaan kaunokirjallisesta työstä saatujen veronalaisten vuositulojen mediaani on laskenut merkittävästi vuoden 2018 tulotutkimuksesta. Tällä hetkellä luku on 1 713 € vuodessa, kun se vuonna 2018 oli 2 294 €.
Mediaanipalkkiot painetusta kirjasta sekä ääni-, sähkö ja luku- ja kuunteluaikapalveluista ovat laskeneet vuodesta 2019. Osaltaan laskua selittää se, että kun kirjailija on tähän asti saanut painetun kirjan myynnistä keskimäärin 3 euroa, maksetaan luku- ja kuunteluaikapalvelussa kulutetusta teoksesta kirjailijalle keskimäärin vain 40-70 senttiä. Oman epäkohtansa tilityksiin tuo sekin, että luku- ja kuunteluaikapalveluissa teoksesta maksetaan kuunneltujen minuuttien mukaan, ja esimerkiksi minimalistinen, huippuunsa hiottu lyriikka tuottaa siten vähemmän tekijänoikeuskorvauksia kuin tiiliskiviromaani, jonka kuuntelemiseen vierähtää kymmeniä tunteja.
Yhden euron alelaarit?
Ennen luku-ja kuunteluaikapalveluiden Suomen valloitusta monet kirjankustantajatkin vastustivat kirjamessujen yhden euron alelaareja, koska katsoivat niiden murentavan kirjan hintamielikuvaa. Nyt kustantajia ei sen sijaan näytä huolettavan äänikirjabisneksen kirjailijan tuloja laskeva hinnoittelupolitiikka. Luku- ja kuunteluaikapalvelut puolestaan vetoavat hinnoittelussaan siihen, ettei kuluttaja ole halukas maksamaan palvelusta nykyistä enempää.
– Asia ei ole näin mustavalkoinen. Kirjailijaliiton kirjamessujen yhteydessä toteutettujen kyselyiden mukaan monet kuluttajat olisivat valmiita maksamaan kuunnelluista äänikirjoista paljon enemmän, Asikainen huomauttaa.
– Vetoaminen pelkkään kuluttajakäyttäytymiseen ei ole yhteiskuntavastuun mukaista. Yritysten tulee toiminnassaan ottaa huomioon vaikutukset kaikkiin sidosryhmiin ja yhteiskuntaan.
Tekoäly vaatii sääntelyä
Myös tekoäly ja sen tuomat uhat ja mahdollisuudet mietityttävät koko kirja-alaa. Tekoälyyn liittyviä kysymyksiä tarkastellaan KDM-hankkeessa ja tavoitteena on luoda eettiset ohjeet tekoälyn käyttöön kirja-alalle. Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on oikeus kieltää yrityksiltä teoksen käyttö tekstin- ja tiedonlouhinnassa. Myös teoksen käyttö tekoälyn koulutukseen voidaan kieltää.
– Kustannussopimuksissa kannattaa jatkossa sopia myös siitä, sallitaanko vai kielletäänkö tekoälyn käyttää teoksia. Kiellosta tulee sopia nimenomaisesti kustannussopimuksessa. Lisäksi kielto tulee saattaa koneluettavaan muotoon teoksen tietoihin. Käytännön toteutus kuuluisi kustantajalle.
EU:n tekoälyasetus on tulossa voimaan vuoden 2024 aikana, mutta sen soveltaminen alkaa vasta siirtymäajan jälkeen vuosina 2025-2026. Asikaisen mielestä on tärkeää miettiä kansainvälisen sääntelyn lisäksi kansallisesti, millaista eettistä ohjeistusta meillä tarvitaan tekoälyn suhteen. Hän muistuttaa, että pelkästään tekoälyllä tehdyille teoksille ei voi saada tekijänoikeudellista suojaa.
–Tekoälyä voi käyttää työkaluna esimerkiksi inspiraation lähteenä ja tiedonhaussa. Faktat tulee toki aina tarkistaa. Lisäksi tekoälyyn syötetyt kehotteet voi olla hyvä pitää tallessa. Kirjailijan tulee aina tutustua käyttämänsä tekoälysovelluksen käyttöehtoihin. Niissä saatetaan sopia siitä, miten yritys voi hyödyntää tekoälysovellukselle syötettyä tekstiä.
Kirjailijoiden tietämys lisääntyy
Syksyllä tekijänoikeudet olivat esillä e-kirjojen ja äänikirjojen kirjastokäytön korvauksista käydyssä julkisessa keskustelussa. Näyttelijäliitto vaati, että myös äänikirjojen lukijoille tulee maksaa jatkossa korvausta äänikirjan kirjastolainasta. Suuri yllätys oli, että Näyttelijäliiton vaatimus meni läpi ja äänikirjan lukijoiden oikeus korvaukseen kirjattiin tekijänoikeuslakiin.
– Lain valmisteluprosessi herätti paljon kysymyksiä. Oli erikoista, että lausuntokierrosta ei pidetty eikä kansanedustajien esittämiin kolmeen kirjalliseen kysymykseen vastattu ajallaan, Asikainen sanoo.
Lakimuutos on herättänyt huolta sen kerrannaisvaikutuksista. Aikovatko näyttelijät jatkossa pyrkiä tekijänoikeuskorvausapajille myös kaupallisella äänikirjapuolella? Heikkenevätkö kirjailijan tekijänoikeudet? Mitä tulee tekijänoikeuksiin, Asikaisen näkemys on, että lakimuutos ei heikennä kirjailijan tekijänoikeuksia.
– Tässä hankkeessa ei ole tarkasteltu tekijän tai esittävän taiteilijan asemaa tai oikeuksia, eikä tilanne niiden osalta siis muutu. Voi kuitenkin olla, että näyttelijät pyrkivät samoilla argumenteilla vahvistamaan asemaansa kaupallisella puolella. Syksyllä käyty keskustelu on kuitenkin onneksi lisännyt kirjailijoiden tietämystä ja tietoisuutta äänikirjasopimusasioista.
Asikainen muistuttaa, että kirjailija päättää, mihin julkaisumuotoihin oikeudet kustantajalle luovutetaan, eli viime kädessä siitä, tehdäänkö äänikirjaa ylipäätään. Kirjailija voi myös neuvotella siitä, että äänikirja ilmestyy vasta painetun kirjan jälkeen, jolloin kirja ei ole heti saatavilla halvalla luku- ja kuunteluaikapalveluissa. Myös äänikirjan kirjastojakelun voi halutessaan kieltää. Lisäksi on mahdollista neuvotella siitä, kuka äänikirjan lukee. ■
Eeva Asikainen on innokas lukija ja onneksi Kirjailijaliiton kirjasto on pullollaan hyvää luettavaa. Hän sanoo suosivansa paperisia kirjoja ja nauttivansa niiden äärellä kokemastaan rauhasta. Asikainen kertoo lukevansa tätä nykyä suomalaista proosaa laidasta laitaan. Viimeksi hän lumoutui Maria Turtschaninoffin Suomaan sadunomaisuudesta ja Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe -teoksesta.
Venla Hiidensalo
Venla Hiidensalo on kirjailija, valtiotieteiden maisteri ja oikeustieteiden opiskelija. Hän on julkaissut neljä romaania, joista viimeisin, Suruttomat (Otava, 2021) kertoi Helmi Vartiaisesta ja tämän tyttäristä. Tällä hetkellä Hiidensalo asuu maalla vanhassa puutalossa ja pyörittelee työpöydällään kolmea eri käsikirjoitusta.