Voiko fiktiota kirjoittaa tehokkaasti?
Tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija J.S. Meresmaa hallitsee sekä arkeaan että kirjoittamistaan kolmen muistikirjan avulla. Muistikirjat noudattavat bullet journal -menetelmää, joka kehitti alunperin suunnittelija Ryder Carroll. Bujossa laitetaan samojen kansien väliin henkilökohtaiset suunnitelmat, kalenteri, aikataulut ja tavoitteet. Järjestelmässä on säännöt, mutta se jättää tilaa myös luovuudelle.
Bujon voi räätälöidä täsmälleen omiin tarpeisiinsa. Joku voi askarrella bujosta todellisen taideteoksen, toinen taas suosii minimalistista bujoa. Apuna voi käyttää tarroja, teippejä ja sapluunoita, mutta bujon pitäminen onnistuu myös pelkän vihkon ja kynän varassa – oleellista on, että bujo on vihko tai muistikirja, ei digitaalinen muistio. Bujoon talletetaan niin tehtävälistat kuin villit ideat. Seurantajärjestelmä auttaa tehtävien suorittamisessa ja kokonaisuuden hallinnassa.
– Luin Carrollin kirjan Bullet Journal -metodi: jäsennä menneisyytesi, järjestä nykyisyytesi, suunnittele tulevaisuutesi (Otava, 2018) ja katsoin aiheesta YouTube-videoita. Tarkoitukseni oli hallita arkea bullet journalin avulla, mutta sitten sain älynväläyksen: minähän voisin räätälöidä menetelmän palvelemaan fiktion kirjoittamista!
Nykyään Meresmaalla on kullekin kirjaprojektille oma vihko tai muistikirja. Hän hahmottelee bujon avulla fantasiakirjojen maailmanrakennusta, henkilöhahmoja, juonikuvioita ja aikajanoja. Meresmaa pitää myös työpäiväkirjaa.
– Kirjoitan muistiin fiiliksiä, aikatauluja, miten kirjoittaminen sujui, mitä sinä päivänä kirjoitin. On ihana palata kirjoittamispäiväkirjoihin, koska kirjoittamishetken asiat unohtuvat nopeasti.
Kukin muistikirja sisältää yhden teoksen työstämisprosessin. Kirjat sisältävät enimmäkseen tekstiä, mutta Meresmaa saattaa myös liimata mukaan kuvia vaikkapa teoksen maailmaan sopivista maisemista.
Kaikki talteen
Yksi bullet journal -menetelmän etu on, että muistikirjaan tehdään tarkka hakemisto. Perinteistä päiväkirjaa kirjoittaessa ideat ja ajatukset katoavat tekstimassaan, bujossa ne on helppo löytää. Meresmaa pitää samaan aikaan kolmea muistikirjaa: yhdessä ovat arjen asiat, toinen on omistettu kirjan kirjoittamiselle ja kolmas on nimeltään Työmehiläinen.
– Sinne päätyy kaikki, mikä ei sovi kahteen muuhun. Kirjoitan ylös sitaatteja kollegoilta, lukemiani kirjoittamiseen liittyviä ajatuksia, irrallisia ideoita.
Bullet journal -muistikirjojen lisäksi Meresmaalla on käytössään vuosikello, jonka hän tekee käsin Työmehiläinen-muistikirjaan.
– Vuosikelloon hahmottelen, miten pitkään teen mitäkin teosta. Se riippuu esimerkiksi sitä teosta varten saadun apurahan pituudesta. Laitan vuosikelloon myös kustantajan toiveet julkaisuaikataulusta. Vuosikellosta näen selkeästi, miten paljon aikaa on käytettävissä mihinkin projektiin. Helposti sitä kuvittelee, että esimerkiksi kesä on pitempi kuin se onkaan ja arvioi väärin, mitä silloin ehtii saada aikaan. Vuosikello auttaa minua hahmottamaan vuoden kulkua.
Vuosikellon rakenteen Meresmaa on luonut itse.
– Se jakaantuu piirakanpaloihin ja kulkee vastapäivään, eli vuoden alku on kello yhdentoista kohdalla. Käytän vuosikellon tekoon erivärisiä korostuskyniä ja post-it -lappuja. Kullekin teokselle on oma värinsä. Minulle on tärkeää, että näen aikataulut ja projektit paperilla. Arkibujossa laitan aukeamalle viikonpäivät ja sivupalkkiin tehtävät asiat. Voin yhdistää tehtäviä sivupalkista kuhunkin päivään.
Tarkkana vihkokaupassa
Meresmaa on idearikas ja tavoitteellinen kirjoittaja. Kun menossa on raakaversion teko, päivässä pitää syntyä tuhat sanaa tekstiä, tosin säeromaaneissa tavoite voi olla kohtauksina.
Eikö sinulla sitten ole koskaan päiviä, joina tuijotat seinää, etkä saa tuhatta sanaa kirjoitettua?
– Joskus on, silloin saatan editoida vanhoja tekstejä tai ideoida uutta. Yleensä minulla on kuitenkin into ja palo päällä. Saatan tehdä viikonloputkin töitä, sitten otan vapaapäiviä keskellä viikkoa.
Bullet journalin pitäjät ovat lähes poikkeuksetta äärimmäisen tarkkoja siitä, millaisia muistikirjoja kelpuuttavat. Niin myös J.S. Meresmaa.
– Muistikirjasta pitää tulla oikea fiilis! En tykkää yhtään terävistä kulmista, sivuissa pitää olla pyöristetyt kulmat. On oltava pistesivut ja paperin paksuus on tärkeää, en voi sietää sitä, että teksti näkyy yhtään toiselta puolelta läpi. Muistikirjan pitää myös avautua litteäksi. Arkibujoina käytän yleensä Nuuna-merkkisiä muistikirjoja, kirjoitusbujoina käytän kaikenlaisia. Olen muistikirjojen hamstraaja! On ihanaa, kun saa etsiä uuden muistikirjan, se on konkreettinen osoitus siitä, että nyt alkaa uusi kirjaprojekti.
Entä monen luovan työn tekijän murheenkryyni, internet ja some. Rajoitatko jotenkin niiden käyttöä?
– Pyrin rajoittamaan, mutta vaihtelevin tuloksin. Aivoni ovat alttiit koukuttumaan ja sovelluksethan on suunniteltu koukuttaviksi. Ei siis pidä soimata itseään, jos tahdonvoima ei riitä. Kirjoituskausina minulla toimii parhaiten se, että kirjoitan aamulla ennen kuin tartun puhelimeen. Jos aamiaisella unohtuu skrollailemaan, tuntuu että keskittymiskyky hajoaa koko päiväksi. Kirjoitan lyhyissä pätkissä, joten kirjoituskausina kirjoitan myös iltaisin. Iltapäivisin en yleensä kirjoita uutta tekstiä.
Harjoituksilla lukot auki
Minna Vuorinen kirjoittaa historiallisia romaaneja kirjailijanimellä Kristiina Vuori. Romaaneja ilmestyy vuoden välein, vaikka ne vaativat runsaasti taustatutkimusta. Julkaisutahdin mahdollistavat Vuorisen kurinalaiset työskentelyrutiinit.
– Ensin kehittelen synopsiksen, jonka lähetän kustannustoimittajalleni. Kun kustannustoimittaja on hyväksynyt sen, lyödään lukkoon painopäivä. Sitten teen oman aikatauluni: varaan taustatutkimukselle kahdesta kolmeen kuukautta ja laadin Excel-taulukon, johon kirjaan liuskatavoitteet. Päivittäinen tavoite on kolmesta viiteen liuskaa.
Taustatyövaiheessa Vuorinen ei katsoa kelloa ja innostuessa päivät saattavat venyä pitkiksi. Kirjoitusvaiheessa aivot väsyvät eri tavalla, eikä kelvollista tekstiä enää synny tietyn tuntimäärän jälkeen.
– Olen jakanut kirjoituspäivät niin, että kirjoitan viisi tuntia, sitten käyn koiran kanssa ulkona ja syön, sen jälkeen teen vielä taustatutkimusta tunnin tai pari, valmistelen seuraavan päivän kirjoitustyötä. Työpäivästä tulee siis seitsemän tuntia. Viikonloput pidän vapaata.
Aina kirjoittaminen ei suju ja päivän liuskat voivat syntyä työläästi. Välillä Vuorinen avaa kirjoituslukkoja tekemällä kirjoitusharjoituksia.
– Harjoitusten avulla lukko usein aukeaa ja tehtävästä luiskahtaakin suoraan omaan kirjoittamiseen.
Kirjoitusjaksoa edeltää juonisuunnitelman teko.
– Tiedän yleensä, mistä romaani alkaa ja mihin se loppuu, sitten pitää vain keksiä, mitä siinä välissä tapahtuu! Suunnittelen kohtauksia etukäteen, mutta tarina voi ja saakin muuttua matkan varrella: henkilöt tulevat tutuiksi, tarina vie eri suuntaan tai löytyy uutta taustatietoa. Ensimmäiset 70 sivua syntyvät työläästi, sillä en ole vielä sisällä tarinassa. Kirjoitan paljon uusiksi ja saatan jopa vaihtaa hän-kerronnasta ensimmäiseen persoonaan tai päinvastoin.
Kirjoitusprosessin aikana Vuorinen lähettää kustannustoimittajalle luettavaa kerran kuussa. Välillä lisätaustatyö vie mennessään niin ettei tekstiä ole kustannustoimittajan mielestä tarpeeksi ja tämä palauttaa Vuorisen ruotuun.
– Taustatutkimus kulkee koko ajan vierellä ja välillä, kun tarkistan jotain, saatan innostua liikaa taustamateriaalista. Silloin muistan Oriveden opiston tutorin neuvon: ”Kirja syntyy vain kirjoittamalla.” Kirja ei koskaan valmistu, jos jumiutuu taustatutkimuksen tekoon.
Vuorinen ei ole aktiivinen somessa, mutta internet häiritsee välillä kirjoittamista. Jos pitää tarkistaa jokin historiallinen fakta, Googlessa eksyy helposti muihin kiinnostaviin aiheisiin ja yhtäkkiä on mennyt tunti.
Kiivas loppurutistus
Syy ripeään julkaisutahtiin on taloudellinen. Vuorinen kirjoittaisi mielellään kahden vuoden sykleissä, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista.
– Jos julkaisisin hitaampaan tahtiin, joutuisin hakemaan muuta työtä, ja sitten kirjoittaminen kärsisi. Tulot ovat laskeneet digitalisaation myötä selvästi, mutta haluan tehdä tätä juuri työtä, kaikesta huolimatta.
Työtahti kiihtyy deadlinen lähestyessä, silloin Vuorista on turha pyytää minnekään. Hän kirjoittaa, editoi ja käy koiralenkillä, millekään muulle ei jää aikaa. Kun kirja sitten lähtee taittoon, tuntuu hämmentävältä huomata, että on olemassa muutakin kuin kirjoittaminen.
Vuorinen tuntee, että rutiinit auttavat kurinalaisessa työskentelyssä, mutta aina rutiinit eivät kanna. Marraskuussa Vuoriselta ilmestyi romaani Kuningattaren lemmikki (Tammi, 2024), joka on jatko-osa romaanille Tulppaaneja kuninkaalle (Tammi, 2023). Romaanien teossa oli apuna historiantutkija, jonka tehtävänä oli hankkia ja tarkistaa taustatietoa. Tällä kertaa osa tiedosta kuitenkin löytyi liian myöhään, ensimmäisen osan jo ilmestyttyä.
– Olin kirjoittanut mielikuvitukseeni perustuvan tarinan oikeasta ihmisestä, tyyliin ”näin olisi voinut tapahtua”, kun yhtäkkiä sainkin uutta tietoa päähenkilöni elämästä. Faktoja, jotka olisivat muuttaneet ensimmäisen romaanin juonta merkittävästi. Tuntui, että koko idea vesittyi, turhauduin ja motiivi kakkososan kirjoittamiseen katosi viikoiksi. Minun oli pakotettava itseni takaisin käsikirjoituksen pariin. Kun samaan aikaan oli vielä terveyshuolia, jouduin siirtämään teoksen ilmestymistä parilla kuukaudella.
Tällä hetkellä Vuorinen työstää vuoteen 1990 sijoittuvaa hyvän mielen romaania, joka perustuu hänen kirjoittamaansa jatkokertomukseen. Historiallisten romaanien teko jatkuu sen jälkeen, varastossa on lukuisia ideoita.
Tuotteliaisuus on tottumiskysymys
Tapani Bagge tunnetaan kollegoiden keskuudessa häkellyttävän tuotteliaana kirjailijana, jolta ilmestyy kymmenisen kirjaa vuodessa. Baggen teosluettelo on huima: tähän mennessä julkaisuja on kertynyt 166. Myös lajien kirjo on huomattava: Bagge on kirjoittanut lapsille ja nuorille, rikosromaaneja, historiallista fiktiota, novellikokoelmia, tietokirjoja, selkokirjallisuutta, tv-käsikirjoituksia, kuunnelmia, näytelmiä ja laululyriikkaa. Kirjoittajan uransa hän aloitti Jerry Cotton -lehdessä. Työ opetti, että inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, sillä tekstiä piti syntyä päivässä kymmenen liuskaa.
– Tällä hetkellä tavoite on viisi liuskaa päivässä, se on vähän Cottonin aikoihin verrattuna. Usein kyllä ylitän määrän. Joinakin päivinä kirjoitan viisi liuskaa aamulla, palaan illalla työhuoneelle ja kirjoitan toiset viisi. Aina ei tietysti luista, mutta silloin voin tehdä jotain toista kesken olevaa projektia. Kirjoitan aina yhtä teosta kerrallaan, mutta kehittelyvaiheessa on kymmeniä kirjoja.
Jotkut teoksista, esimerkiksi historialliset romaanit ja dekkarit, vaativat taustatyötä. Sitä Bagge tekee yleensä iltaisin kirjoitusrupeaman jälkeen. Jokaisen teoksen työprosessiin kuuluu suunnittelu, kirjoittaminen ja korjailu. Bagge ei aloita aamulla kirjoittamista tyhjästä, sillä hän tekee kullekin romaanille etukäteen synopsiksen. Juonikohtaisen synopsiksen sisällä ovat lukukohtaiset synopsikset. Myös lopun pitää olla tiedossa.
– Toisinaan henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä, eivätkä välitä suunnitelmistani. Luvun tai parin kohtaus saattaa venähtää pitemmäksi tai pitkä episodi kutistua olemattomiin. Joskus päätarina luiskahtaa sivupolulle, joka osoittautuu hedelmälliseksi. Mutta kun suunnitelma on, sitä voi muuttaa.
Kun tarina lähtee omaan suuntaansa, tarvitaan ennen teoksen loppuun saamista tuumaustauko.
– Sitä kautta loppuun tulee usein lisäkierre. Voi myös käydä niin, että henkilöt kehittävät uuden lopun, joka on parempi kuin minun suunnittelemani. Novelleja saatan kirjoitan niin, että tiedän vain lähtökohdan ja alan kirjoittaa. Henkilöt hoitavat lopun.
Aivot työssä lomallakin
Dekkari syntyy noin vuodessa, nuortenkirjaan saattaa mennä kuukausi tai kaksi. Kuvakirjan teksti voi syntyä parissa päivässä, jos idea on hyvä, sen jälkeen on tietysti ohjelmassa yhteistyö kuvittajan kanssa. Bagge ei anna käsikirjoitusta kustannustoimittajan luettavaksi kesken prosessin, vaan lähettää vasta valmiin käsikirjoituksen. Isoja muutoksia ei ole vaadittu.
– Työpäivän pituutta en osaa arvioida, se riippuu monesta seikasta. Ensi vuonna ilmestyy tietokirjani Havana Black – Ukkoskansan soturit (Docendo, 2025). Sitä varten olen tehnyt noin viisikymmentä haastattelua, eli joka päivä en istu koneella aamusta iltaan.
Romaanin lopulla viiden sivun tavoite saattaa ylittyä, myös kalmanlinjan lähestyminen tiivistää tahtia.
Baggella ei ole erityistä järjestelmää ideoiden ja taustatiedon kirjaamiseen, eikä aikataulutukseen. Käytössä on Applen Pages -ohjelma, jota hän käyttää niin kirjoittamiseen kuin taustatiedon keräämiseen. Myös työskentelyaikataulu on Pages-ohjelmassa.
– Olen merkannut aikatauluun, mitä teen viikoittain ja tällä hetkellä olen aikatauluttanut kaksi seuraavaa vuotta. Aloitan aina päivän käymällä läpi edellisenä päivänä kirjoittamaani. Kirjoittaessa kuuntelen musiikkia, bluesia, jazzia tai rokkia, niistä saa hyvän rytmin kirjoittamiseen. Mutta en suomenkielistä, se häiritsisi kirjoittamista. Kahvia kuluu pari kannullista päivässä.
Lomaa Bagge pitää silloin kun vaimolla on loma, mutta lomailu on haastavaa. Parin lomaviikon jälkeen päässä alkavat jo pyöriä kirjoittamisideat. Harrastuksetkin liittyvät kirjoittamiseen: lukeminen, elokuvat ja musiikki hyödyttävät kaikki kirjoittamista.
Bagge ei kärsi tyhjän paperin kammosta tai sijaistoiminnoista.
– Istun aamulla koneelle, saatan viettää hetken Facebookissa, mutta sitten otan tekstin esiin. Internet ei häiritse kirjoittamista, sillä kun teksti lähtee kulkemaan, tarina vie mennessään.
Some ja sovellukset on suunniteltu koukuttavaksi, joten ei ihme, jos emme osaa vastustaa niitä. Pieni piipahdus kesken työpäivän venyy huomaamatta ja keskittyminen herpaantuu. Tahdonvoima ei välttämättä riitä siihen, ettei kurki nettiin tai samoile somessa. Avuksi voi ottaa ohjelman tai sovelluksen, joka estää nettiin pääsyn.
Brittikirjailija Zadie Smith on kertonut, että hän ei olisi kirjoittanut ainuttakaan kirjaa ilman Freedom-sovellusta. Ohjelman avulla voi sulkea itsensä pois netistä kaikilla laitteilla, tai siihen voi valita tietyt nettisivut, esimerkiksi Facebookin. Tällöin pääsee hakemaan taustatietoja, mutta ei lipsahda selaamaan Facebookia.
Cold Turkey -niminen sovellus on rankempi kuin Freedom. Sovelluksesta saa esimerkiksi tekstipohjan, joka ei anna siirtyä koneella minnekään muualle ennen kuin tietty merkkimäärä on täynnä. Stay Focused -sovelluksella voi antaa itselleen aikarajan netin ja sovellusten käyttöön. Forest-sovelluksessa kasvatetaan virtuaalipuita. Mitä kauemmin pysyy pois netistä ja sovelluksista, sitä enemmän puita saa kasvatettua, mutta jos haksahtaa vaikkapa viestisovellukseen, puut alkavat kuihtua ja jatkavat kuihtumista niin pitkään kun käyttäjä on kielletyissä puuhissa. (Sovellukset ovat kokeilujakson jälkeen maksullisia.)
Puhelimesta kannattaa poistaa kaikki merkkiäänet. On vaikeaa vastustaa kiusausta kurkkia viestejä, jos puhelin kilkuttelee. Monessa puhelinmallissa voi laittaa päälle ruutuajan rajoittimen. Sen avulla voi valita tietyt sovellukset, voit esimerkiksi avata musiikkisovelluksen, mutta jättää kaikki muut sovellukset kiinni. Aikaraja määritellään itse. Saman aikarajan voi asettaa jokaiselle päivälle. Jos tuntee kiusausta selata puhelinta jo sängyssä, voi laittaa illalla sellaiset rajoitukset, että aamulla ei pääse nettiin.
Jos puhelin kiusaa, etkä tarvitse sitä musiikkisoittimeksi, voit sulkea sen lukolliseen kassalippaaseen ja viedä avaimen toiseen huoneeseen tai vaikka pihavajaan.
Liisa Näsin kirja Lukko sulaa – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsiville (Warelia, 2024) on kaunokirjailijoille räätälöityä oma-apukirjallisuutta. Kirjassa neuvotaan, miten toimia sisäisen kriitikon kanssa, miten voittaa vitkuttelun kirous ja miten suhtautua paskatekstikeijuun. Entä mitkä ovat Flown pimeät puolet? Kokemuksistaan kertovat esimerkiksi Laura Gustafsson, Anneli Kanto ja Johanna Venho.
Lue myös: NaNoWriMon avulla tekstiä kasaan
Laura Honkasalo
Laura Honkasalo on espoolainen kirjailija, joka asuu neljäsosan vuodesta Kemiönsaarella. Häntä kiinnostaa erityisesti historia, kauhu ja kuvataide. Honkasalo rakastaa lapsia, koiria ja talvea. Kuva: Milka Alanen.