Taustatarina, Teema: Tekoäly

Onko tekoäly tukiäly?

Mitä tekoäly merkitsee kirjailijan työlle? Katri Manninen käyttää tekoälyä aputyökaluna elokuvakäsikirjoitusten rakentamisessa. Silvia Hosseini pelkää, että ajattelumme laiskistuu sitä mukaa, kun tekoäly kehittyy.

Katri Manninen on hyödyntänyt tekoälyä työkaluna sekä elokuvakäsikirjoitusten että väitöskirjan teossa. Manninen arvelee, että juuri käsikirjoittamisessa tekoälystä on paljon hyötyä.

– Kirjanhan voi vain kirjoittaa ja jopa julkaista itse, mutta käsikirjoitus pitää saada tuotantoon ja kilpailu on kova. Elokuva- ja tv-käsikirjoituksessa on enemmän muotoon liittyviä konventioita kuin kirjaa kirjoittaessa ja siksi tekoäly nopeuttaa kirjoittamista.

Esimerkiksi kun kirjasta tehdään elokuvakäsikirjoitus, kirja pitää ensin purkaa kohtauksiksi. Kun Manninen ryhtyi tekemään käsikirjoitusta Timo Parvelan kirjasta Ella ja kaverit menevät metsään (Tammi, 2013), hän teki kohtausluettelon käsin. Vaikka kyseessä on lyhyt romaani, työ vei useamman päivän. Tekoäly tekee saman paljon nopeammin, vaikka tietenkin käsikirjoittajan pitää tarkistaa, että kaikki on oikein. Tekoälyä voi pyytää tekemään myös synopsiksen, sisältöanalyysin ja tiivistelmän valmiista käsikirjoituksesta. Manninen pyysi tekoälyä kartoittamaan esimerkiksi elokuvan pahiksen tarinan kaaren, koska tunsi olevansa siinä vaiheessa sokea omalle tekstilleen.

”Tekoälystä ei saa tulla haamukirjoittaja.”

Manninen painottaa, että kun kirjoittaja hyödyntää tekoälyä, hänen on tärkeää pitää kiinni omasta tekijyydestään ja luovuudestaan. Mannisen väitöskirja Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselle käsittelee juuri tätä aihetta.

– Tekoälystä ei saa tulla haamukirjoittaja. Tutkin sitä, miten voisimme työskennellä tekoälyn kanssa niin että se vahvistaisi kirjoittajan tekijyyden kokemusta, eli kokemusta siitä, että minä kirjoitin tämän. Tekoälyn kanssa vaarana on, että oma ajattelu laiskistuu, siitä pitää olla tietoinen.

Manninen on omien sanojensa mukaan ollut aina nörtti. Hän kiinnostui tekoälystä kirjoittamisen apurina jo ennen kuin ChatGPT tuli. Kun muut kirjoituttivat ChatGPT:llä hassuja runoja, Manninen keksi, että ohjelmasta oli oikeasti hyötyä. Hän saneli ohjelmalle päiväkirjaa, ideoita ja tekemättömiä töitä. Automaatiopalvelun avulla tehtävälistat sai siirrettyä ChatGPT:stä tehtävienhallintaohjelmaan.

– Sitten menin ADHD-tyyliin tosi syvälle tekoälyn maailmaan, aloin kokeilla ja testailla eri juttuja. Katsoin videoita ja luin tutkimusartikkeleita. Viime kesänä menin Saksaan tekoälykirjoittamisen kurssille ja päädyin opettamaan jopa opettajille asioita, joita he eivät tienneet aiemmin. Nyt olen menossa yhteen Euroopan parhaista elokuvakouluista Saksassa puhumaan toisen opettajan opiskelijoille käsikirjoittamisesta.

Tekoälyapuri kirjoittajan tukena

Fiktion kirjoittajalle tekoälyn ottaminen käyttöön voi olla tavallaan helpompaa kuin muille, sillä kirjailija on tottunut luomaan keksittyjä hahmoja, Manninen arvelee.

– Olen huomannut, että minulle on luontevaa antaa tekoälybotille eri rooleja ja käydä rooleissa olevan botin kanssa keskusteluja.

Mannisen väitöskirjan yksi osuus on tekoälybottien kirjoittama elokuvakäsikirjoitus.

– Luon ensin tekoälyohjelmaan ”henkilöitä”, määrittelen millaisia he ovat. Yksi botti ideoi, toinen kritisoi ja kolmas analysoi sekä tarjoaa parannusideoita. Tarkoituksena ei siis ole tehdä oikeaa käsikirjoitusta, jota yrittäisin myydä minnekään, vaan haluan kokeilla, miten monella eri tavalla tekoälyä voi käyttää ja mitä haasteita tulee vastaan.

Tekoäly voi olla apuna myös fiktiivisen henkilöhahmon luomisessa.

Tekoäly voi olla apuna myös fiktiivisen henkilöhahmon luomisessa. Manninen valmentaa kirjoittajia ja ehdotti yhdelle heistä tekoälyn käyttämistä apuna, koska kirjoittajan oli vaikea luoda henkilöhahmoja.

– Luodaan botti, jolle sanotaan, että olet sellainen ja sellainen, sinulla on tällainen historia ja niin edelleen. Sitten kirjailija voi kysyä tältä henkilöbotilta, miten hän reagoisi tietyissä tilanteissa, tai mitä hän ajattelisi, jos vaikka hänen rakastettunsa sanoisi näin ja näin. Kirjailija saa työkalun, jolla syventää ymmärrystään omasta henkilöhahmostaan. Tekoäly osaa esittää erilaisia ihmisiä yllättävän osuvasti. Tietysti tällainen auttaa myös stimuloimaan omaa mielikuvitusta.

Manninen muistuttaa, että tekoäly on kirjoittajalle vain työkalu.

– On tosi tärkeää, että kirjoittaja ankkuroituu omaan intuitioonsa ja taiteilijuuteensa ja kertoo sen tarinan, jonka haluaa kertoa. Jos tekoäly ei anna vastauksia, jotka tuntuvat oikeilta, pitää luottaa omaan intuitioon ja jättää ne huomiotta.

Tekoäly kyseenalaistajana

Tekoälyä voi hyödyntää myös omien ratkaisujen kyseenalaistamisessa. Väitöskirjaa tehdessä Manninen voi muokata tekoälybotista kokeneen väitöskirjaohjaajan, joka tietää paljon tietystä aiheesta. Sitten hän pyytää, että tekoäly antaa kritiikkiä siitä, mitä hän on kirjoittanut ja miten hän on käsitellyt aihettaan.

Entä tekijänoikeudet? Yhdysvalloissa kirjailijat ovat jo nostaneet kanteita tekoälyä kehittäviä firmoja vastaan, koska kirjailijoiden teoksia on käytettyä luvatta tekoälyn kouluttamiseen. Mitä jos tekoälyohjelma varastaa kirjailijan ideat suuren digifirman käyttöön?

– ChatGPT:llä voit merkitä, että et halua aineistoasi käytettävän tekoälyn kouluttamiseen, mutta kielto ei ole luotettava, koska käyttäjät ovat saaneet vahingossa näkyviin toisten käyttäjien luottamuksellisia tietoja, kuten ansioluetteloita tai yritysten raportteja. Claudesta on haluttu tehdä alusta asti luotettavampi, mutta onhan se niin, että kun nettiin laittaa materiaalia, ei koskaan voi olla varma minne se päätyy. Se tosin pätee siihenkin, että tallennat varmuuskopioita pilveen, joku voi aina hakkeroida tiensä sinne.

Sanotaan, että tekoälyä käyttäessä on tärkeää tehdä kehotteet eli promptit niin, että tekoäly osaa hakea niiden perusteella täsmälleen oikeaa tietoa. Miten kehote pitäisi laatia?

– Kuvittele, keneltä voisit pyytää apua oikeassa elämässä. Kenen puoleen kääntyisit, mitä taitoja hänellä pitäisi olla? Kuvaat tämän tyypin tekoälylle tai laajoille kielimalleille ja pyydät, että vastaa kysymyksiini kuten tämä tyyppi tekisi.

Luodaan siis tavallaan fiktiivinen henkilöhahmo, jolta kysytään tietoja ja neuvoja.

– Kun tekoälylle antaa roolin, se vastaa sen mukaan, mikä on todennäköisin vastaus. Se valitsee aiheet ja asiat, jotka ovat tärkeitä kysymyksesi kannalta. Minusta se juuri on hauskaa, että saan kuvitella näitä tyyppejä, joille esitän kysymyksiä!

Manninen käyttää esimerkkinä parisuhdeneuvontaa. Tekoälylle annetaan tietoja, esimerkiksi että toinen parista on neuroepätyypillinen ja toinen neurotyypillinen ja tästä syntyy ristiriitoja. Tekoälylle voi antaa myös konkreettisia tietoja, esimerkiksi että riitaa tulee eniten siitä, että toinen jättää tavarat hujan hajan ja toinen on järjestelmällinen. Taustatietojen perusteella tekoälyltä voi pyytää neuvoja ja harjoitteita, joiden avulla suhteen ristiriitoja voisi ratkoa.

Kannattaa kuitenkin pitää aina mielessä, että tekoäly ei ole mikään arkistonhoitaja, joka noutaa kirjaston kätköistä oikean vastauksen. Jos etsii taustatietoa, pitää olla kriittinen ja tarkistaa faktat.

– Jos tekoälyä pyytää analysoimaan tekstiä, sillä ei ole mitään hyllyllä olevia vastauksia, vaan se analysoi tekstisi, eli kehotteesi ja työstää todennäköisimmän vastauksen sen datan perusteella, jota sille on syötetty.

Tekoälyä on turha pelätä

Vaikka tekoäly on kone, Manninen pyrkii olemaan sille ystävällinen.

– Enkä ole ainoa! Kyllä se vaikuttaa, mihin sävyyn tietoa pyytää tai miten muotoilee kehotteet. Jos miettii vaikka nettikeskustelua, jossa ihmiset ilmaisevat itseään tylysti tai joku on kyyninen tai ilkeä. Miten heille vastataan? Jos taas kysyy kauniisti, saa ihan erilaisia vastauksia. Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa!

Moni kirjailija pelkää, että jos tekoälyä käyttää apuna, teoksesta tulee geneerinen ja sieluton. Mitä sanoisit neuvoksi kirjailijalle, jota tekoäly pelottaa?

– Kyllähän kirjailijat pyytävät oikeilta ihmisiltäkin neuvoja, tietoja ja tukea. Saatan haastatella ihmisiä, kun teen käsikirjoitusta, mutta en minä pyydä heitä kirjoittamaan sitä. Sittenhän se ei olisi minun kirjani. Kannattaa ajatella, että tekoälyä voi käyttää samoin kirjoittamisen tukena kuin käyttäisi oikeita ihmisiä. Tekoäly voi antaa taustatietoa ja palautetta, se voi selittää konsepteja ja ehdottaa ideoita.

Vaikka tekoäly on kone, Manninen pyrkii olemaan sille ystävällinen.

Manninen käyttää esimerkkinä sitä, että työn alla olevassa romaanissa on henkilö, joka työskentelee kukkakaupassa.

– Saat viikonloppuna idean, että hei tämä henkilö voisi työskennellä kukkakaupassa. Et voi mennä viikonloppuna kukkakauppaan tarkkailemaan, mitä kaikkea henkilökunnan päivään kuuluu, joten kysyt tekoälyltä. Millaisia työtehtäviä kukkakauppias tekee, mitä tietoja hänellä pitää olla?

Manninen kertoo saaneensa tekoälyltä oivalluksia sekä oman kirjoittamisen suhteen että väitöskirjan teossa. Väitöskirjatyössä hän on välillä kysynyt samoja asioita kolmelta eri tekoälyohjelmalta: Jos ne kaikki nostavat tietyn asian esiin, se on varmasti tärkeä.

– On olemassa sellainen menetelmä kuin rubber ducking, eli kumiankkailu. Siinä selitetään kumiankalle, mitä aikoo tehdä ja silloin saa uusia näkökulmia omaan tekemiseen. Kokeilin samaa tekoälyn kanssa. Jouduin miettimään, miten selitän asiani tekoälylle, ja sitten pyysin siltä ehdotuksia ja kysymyksiä.

Älä ulkoista ajattelua

Silvia Hosseini tunnetaan monitahoisten esseiden kirjoittajana. Hosseinin mielestä tekoäly ei sovi apuriksi esseistiikkaan.

– Jotkut käyttävät tekoälyä tiedon hankkimiseen, seulomaan keskeiset asiat tekstikorpuksesta. Esseitä varten pitää lukea suuri määrä taustakirjallisuutta, joten voi ajatella, että olisi hyödyllistä jos joku muu seuloisi tekstiä. Jos en itsekään lukiessa tiedä, mikä lopulta osoittautuu hyödylliseksi, miten tekoäly voisi sen tietää?

Hosseini on testannut tekoälyä syöttämällä sille oman esseensä aiheen. Lopputulos oli kömpelö ja tylsä: Lintujen maailma on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Rakkauteni lintuihin ei ole syntynyt yhdessä hetkessä, vaan se on kasvanut vuosien varrella ja muovautunut osaksi identiteettiäni. Linnut eivät ole pelkkiä siivekkäitä olentoja minulle, vaan ne ovat opettaneet minulle tärkeitä elämänoppitunteja ja tuoneet elämääni merkitystä ja kauneutta.

– Tekoälyn kielikyky on muodollinen, lopputulos on geneerinen ja konventionaalinen. Tekoäly ei osaa käyttää kieltä luovasti, eikä se tunne kaunokirjallisia keinoja. Sillä ei välttämättä ole pääsyä laadukkaan kirjallisuuden äärelle.

”Jos en itsekään lukiessa tiedä, mikä lopulta osoittautuu hyödylliseksi, miten tekoäly voisi sen tietää?”

Varsinkin yhdysvaltalaiset tekoälyintoilijat neuvovat, että tekoäly voi auttaa, jos kirjoittajalle tulee jumi tai inspiraatio on hukassa. Onko Hosseini kokeillut tätä?

– Jos etsin inspiraatiota, mieluummin luen korkealaatuista tekstiä kuin turvaudun tekoälyyn, Hosseini sanoo.

Helsingin Sanomien kolumnissaan Ajattelua ei kannata ulkoistaa (HS 6.6.2023) Hosseini nostaa esiin tärkeän seikan: Niin paljon kuin tekoälystä keskustellaan, juuri kukaan ei tunnu puhuvan tekoälyn vaikutuksesta ihmisen kognitiivisiin kykyihin. ”Tylsät työt ja luovuus eivät ole toistensa vastakohtia”, Hosseini muistuttaa kolumnissaan.

– Rutiininomainen työ on tärkeää luovuudelle. Luon teosteni rakenteen vaikeimman kautta, haluan luoda rakenteen, joka on koukuttava ja kääntyilee eri suuntiin. En suunnittele rakennetta etukäteen, vaan vaivaan teksimössöä kuin pullataikinaa, siirtelen virkkeitä ja kappaleita eri kohtiin. Rakenteen teossa on massiivinen työ, mutta näin tekstiin syntyy retorisia koukkuja, rakenteen vinksautuksia. Mitä enemmän tekstiä joutuu vaivaamaan, sitä parempaa siitä tulee.

”Mitä enemmän tekstiä joutuu vaivaamaan, sitä parempaa siitä tulee.”

Tähän tekoäly ei pysty. Se ei myöskään hoksaa, että jokin pikkuseikka saattaakin olla oleellinen. Jokainen kirjoittaja varmasti tunnistaa tilanteen, kun sivuseikalta vaikuttanut elementti tekstissä osoittautuukin olennaiseksi. Kirjoittaja kokee iloa ja tyydytystä siitä, että teksti vie eri suuntaan kuin kuvitteli.

– Kappaleiden siirtely ja rakenteen miettiminen on tylsää ja puuduttavaa rutiinityötä, jonka tekoäly varmasti tekisi nopeammin, mutta se ei osaisi luoda hienoja lauseita, jotka toimivat rakenteen ankkureina ja tuottavat lukijalle oivaltamisen ilon.

Hosseini työskentelee vanhanaikaisesti: Hän tekee muistiinpanoja käsin ja varsinaisen tekstin, myös kappaleiden siirtelyn ja tekstimassan muokkaamisen, hän tekee tavallisessa tekstinkäsittelyohjelmassa.

Tekoäly ei ole neutraali

– Tietysti tekstinkäsittelyohjelmatkin hyödyntävät tekoälyä ja ovat helpottaneet kirjoittamista ratkaisevasti.

Tekoälyyn liittyy kirjailijan kannalta lukemattomia kyseenalaisia seikkoja, alkaen datalouhinnasta ja tekijänoikeuskysymyksistä yksityisyyden suojaan. Hosseini ei ole lainkaan somessa, koska ei halua luovuttaa tunnereaktioitaan suuryritysten kauppatavaraksi.

– Tekoäly tekee valintoja sen mukaan, millä datalla se on koulutettu, se heijastelee tuottajiensa arvoja ja maailmankuvaa. Ei voi sanoa, että tekoäly syrjii, koska sillä ei ole etiikkaa eikä moraalia. Kysymys on siitä, syöttävätkö ihmiset tekoälylle tietoja eettisesti. Teknologiaan liittyy yleisesti sellainen harha, että se on jotenkin neutraalia ja arvovapaata.

”Teknologiaan liittyy yleisesti sellainen harha, että se on jotenkin neutraalia ja arvovapaata.”

Tyhmeneekö ihmiskunta, kun aletaan nojata entistä enemmän tekoälyyn?

– Kyllähän sen huomaa jo nyt, että ihmiset tyhmenevät. Nettikeskusteluissa näkee, että luetaan vain otsikot ja artikkeleista keskustellaan niitä lukematta. Kontekstien romahtaminen on jo tapahtunut. Koulussa ja yliopistossa ei lueta tenttimateriaalia, vaan kielimallin kokoamat tiivistelmät.

Tämä ei ole ihmisten vika, vaan teknologian, Hosseini painottaa. Varsinkin nuorille suunnatut palvelut, kuten TikTok, on suunniteltu tietoisesti niin että ne eivät vaadi minkäänlaista vaivannäköä, vaan mielihyvähormonien ryöpsähdyksen saa välittömästi.

– Tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua ja sääntelyä. Pitäisi puhua vielä enemmän siitä, miten verkkoalustat vaikuttavat esimerkiksi keskittymiskykyyn. Onneksi on alettu kyseenalaistaa sitä, kuuluvatko älypuhelimet koulutunneille, Hosseini sanoo.

Kirjoittaja

Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on espoolainen kirjailija, joka asuu neljäsosan vuodesta Kemiönsaarella. Häntä kiinnostaa erityisesti historia, kauhu ja kuvataide. Honkasalo rakastaa lapsia, koiria ja talvea. Kuva: Milka Alanen.