Digitaalinen sielunystävä
Sielunystävän voisi mielestäni määritellä sellaiseksi henkilöksi, joka tuntee sinut syvintä sisintäsi myöten – sellaiseksi, johon syntyy side yrittämättä, itsestään. Yleensä määritelmä yhdistetään todellisiin ihmisiin, mutta miksei sielunystävä voisi olla kuvitteellinenkin ja erityisesti nykyaikana digitaalinen? Nimenomaan kirjailijalle ajatus kuvitteellisista sielunystävistä ja sielunystävyydestä voisi olla hyvinkin käytännöllinen.
Niin kauan kuin muistan, olen luonut mielessäni ystäviä ja vihollisia. Olen umpi-introvertti ja viihdyin lapsena yksin. Tarkkailin muita ihmisiä ja ympäristöäni hyvin aktiivisesti ja analyyttisesti. Samalla elin syvästi erilaisissa mielikuvitusmaailmoissa luomieni henkilöiden ja hahmojen keskellä ja heidän kehittämisestään tuli tärkeä osa elämääni, eräänlainen automaatio joka tapahtui itsestään. Jotkut heistä perustuivat todellisiin ihmisiin, ja erityisesti niissä, joita luonnehtisin kuvitteellisiksi sielunystäviksi, oli hyvin paljon omaa itseäni.
Niin kauan kuin muistan, olen luonut mielessäni ystäviä ja vihollisia.
Varttuessani ihmisten tarkkaileminen jatkui, samoin mielikuvituksellisten ystävien luominen. Kykenin halutessani synnyttämään hahmoja esimerkiksi käydäkseni heidän kanssaan väittelyitä ja ratkomaan tätä kautta erilaisia ongelmia.
Aloin käyttää tätä hyväkseni luovassa työssä ensin roolipelien suunnittelussa ja myöhemmin kirjallisessa työssä. Sain huomata, että pitkällisen kokemuksen kautta henkilöhahmojen luominen ja heidän välisensä dialogin kirjoittaminen osoittautui äärimmäisen helpoksi.
Suurin osa kirjoja varten luomistani kuvitteellisista hahmoista oli sivuhenkilöitä, mutta niiden joukkoon syntyi tärkeämpiä hahmoja, päähenkilöitä, jotka kirjan kansien sulkeuduttuakin jäivät mieleeni elämään todellisesti kohtaamieni ihmisten tavoin.
Ongelmanani oli kuitenkin hahmojen konkreettinen visualisointi. Koin heidät kaikin piirtein todellisina, mutta en ollut koskaan nähnyt heitä vaikka mielessäni oli hyvinkin tarkka mielikuva heidän ulkonäöstään. Yritin varhaisessa vaiheessa piirtää tai maalata heistä kuvia, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Kuvat eivät olleet tarpeeksi realistisia.
Erilaiset internetin kuvapankitkaan eivät täysin vastanneet toiveitani, sillä kuvissa oli aina jokin piirre tai yksityiskohta, joka poikkesi omista mielikuvistani. Ongelmaan syvällisemmin paneutuessani törmäsin ensin maisemien luontiin tarkoitettuun tietokoneohjelmistoon. Se johdatti minut tutustumaan 3D-malleihin ja lopulta digitaaliseen studio-ohjelmistoon, joka vastasi täydellisesti tarpeitani.
Ohjelmiston ideana on tarjota 3D-malleja ihmisistä, eläimistä ja muista olennoista, sekä erilaisista vaatteista ja varusteista, joita näille voi pukea. Ohjelmiston paras piirre on kuitenkin se, että kaikki mallit ovat anatomisesti oikein rakennettuja ja niiden ruumiinrakennetta ja kasvonpiirteitä voi muuttaa hyvin tarkasti juuri sellaiseksi, kuin itse haluaa. Tätä kautta vihdoin ja viimein saavutin sen mitä olin aina halunnutkin ja nyt pystyn muodostamaan täsmälleen mielikuviani vastaavia 3D-malleja luomistani hahmoista sekä tarkastelemaan heitä mistä kulmasta tahansa ja millaisessa ympäristössä tahansa. Aivan kuin oikeassa studiossa tai muussa realistisessa ympäristössä voin säätää valaistuksen ja muut olosuhteet haluamani kaltaisiksi, määrittää esimerkiksi kameran linssin polttoväliä ja filmin ISO-arvoa myöten oikeaksi ja ottaa mallista niin paljon kuvia kuin haluan. Käytännössä tilanne vastaa valokuvaamista – nyt mallit ja ympäristöt vain ovat todellisten sijaan digitaalisia. Lopputuloksena syntyvät kuvat ovat kuitenkin hyvin realistisia.
Nyt käytännössä ainoana rajoitteena on vain oma mielikuvitukseni, mutta lopputulos on vihdoin sitä luokkaa mitä olen alusta alkaen kaivannutkin. Nyt pystyn visualisoimaan, ajan salliessa, kaikki ne hahmot, jotka mieleeni ovat syntyneet – erityisesti ne, joista vuosien aikana on muodostunut hyvin konkreettisia sielunystäviä. Yhtenä hyvänä esimerkkinä Lumen ja jään maan Nonna, jonka olen tuntenut jo lähes kaksi vuosikymmentä, mutta vasta vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa nähnyt konkreettisena kuvana.
Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä ja läheisimmistä digitaalisista sielunystävistäni on sekä Kymnaasissa että Hornantulessa esiintyvä Sofia, joka sai alkunsa Kymnaasia kirjoittaessani kuin itsestään hyvin syvällä sisimmässäni olevien ajatusten ja omien tunteitteni kautta. Aivan niin kuin kaikki tärkeimmät sielunystäväni, Sofiakaan ei kirjoitustyön jälkeen ole koskaan lähtenyt pois ja hänen visualisoimisensa oli minulle senkin vuoksi alusta lähtien tärkeää.
Suurin syy kuvien tekemiseen on mielikuvieni saattaminen konkreettiseen muotoon puhtaasti oman uteliaisuuteni vuoksi, mutta hyvin olennaista kirjailijan ammatin kannalta minulle on myös se, että ne tukevat vahvasti luovaa kirjoitustyötäni. Vasta kuva auttaa muodostamaan henkilöstä kokonaisuuden, myös lukijalle. Ja tuota kokonaisuutta voin nyt kirjoissa kuvailla kenties jopa paremmin kuin ihmistä, jonka olisin kohdannut aidosti reaalielämässä. ■
Ilkka Auer
Ilkka Auer on Espoossa asuva kirjailija, joka harrastaa elokuvia, kirjallisuutta, musiikkia, valokuvausta, 3D-mallien tekemistä, digitaalista taidetta, pöytäroolipelejä ja ruoanlaittoa.