Mihin tekoäly ei pysty?
Tekoälyä tuodaan ja tuotetaan voimakkaasti tarjolle miltei kaikkialle. Teollisuus muovautuu tekoälyteollisuudeksi, toimistotyöt muovautuvat tekoälytöiksi, viihde muovautuu tekoälyalgoritmien optimoimiksi, jopa taidetta ja kulttuuria ollaan ratkaisemassa tekoälyn avulla. Voisi kuvitella, että elämme tekoälyn aikakaudella, jossa ihmisen olemassaolon merkitystä jopa uudelleenarvioidaan. Mutta onko näin?
Koska olen tylsä akateemikko ja jokseenkin vastuuntuntoinen ihminen, pitää minun aluksi todeta että tekoäly ei ole tekaistua, vaan monisyistä ekologista ja poliittista materiaalista toimintaa, jossa moraali on vähintään kyseenalaista ja hiilijalanjälki valtava. Toiseksi tekoäly ei ole ihmisenkaltaisen älykäs, vaan, kuten New Yorkin yliopiston median, kulttuurin ja kommuniakation professori Alexander Galloway toteaa, tehokas työkalu keksimään uusia numeroita vanhojen numeroiden pohjalta. Tämänhetkinen tekoäly on tilastotiedettä steroideilla. Tekoäly on loistava löytämään keskiarvoja kaiken väliltä, ja siksi myös hyvä imitoimaan asioita. Vincent Van Gogh on yhtä kuin tähtinen yö; Claude Monet lumpeita ja Shakespeare sonaatteja. Lisäksi tekoälyn mallit on luotu tekijöidensä tarpeisiin ja maailmankuviin sopiviksi. Kärjistäen, tämän hetken tekoäly on globaalin pohjoisen teknologia-veljesten konservatiivisen maailmankuvan pöhinä-älykkyyttä. Siksi tekoälyn käyttäjä ensisijaisesti tarvitsee aktiivista ja kriittistä tekoälyn lukutaitoa.
Tämänhetkisen tekoälybuumin taustalla on erityisesti ajan säästäminen automatisaatiolla. Tehdastyöläisten sijaan automaation alle ovat nyt jäämässä mm. terveys- kulttuuri- ja toimistoalan ammattilaiset. Ajan säästäminen on tosin yhä enemmän kustannusten säästämistä: Miksi maksaa ammattilaiselle kun tekoäly osaa tehdä riittävän hyvin. Aika on rahaa, tai kuten Stanisław Lec laukoi, kello lyö. Kaikki.
Säästämällä omaa (työ)aikaamme automaatiolla, menetämme kokemuksen tuosta työstä. Monessa mielessä tämä on helpotus. Kaavamaisten lomakkeiden täyttäminen, tai pakollisten byrokratiatehtävien automatisointi on kuin lasi kylmää vettä digitaalisten alustojen näyttöpäätepaahteessa.
Tekoälyn mahdollistama automatisaatio ulkoistaa osaamisen ja tekee meistä, vähä vähältä, riippuvaisia tuosta palvelusta. Samalla osaamisestamme tuleekin keskiarvoja suoltavan mallin osaamista.
Asioiden tekeminen – asioiden kokeminen on kuitenkin monella tapaa ihmisenä olemisen keskiössä. Filosofi Hans-Georg Gadamerille kokemus on inhimillisen äärellisyyden kokemista. Filosofi Claude Romanolle kokemus tuo murroskohtia ja muuntumia todellisuuden ymmärtämiseen. Taiteen ja käsityön tutkimuksessa on jo pitkä traditio (kehollisen) kokemuksen tuoman tiedon käsittämisessä. Asioiden tekeminen ei ole vain asioiden valmistamista, vaan toimintaa, joka aktiivisesti luo ja ylläpitää esteettistä ja eettistä käsitystämme maailmasta. Asioiden tekeminen luo välittömiä elämyksiä, mutta synnyttää myös myöhempää kokemuksen pohdiskelua, totesi jo runoilija William Wordsworth. Jos päätämme automatisoida tehtäviä, luovumme samalla näiden kokemusten tarjoamasta kokemuksesta. Tähän kokemuksen takaisin tuomiseen ei tekoäly pysty. Kello löi ja kokemus meni.
Kokemus on jotain muuta kuin tekoälyn automaatiota. Filosofi Alva Noë ajattelee kokemisen asioiden koetteluksi. Se ei ole automaattista palikoiden pinoamista jonkin mallin mukaan, vaan ajattelu, tekeminen, kieli, tarjoavat vastuksen, jota päin marssimme, käyttämällä hyväksi aiempaa kokemustamme, tietoamme, ymmärtämiämme sääntöjämme sekä kykyämme rikkoa niitä vastaan. Asioiden tekeminen ja kokeminen luo merkitystä maailmaamme.
Kenties tietyistä kokemuksista on hyvä jäädä paitsi. Kenties automatisaation tuoma kokemus on tärkeämpi ja kenties se on tapa rakentaa uutta ymmärrystä. Mutta kenties automatisoimalla asioita menetämme ymmärrystä maailmasta.
Yksi tekoälyn käyttökelpoisista ominaisuuksista on kielen kääntäminen. Tämä on mukava uudistus työelämässä, missä pitää usein toimia nopeasti useammalla kielellä. Tekoälyn käännökset ovat riittävän hyviä työelämän peruskommunikaatioon (eivät missään mielessä hyviä kirjallisuuden kääntämiseen) ja säästävät aikaa. Toisaalta ilman omaa osallistumista kääntämiseen, emme tule koskaan myöskään ymmärtämään kieltä ja sen merkityksiä samalla tavalla. Tekoälyn mahdollistama automatisaatio ulkoistaa osaamisen ja tekee meistä, vähä vähältä, riippuvaisia tuosta palvelusta. Samalla osaamisestamme tuleekin keskiarvoja suoltavan mallin osaamista.
Tekemisen moniulotteisuus näyttäytyy selvästi taiteen tekemisessä. Kun kirjoitamme tai vaikka maalaamme, osallistumme toimintaan, joka vaatii lukemattomia päätöksiä tyylistä, äänensävyistä, väri-, muoto- tai sanavalinnoista. Siinä missä tekoälyä voi ohjeistaa ennen lopputulosta melko rajallisesti, on taiteen tekeminen jatkuvaa asioiden koettelua. Ihmisen tekeminen on siis paljon monimutkaisempaa kuin mitä tekoälyn tarjoama automaatio. Tekoälyn luovuutta tutkiva Mark Runco on tuonut esille miten tekemiseen liittyy asioita, joita tekoäly ei osaa, kuten tekemisen motivaatio, tarkoituksenmukaisuus tai aitous. Noë toteaakin että ”Taide ei ole viihdettä. Taide ei ole kauneutta. Taide ei ole mielihyvää […] Taide on filosofiaa. Taide on toden luontomme panemista esitteille itsellemme. Koska meidän täytyy. Taide on itsemme kirjoittamista.”
Miten ja miksi annamme tekoälyn kirjoittaa itseämme on kysymys, jota on syytä pohtia. ■
Chiang, T. (2024). Why A.I. Isn’t Going to Make Art. https://www.newyorker.com/culture/the-weekend-essay/why-ai-isnt-going-to-make-art
Gadamer, H.-G. (1990 [1960]). Gesammelte Werke: 1. Wahrheit und Methode: Grundzüge einer philosophischen Hermeneutik. Tübingen: Mohr Siebeck.
Galloway, A. (2024). The Desire Called Synthesis Alexander R. Galloway. https://cultureandcommunication.org/galloway/the-desire-called-synthesis
Noë, A. (2024). Can computers think? No. They can’t actually do anything. Aeon Essays. https://aeon.co/essays/can-computers-think-no-they-cant-actually-do-anything
Noë, A. (2019). Omituisia työkaluja. Taide ja ihmisluonto. Niin & Näin.
Romano, C. (1998). L’événement et le monde. Paris: Presses Universitaires de France.
Runco, M. A. (2023). AI can only produce artificial creativity. Journal of Creativity, 33(3), 100063. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2713374523000225
Toikkanen, J., & Virtanen, I. A. (Eds.). (2018). Kokemuksen tutkimus VI. Lapland university Press.
Wortsworh, W., & Coleridge, S. T. (1798). Lyrical Ballads,
With a Few Other Poems. Printed for J. & a. Arch, Gracechurch-Street.
Tomi Slotte Dufva
Tomi Slotte Dufva (Taiteen tohtori) toimii vanhempana yliopistonlehtorina ja kuvataidekasvatuksen kandidaattiohjelman vetäjänä Aalto-yliopistolla, Taiteen ja Median laitoksella. Hän on erikoistunut kuvataidekasvatuksen uusiin käytäntöihin. Slotte Dufva toimii myös taiteilijana yhdistäen uutta mediaa ja perinteisiä maalauksen menetelmiä. Slotte Dufvan tutkimus keskittyy digitaalisuuden sosiaalisiin, kasvatuksellisiin ja kulttuurillisiin kysymyksiin, sekä digitaalisuuden kehollisuuteen, tekoälyyn, tulevaisuuden tutkimukseen että feministiseen digitaalisuuden tutkimukseen.