Tietokone kirjailijan kammarissa
Varsinaisia tietokoneita ei vielä oikeastaan kenenkään kotona liene. Sana ”tietokone” on vain annettu mikroprosessoriohjaimiselle laitteelle, joka ottaa muistialkioita sisäänsä ja saadessaan ennalta sovitun yhdistelmän muistialkioita, tekee eli suorittaa sen mukaisesti jotakin. Määrite toki soveltunee myös tietokoneeseenkin, mutta ’oikea’ tietokone tänä päivänä on jotain ainakin enemmän, jollei muuta.
Uuden 80386-prosessorin myötä aukenevat mikromaailman mahdollisuudet alkavat jo saavuttaa minitietokoneitten ’taitoja’, tai rahkeita. Maailmassa on aina ollut että kaikki asiat jossain vaiheessa lomittuvat toisiinsa. Maan hallituksiltakin on opittu että ministerien kuuluu ensisijassa hoitaa naapuriministeriön asioita.
Kirjailijan tarve ja tietokoneet
Tänä päivänä en näe työtä tekevällä kirjailijalla tarvetta moniajomahdollisuuksiin, 80386-pohjaiset mikrot OS/2 myötä tulevat antamaan. Kirjailijalle riittää yksi ohjelma – yksi suoritus – kerrallaan. Ainakin toistaiseksi? Eri asia on jos samaan koneeseen on esim. liittänyt asuntonsa lämpötalouden kontrollin. Käsittääkseni salaperäinen OS/2 järjestelmä antanee siihen mahdollisuuden. Siis samalla koneella kirjoitellaan runoja ja samanaikaisesti tietokone säätelee olohuoneen lämmitystä ja keittiön energiaa säästävää tuuletusta jne.
Kirjailijalle voisi olla hyödyllisempää säädellä lämmityksensä oikkujensa mukaan käsipelillä ja rustata runonsakin H4-lyijykynällä. Tietokoneet (annan periksi termille, olkoot!) tulevat joka tapauksessa valtaamaan jokapäiväisen elämämme. Se ei ole viisasta, mutta mikä olisi?
Käsitteistä
On törkeätä leikkiä Suurta Viisasta Miestä heittelemällä salaperäisiä termejä, kuin muka asioista paljonkin tietäisi. Termi OS/2 ja moniajo tarkoittavat IBM-mikroihin näinä aikoina julkistettavaa parannettua mikrotietokoneiden uutta käyttöjärjestelmää. Ei sen kummempaa. Tähän päivään mennessä IBM-mikrot ovat pyörineet käyttöjärjestelmällä, joka on MS-DOS. Tulee sanoista MikroSoft Disk Operation System. Mikrosoft on kauppa joka elää tietokoneohjelmista.
DISK on tietolevyke, kuten CD-levy, mutta halpa (noin viitosen/kpl). Tämä DOS huolehtii mikron sisuksen ja ulkopuolisen maailman (tässä ta- pauksessa esim. näppäimet, kirjoitin jne) välisestä kanssakäymisestä. Ilman DOSia kone ei rupea hengittämään.
Kun koneen saa hengittämään, voidaan koneen sisuksiin ajaa mitä tarvitaan ja mitä sattuu olemaan, vaikkapa tekstinkäsittelyohjelma. IBM-maailman tarvitsema DOS-paketti on minimissään lyhyt: tarvitaan pari nk. piilotiedostoa ja niiden lisäksi komentotulkiksi kutsuttu ohjelmanpätkä COMMAND.COM. Nämä riittää.
DOS-ohjelmia on sitten kaikenlaisia, mutta montakaan niistä ei tarvitse ensialkuun edes tietää olemassa olevaksi.
Kaikissa koneissa ei ole DOSia? Ei niin. Mutta jonkinlainen käyttöjärjestelmä on aina oltava; lasten pelitietokoneissa (Commodore 64, Spectrum, jne) on koneen muistiin polttamalla poltettu BASIC-niminen ohjelmointikieli. Ja käyttöjärjestelmä on tavallaan piilossa siellä seassa. Basicilla saa aika paljon pikkumukavaa aikaiseksi, mutta käsittääkseni suurempaan tarpeeseen siitä ei ole. Sanon käsittääkseni, sillä viimeiset BASIC-murteet ovat toki kehittyneitä. (BASIC-kieli tulee yleensä DOS- käyttöjärjestelmässä mukana ilmaiseksi, kuten myös mainittu DOS-käyttöjärjestelmä koneen mukana.
Tekstinkäsittelyohjelma sitten jo tarvitsisi ostaa. Hintaa on hienoimpina pidetyillä esim. 4000 markkaa, mutta olen käsittänyt, että joitakin julkisohjelmia saisi noin 50 markalla. Useimmat tekstinkäsittelyohjelmat ovat suojaamattomia, eli sellaisen ohjelman kopioiminen opiskelutarkoituksiin onnistuu.
Allekirjoittanut osti käytetyn MS-DOS-mikron johon kauppaan kuului tekstinkäsittelyoh- jelma ja aika paljon muutakin. Ohjelmilla on COPYRIGHT kuten kirjailijoidenkin teoksilla. Eikä kukaan saa mennä ottamaan kenenkään runokokoelmasta valokopioita ja ryhtyä sitä myymään.
Ja kuka määrittelisi koko maailman Järjen, ja kenelle semmoinen valta on muka annettu?
Mutta jos minä otan valokopion runostani ja lahjoitan sen jollekin, niin saanko tehdä sen? Entä jos valokopioin Kupiaisen runon ja lahjoitan sen kaverille Oulussa, niin rikonko lakia. En uskalla kokeilla, jollei joku kerro miten on. Samaan sarjaan kuuluu TV-ohjelman videotallennus kotosalla; jos Haavikon Tanner-juttu olisi tullut TV:stä ja videonauhuri olisi esim. unohtunut äänittämään sen vahingossa, niin olenko rikollinen? Jos tätä olematonta kopiota salaa itse katselisin?
Kysymys on kaikille taiteellisella panoksellaan eläville arka, mutta valvonta on hankalaa. Myydähän ei saa, mutta jos vaan muuten kopsaisi? Eihän kieltolain aikana viinanjuontikaan ollut edes sallittua ja silti kaikkihan sitä joi. Ja joka toinen ainakin myi. Hyi hyi.
Valtakunnan lait pitäisi säätää niin että ne ovat mielekkäitä. Suomessa on aina harrastettu vallankahvassa olevien mielivaltaa ’alamaisia’ kohtaan säätämällä väkivalloin rajoittavia ja typeriä lakeja. Jossain määrin yhteisiä sopimuksia toki pitää olla ja niitä noudattaa. Ja kuka määrittelisi koko maailman Järjen, ja kenelle semmoinen valta on muka annettu? En lue Washington Postia, joten en osaa antaa oikeata vastausta. Hesaria luen. Hesaria en usko.
Kirjoittamaan
Nyt kun on vähän kerrottu koneesta ja ohjelmasta, eli ne sitten pitäisi olla. (Koska jotkut
kustantamot vihjailevat että käsikirjoitusten pitää olla siten ja siten tietolevykkeellä, ennen kuin kirjapaino ottaa sen nieltäväkseen, niin siitä pitäisi automaattisesti seurata että tämmöisen nimenomaisen tekstinkäsittelyohjelman saisi kyseiseltä kustantajalta. Eikös, hyvä ammattiliitto? Mitä olette tehnyt ajaaksenne tämän asian jäsenistönne edun mukaisesti? (Suomessa kaikki asiat työnnetään valtion niskaan, siis valtio hankkimaan ohjelmat kirjailijoilleen!)
Ei riitä että on kone ja se hengittää hyväksyttyä tekstinkäsittelyohjelmaa. Nykyisissä ohjelmissa on aika paljon pieniä konsteja ja koukeroita, eli lakeja, joita pitää noudattaa. Muuten Teksturi ei kirjoita, tai kirjoittaa vinoillessaan puppua. Tästä toki selviää pitkälle pelkän kokeilun ja puurtamisen avulla.
Kirjojakin on, ja mikä ettei voisi käväistä jonkin kurssinkin. Ja aina löytyy nykynuorisoa, joka mielellään avustaa kirjailija-tätiä iltapäivisin, jos täti keittää iltapäiväkahvit…
Miksi siis tietokoneella
Kun on tullut investoitua koko paketti noita kovia H4-lyijykyniäkin?
Koska on tätä tullut tänne asti näpylöityäkin, niin siirrymme uskonasian puolelle: uskon että pidemmällä tähtäimellä koneista on apua.
Ensimmäiseksi pitää tietysti se kone ´häivyttää´pois. Se tapahtuu sitkeän istumisen ja tuijottelun myötä. Pikkuhiljaa koneen monitori ja laitteet tavallaan kuolevat laitteina välistä pois. Käyttäjä alkaa samaistua aivoinensa suoraan kiiluvaan monitoriin sisälle.
Säteilyä on joka hetki ja pieniä hiukkasia lävistää yliertaisen viisaat päämme ja kehomme.
Ei niissä sen enempää tappavaa sätelyä ole kuin Reaganin neutronipommissakaan. Jos olisi, niin maailmassa olisi lähes miljardi kuollutta ATK-päätteen nähnyttä asukasta. Säteilyä on joka hetki ja pieniä hiukkasia lävistää yliertaisen viisaat päämme ja kehomme.
Raskaana olevia naisia on varoitettu päätteiden säteilystä. Mutta kuitenkaan selviä todisteita ei käsittääkseni ole löytynyt. Tunnen joitakin naispuolisia, päivittäiset 8-tuntiset päätteen edessä työskenteleviä, jotka esim. tällä hetkellä ovat äitiyslomalla… (En minä ole syyllinen.)
No mitä etuja? Älä kiertele
Juu juu, kunhan tässä ehtii, kun täytyy tätä viisasta välillä leikkiä. Oma kokemus: runojen teossa on minulle ollut suurta apua tietokoneen rauhallisesti odottavasta ruudusta. Runoa voi maiskutella ja muotoilla ja sisentää rivejä ja vaihtaa sanojen paikkaa lähes loputtomiin. Jos yrität kuvitella miltä runo näyttää erilaisesti järjestettynä, niin senkun panet tietokoneen töihin ja katsot. Tulostat sen paperille kun tarvitset ja runo on (muka) valmis.
Proosaa tehdessä tietty sama juttu. Jos haluat siirtää kolme lausetta neljännen luvun puolivälistä toisen luvun alkuun, niin kone on tässä omimmillaan: menet ja merkkaat siirrettävät lauseet, haet koneestasi sen kohdan minne nämä haluat panna, ja painettuasi nappia siellä on. Kone hoitaa sivujaot samantien.
Ja jos havaitset että menipäs pipariksi, että kuudennen luvun loppuunhan ne paremmin sopisivatkin, ja niin että tästä uudesta kohtaa sopisi yksi lause vielä lisääkin, niin minkä ilon annatkaan tietokoneellesi kun se saa moisen yksinkertaisen homman sinun vuoksesi väläyttää hetkessä. Helpompaa tehdä kuin selkeästi kirjoittaa.
Minkä ilon annatkaan tietokoneellesi kun se saa moisen yksinkertaisen homman sinun vuoksesi väläyttää hetkessä.
Tarvittaessa voit tallentaa alkuperäiset luvut erilleen säilöön. Jos vaikka alunperin sittenkin oli hyvin. Ja vielä pieni esimerkki; olet tehnyt pitkän sotkuisen proosan jossa vilisee esim. sana presidentti Holkeri. Vaalien jälkeen havaitset että gallup ei saanutkaan ehdokastaan läpi. Koko tekstiä ei tarvitse naputtaa uudelleen, haet vain teksturista korjaustoiminnan ja käsket muuttaa kaikki Holkeri-sanat Koivisto-sanoiksi. Kone etsii ja vaihtaa vähät välittämättä mitä Turun Sanomien tutkimukset pressasta sanovat…
Uudemmat teksturit pystyvät itsekseen laatimaan esim. sisällysluettelonkin jne. Englantia kirjoittaville on sanakirjoja joiden avulla oikeinkirjoituksen voi tarkistaa. Ym. hauskaa.
ATK-maailmassa on voimassa jonkinlainen jatkuvan laajenemisen laki; kaikki käytettävissä oleva muistikapasiteetti täyttyy ja ohjelmat kehittyvät jne. Mutta kun olet oman tekstinkäsittelyohjelmasi saanut ja sen oppinut, ei luovan kirjoittajan pidä siitä hevin luopua.
Mitä tutumpi olet vaikka ’heikommankin’ tekstinkäsittelyohjelman kanssa, niin sitä parempi. Ei ole mitään hyötyä hommata superteksturia jollei sitä opi käyttämään…
Ja kuten mainostajat puolestamme kaikesta päättävät, se ja se uusi on nyt sitten se ehdottomasti ainoa ja paras jota ilman ei kukaan tule juttuun. Hölönhölönhölöä.
Miten ja mitä?
Tärkein asia: konetta hankkiessanne on ensimmäinen pääsääntö, että se on IBM-maailman lakien mukainen. IBM-ratkaisut eivät välttämättä liene parhaita, mutta yleisyydellään ne ovat syrjäyttäneet muut. IBM-maailman lakien mukaan toimii IBM:n lisäksi uusi Nokian Mikro, Amstradin se kone jota PC:ksi kutsutaan (ei muut Amstradit!), DAVA eli Ericsson, ja parikymmentä muuta IBM-yhteensopivia valmistavaa.
Itse IBM on kallis, ja parhaat yhteensopivat laadullisesti tiettävästi ylittävät esikuvansa. Yhteensopivuus takaa periaatteessa myös koneitten sisuksien vaihtokelpoisuuden. Asia on tärkeä jos koneen sisuksia laajentaa, tai jos joku menee rikki. IBM-yhteensopiviin melko yleisesti sopivat toinen toistensa piirikortit. Tämä tarkoittaa halvempaa ja helpompaa huoltoa.
Mitä maxaa, paljonko rahaa
Halvimmat yhdistelmät on saanut Hesarin ilmoitusten mukaan kolmeen tonniin. AMSTRAD PC on vajaa kuusituhatta, ja kloonien joukkoon kuuluva PINUS on parilla levykeasemalla noin 5000 mk.
Prosessoriksi riittää 8086, ei tarvita 80286 tai 80386-suorittimisia. (Näille 286-386-koneille kelpaa myös nimitys AT-versio.) AT-versiossa on ytyä enemmän, siis nopeutta. Yksityinen kirjoittaja ehtii kyllä hitaammalla PC-perusversiollakin näpyttää.
Kirjoitin on asia erikseen. Kaapelista pelkästään pyytävät 200 mk. Itse käytän Facitin centronic-sisustaista kirjoituskonetta. Se on tarvittaessa hyvä sähkökirjoituskone korjausnauhoineen ja myös kiinni mikrotietokoneessa kun haluan tulostaa mikrolla muotoilemani tekstin. Hintaa on 2000 mk, tuttukaupassa.
Halvimmat varsinaiset tietokonekirjoittimet maksavat noin 2000 mk, jolloin tekstin laatu vielä hiukan ’tietokonemainen’. Kirjelaatua (LQ eli Letter Quality) kirjoittimet halvimmillaan noin 5000 mk. Superlaatu eli LASER-kirjoitin maksaa käytetyn henkilöauton verran. Näillä sitten jo voi tulostaa grafiikkaa ja piirtää viivaa jne… Mutta pelkkä tekstintekijä siis pääsee halvemmalla.
Siis jos sinulla on joku teksti levykkeellä, ota siitä ensitilassa kaksoiskopio, ja viikonloppuisin kolmaskin.
Kirjoituskone-ratkaisussa on kalliimpaa käytetty hiilivärinauhaa, mutta jälki on myös huippulaatua. Mutta kone toimii aina myös tavallisena sähkökirjoituskoneenakin.
Kauppiaasi toki kertoo lisää, mutta yllä kevyt rautaisannos perusteista. Nyt kun ammatti- ihmiset vaihtavat vanhoja PC-laitteitaan AT-malleiksi, voit jostain löytää edullisesti hyvän laitteiston (mahdollisesti ohjelmistoineen, mukana joku teksturikin?). Mukana voit saada edullisesti kiintolevy-yksikön, joka pitemmän päälle toki helpottaa hommia. (Kiintolevylle sopii ohjelmia ja tekstiä moninverroin tavallista levykettä runsaammin, ja toimii melkoisesti nopeammin.) Tavallisilla levykkeillä pärjää mainiosti.
Koneiden kanssa touhutessa on oltava vähän varovainen; kone ei niinkään hajoile, jollei nyt ritkuttele sähkötöpseliä vallan hullusti, mutta tietolevykkeet ovat arkoja. Siis jos sinulla on joku teksti levykkeellä, ota siitä ensitilassa kaksoiskopio, ja viikonloppuisin kolmaskin.
PS. Tätä juttua ’kätevänä’ tulostaessani systeemini piruillessaan näytti haavoittuvuutensa.
Ensimmäisellä sivulla havaitsin, että automaattinen alleviivaus jostain syystä heitti ylimääräisen rivivälin; ei muuten haitanne, mutta liuska loppui kesken ja alimmat rivit menivät soosiksi paperin liukumisen takia.
Keskeytin tulostuksen ja lyhentelin sivuja muutamalla rivillä. Uudelleen aloitus onnistui huonosti, keskeytys jätti yhden rivin tulostamatta, mutta senhän saa survottua tulostusliuskaan käsinkin. OK, mutta sitten kolmannella liuskalla loppui värinauha, ja sitä vaihtaessa meni yksi rivi soosiksi, joka piti keskeytystilanteessa huomioida ja vääntää käsin ylimääräinen rivi. Eli hankkikaa nyt kaikki mikroja, on niin pirun mukava tulostaa juttuja, kun se käy niin sujuvasti… ■
JULKAISTU KIRJAILIJA-LEHDESSÄ 1-2/1988.