Sanoilla on väliä
Sanankäytön ammattilaiset tietävät, että sanoilla on väliä. Niiden merkitys muuttuu kontekstin mukaan, ja niiden valinta kertoo muustakin kuin niiden faktuaalisesta sisällöstä. Sanoilla voidaan paitsi jakaa tietoa ja kirjoittaa koskettavaa kaunokirjallisuutta, myös peittää, hämärtää ja manipuloida.
Lakien ja juristien kieli on tunnetusti usein vaikeaselkoista. Yhdestä laista kirjailijoiden pitäisi kuitenkin olla hyvin jyvällä: tekijänoikeuslaista. Se on laki, joka on heidän työnsä perusta.
Tekijänoikeutta vihaava piraattipuolue puhuu kauniisti saavutettavuudesta, tasa-arvosta ja yleisön oikeudesta käyttää sisältöjä. Tämä ei ole koko totuus. Tekijänoikeuden murtamisesta ei seuraa vapaus, vaan rosvous. Kun seurasin viime vuosikymmenellä Sanaston puheenjohtajana Euroopan Unionin tekijänoikeusdirektiivin valmistumista, sain nähdä, miten voimallisesti megayritykset koettivat vaikuttaa virkamiehiin lakimiesarmeijoidensa avulla. Pyrkimys oli saada lakiin porsaanreikiä, joiden avulla ylikansalliset jätit voisivat käyttää tekijöiden luomia sisältöjä luvatta ja ilmaiseksi ja kerätä niillä voittoja. Piskuiset taiteilijajärjestöt pelkäsivät pahinta. Lainsäätäjät asettuivat kuitenkin tekijöiden puolelle.
Tänä syksynä heräsi kotimaassammekin kiivas keskustelu tekijänoikeuksista. Uhkana ei ollut suuryritys, vaan toisen alan edunvalvoja Näyttelijäliitto. Sen kannanotoissa ja perusteluissa on mennyt sekaisin arkikieli ja lakikieli. Väitettiin, että äänikirjan lukija on myös tekijä, koska äänikirjaa ei ole olemassa ilman lukijaa. Väitteen jälkiosa on tällä hetkellä kirjattu äänikirjojen lainauskorvausta koskevaan lakiehdotukseen.
Pikkujuttu? Ei suinkaan. Sanoilla on väliä varsinkin lakikielessä. Vaikka äänikirjan lukeminen on teko, se ei synnytä omaperäistä, itsenäistä teosta eikä siksi tekijänoikeuttakaan. Lukeminen on lain mukaan esitys, joka synnyttää lähioikeuden. Se on paljon kapeampi kuin tekijänoikeus. Kääntäjällä on tekijänoikeus käännöstekstiin, mutta ei alkutekstiin. Sen hallinta pysyy vain tekijällä, ja se on luovuttamaton. Lakiin ei saisi jäädä yhtään sanaa, jonka perusteella äänikirjan lukija voitaisiin tulkita tekijäksi.
Kenties näyttelijät puhuvat epämääräisesti siksi, etteivät he tiedä, mikä on tekijänoikeus. Musiikin alalla on kuitenkin nähty vastaavia pyrkimyksiä saada esittäjille tekijän oikeudet. Jos tekijänoikeus vuotaa esittäjälle, tämä voi omia tekstin ja esittää sitä ilman lupaa ja korvausta. Äänikirjan lukija voisi vaatia itselleen rojalteja. Kohta apajilla olisi muitakin.
Kävi jupakassa kuinka tahansa, se on osoittanut, että liittomme edunvalvonta on uudistusten myötä erinomaisessa kunnossa. Haasteeseen on vastattu tiukasti mutta asiallisesti, väärät tiedot on kumottu faktoilla ja epämääräiset sanat tarkoilla ilmaisuilla. Liiton ohjaksissa on hyvä tiimi, jolla on muskeleita pitää kirjailijoiden puolta. Mutta kirjailijakin voi tehdä osansa.
Tässä kirjailijoille partiolaisen ohje: Ole valpas! Tunne oikeutesi! Puolusta niitä! ■
JULKAISTU KIRJAILIJA-LEHDESSÄ 3-4/2023.