Rivien välistä

Mitä on tehtävä?

Yhdeksän kohtaa kirjailijoiden aseman ja suomalaisen kirjallisuuden edistämiseksi.

Maailman hirvittävimpiin tyranneihin kuulunut Vladimir Iljitš Lenin kysyi otsikossa olevan kysymyksen pamfletissaan Tšto delat? Perinteisenä roistona Lenin tietysti varasti käyttökelpoisen otsikon länsimieliseltä 1800-luvun utopiakirjailija Nikolai Tšernyševskiltä.

Koska kysymys on ytimekäs ja kantaa mukanaan muutoksen traditiota, varastan sen nyt puolestani.

Pääkirjoituksessa (1/2024) kirjoitin auki huoltani kielellisen kestävyytemme rajoista ja siitä ymmärtämättömyydestä, joka heikentää suomenkielisen kirjallisuuden olemassaoloa ja tulevaisuutta. Ajatellaan tätä jatkonsa sille. Mitä on siis tehtävä julkisten toimijoiden puolella?

1. Alennettujen arvonlisäveroluokkien veronosto kymmenestä neljääntoista prosenttiin on kirjallisuuden kannalta kansainvälisesti häpeällinen muutos. Suomi kuuluu nyt maailman eniten kirjallisuutta verottaviin maihin, vaikka pieni kielialue tarvitsisi pikemminkin tukea kuin rangaistusveroa. Kirjallisuudelle voisi luoda oma nollaprosentin alv-luokka Norjan, Irlannin, Iso-Britannian ja Ukrainan tapaan.

2. Kirjallinen kulttuuri virkistää aivotoimintaa, ehkäisee psyykkisiä sairauksia ja vahvistaa ajattelua sekä muistia. Tästä syystä olisi tärkeää ulottaa kulttuurisetelit myös kirjallisuuden pariin niin kirjoihin kuin kirjallisiin tapahtumiin.

3. Kirjallisuuden rahoituspohjaa olisi mahdollista kasvattaa verovähennysoikeuden laajentamisella ja valtion kannustimella, esimerkiksi puolitoistakertaistamalla lahjoitussumma.

4. Suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle taiteilijaeläkkeiden määrät pysyivät samana. Tämä tarkoittaa vielä vuosikymmeniä jatkuvaa taiteilijaeläkkeiden määrän alimitoitusta. Jos eläkkeet tuplattaisiin, se vähentäisi apurahojen hakupainetta ja tukisi paitsi elämänuransa tehneitä taiteilijoita, myös nuorempia keskivaiheilla ja sitä kautta myös uransa alussa olevia taiteilijoita.

5. Suomalainen lukutaito on lukuisten tutkimusten mukaan rappeutumassa. Vasta nyt on havahduttu siihen, että lukutaito vaikuttaa paitsi lukemisen ymmärtämiseen, myös ajatteluun laajalti, vaikkapa matemaattisissakin aineissa. Etelänaapurissamme Virossa kielen ja ajattelun puolesta taistellaan muun muassa erillisellä kirjallisuuden oppiaineella. Virolaiset lapset tutustutetaan nykykirjailijoihin heti ensimmäisestä luokasta lähtien. Kirjallisuuden ja kirjailijoiden näkyvämmäksi tekeminen oppimisympäristöissä lisäisi kiinnostusta lukemista kohtaan myös Suomessa.

6. Suomalais-ugrilainen kieliperimä on harvinainen indoeurooppalaisessa maailmassa. Sen markkinoiminen omana erityisvalttinamme voisi tuoda kiinnostusta erikoista pohjoista maata kohtaan. Kirjallisuusviennillä on valtava kasvupotentiaali, jos sille annetaan mahdollisuuksia.

7. Suomalaiset ovat kokeneet olevansa periferiassa suhteessa Keski-Eurooppaan. Ilmastonmuutos ja Pohjoisen Jäämeren avautuminen muuttaa maailman dynamiikkaa Suomen asettautuessa maantieteelliseen keskiöön. Itämerestä tulee uusi Välimeri. Tämä tarkoittaa lisääntyvää kiinnostusta Pohjois-Eurooppaa kohtaan. Suomalaiset voisivat erottautua skandinavisesta kulttuurista korostamalla omaa harvinaisempaa suomalaisugrilaista taustaansa. Parhaiten tämä onnistuu tukemalla kirjallisuutta ja siitä versovia av-tuotantoja.

8. Kieli ja kirjallisuus eivät kuitenkaan kehity umpiossa. Tämän takia käännöskirjallisuutta ja filosofian kääntämistä täytyy tukea. Koska kirjallisuuden tuotantorakenteet ovat tehostuneet vuosisataisen alibudjetoinnin takia, varsin pienillä lisäsatsauksilla saadaan valtavasti aikaan. Kirjallisuuden kääntäjien toimeentulo on varmistettava, jotta kulttuurimme puolustus ja henkinen kestävyytemme olisi siedettävällä tasolla.

9. Tärkeimpänä on pääkirjoituksen syvin sanoma. Kielelliset rakenteet ja laadukas kirjallisuus sekä ajattelu vaativat sitä, että niille on tekijöitä. Tällä hetkellä kaikista lahjakkaimmatkin nuoret kirjailijat harkitsevat muita ammatteja. Kirjailijoiden apurahoitus täytyy määrällisesti tuplata sekä kasvattaa kooltaan sekä samalla nostaa apurahan verotonta osuutta apurahan noston myötä.

Olen ehdottanut näitä muutoksia Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripoliittisen työryhmän jäsenenä. Jatkossa palataan asioihin, joita kunnat, säätiökenttä, kustantamot tai sponsoriyritykset voisivat tehdä. ■

Kirjoittaja
Ville Hytönen, kuva Heli Sorjonen

Ville Hytönen

Ville Hytönen (s.1982) on virolaisessa majakkalaaksossa pienen poikansa kanssa asuva Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Kirjailija-lehden päätoimittaja. Hän on julkaissut miltei 60 teosta kaikkia kirjallisuuden lajeja.