Rivien välistä, Teema: Raha

Manifestoinnilla rahaa kirjoittamiseen

Rahan puute on luovuuden vihollinen. Voisiko manifestaatio auttaa?

Huoli rahasta on kuin pieni vihainen koira, joka näykkii nilkkoja terävillä hampaillaan. On vaikea keskittyä luovaan työhön, kun huoli rahasta painaa päälle. Vaikka apurahaa olisi, sitä on yleensä hyvin lyhyeksi aikaa. Vuosi tai puolitoista on taiteen tekemisen kannalta pelkkä silmänräpäys.

Onneksi on olemassa ratkaisu: manifestointi! Manifestointi perustuu vetovoiman lakiin, jonka mukaan kaiken mitä haluaa saa, kun vain osaa pyytää oikein. Australialainen tv-tuottaja Rhonda Byrne esitteli vetovoiman lain ensin tv-dokumentissa ja sitten kirjassaan Salaisuus (WSOY, 2008). Miljoonat ihmiset ympäri maailman kilahtivat Byrnen oppeihin – kirjaa on myyty yli 35 miljoonaa kappaletta. Byrne ei kuitenkaan kehittänyt oppejaan tyhjästä, vaan pohjasi menetelmänsä 1900-luvun alun yhdysvaltalaisiin rikastumisoppaisiin, varsinkin Wallace D. Wattlesin teokseen Rikastumisen tiede (1910). Wattlesin opit taas pohjasivat 1800-luvun puolivälin mentaaliparantamisen liikkeeseen.

Wattlesin teos (joka muuten on julkaistu suomeksi uudelleen vuonna 2018) julistaa heti alussa: ”Yksikään ihminen ei voi kehittyä korkeimpaan mahdolliseen sielun tai lahjakkuuden korkeuteen, jollei hänellä ole paljon rahaa.”

Itsekasvatuksen ihanteisiin kuului oman tahdon kouluttaminen, itsekuri, sinnikkyys ja itseluottamus.

Teoria vetovoiman laista pohjaa 1800- ja 1900-lukujen itsekasvatuksen ideaaliin, joka nautti Suomessa suurinta suosiota hieman jälkijunassa, 1920–1930-luvuilla. Sanaa laki viljeltiin ahkerasti jo tuolloin. ”On olemassa ankara laki, joka sanoo, ettei sinulla ole menestystä, ellet siihen järkähtämättä pyri ja sitä hartaasti omaksesi halaja”, valistaa teos Voittamisen taito (Edistysseurojen kustannus, 1920). Tämä itseapukirjanen sisältää katkelmia Ralph Waldo Emersonin ja Orison Swett Mardenin kirjoituksista, tosin tekstissä eri eritellä, kumpi on kirjoittanut mitä. 

Itsekasvatuksen ihanteisiin kuului oman tahdon kouluttaminen, itsekuri, sinnikkyys ja itseluottamus. Itsekurin avulla kuka tahansa voi menestyä!

Lukuisat itseapukirjat ja -sivustot lupaavat, että manifestoinnin avulla voi rikastua, kun vain uskoo siihen. Suuri salaisuus, jonka Byrne kirjassaan paljastaa on, että pitää kertoa maailmankaikkeudelle mitä haluaa ja uskoa horjumatta siihen, että tulee saamaan haluamansa. Kielteiset ajatukset toteuttavat itsensä: jos uskoo, että postilaatikossa on vain laskuja, se toteutuu. Jos taas toivoo saavansa rahaa, sekin kuulemma toteutuu.

Usko koetuksella

Kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta – osaisinkohan minäkin manifestoida itselleni vaurautta? Manifestointiohjeissa toistuvat tietyt ohjeet: jos haluaa rahaa, pitää käyttäytyä kuin rahaa olisi jo. Pähkäilen, miten tämä onnistuisi, koska en edes omista autoa. Sitten muistan, että omistan perintöhelmet, joita en ole koskaan käyttänyt. Auttaisiko, jos laittaisin helmet kaulaan? Onhan nuorten aikuisten parissa muotia pukeutua vanhan rahan tyyliin.

Tärkeä osa manifestointia on kirjoittaa ylös, mitä haluaa, jotta se konkretisoituu. Luen 369-säännöstä: haluttu asia kirjoitetaan ylös kolme kertaa aamuisin, kuusi kertaa iltapäivällä ja yhdeksän kertaa illalla. Eräällä sivustolla neuvotaan, että jos manifestointi ei toimi se johtuu siitä, että ei yritä tarpeeksi. Manifestointi on kuin punttisalilla käyminen, pitää treenata koko ajan! Tosin onneksi vain kuusi viikkoa, sen jälkeen kuulemma alkaa tapahtua.

Manifestointi vaatii ennen kaikkea uskoa, aivan kuten lahkot ja kultit. Se ei toimi, jos asiaan ei usko kiivaasti joka hetki. En usko (heh), että se sopii kirjailijalle, sillä ainakin itse olen kyseenalaistanut kaiken pikkulapsesta asti. Kyseenalaistaminen on kirjailijalle elinehto. 

Kun luen manifestoinnista, mieleen hiipii väkisin suomalaisten myyttinen Sampo, Alladinin taikalamppu ja kansansatujen hyvät haltiat, jotka antavat tavalliselle ihmiselle kolme toivomusta. Taianomaiseen rikastumiseen on uskottu aikojen alkuhämäristä saakka. 

Manifestointi tuntuu melko oikeistolaiselta: Jokainen on oman onnensa seppä ja kuka tahansa voi menestyä, jos vain yrittää.

Tosin manifestoinnissa ei todellisuudessa edes yritetä. Ohjeiden mukaan riittää, että kirjoitan 3+6+9 kertaa päivässä mitä tavoittelen, ja se tupsahtaa eteeni. Eikö siis tarvitakaan kovaa työntekoa, jotta saa haluamansa? Sen kun muistaa kirjoitella manifestointipäiväkirjaan. Tämä kuulostaa minusta eskapismilta.

Muista uneksia

Psykologien mukaan manifestointi voi olla suorastaan mielenterveydelle vaarallista: Jos kiihkeästi manifestoi itselleen asioita, eikä mikään toteudu, ihminen voi alkaa syyttää itseään. Uusliberalistinen yhteiskunta tukee tällaista ajattelua. 

Uusliberalismissa uskotaan, että ihminen menestyy omien kykyjensä ansiosta. Silloin epäonnistuminenkin on omaa syytä. Huomaan tämän selkeästi silloin, kun saan kielteisen apurahapäätöksen. Ajattelen automaattisesti, että olen huonompi kirjailija kuin kollegat, jotka rahaa saivat, ja itse asiassa olen myös huonompi ihminen, varmasti myös tyhmempi ja rumempi kuin kaikki muut. Jos olisin vielä manifestoinut itselleni apurahaa, mutta jäänyt ilman, olisin varmaan musertunut!

Mieleeni palaa vanha kaiverrus, jossa Fortuna pyörittää väkipyörää. Välillä joku on korkealla, mutta pyörän liikkuessa hän putoaa syvyyksiin. Se tuntuu minusta uskottavammalta vertauskuvalta kuin vetovoiman laki tai höpinät siitä, miten energia houkuttaa puoleensa energiaa. Fortunan pyörä tuntuu kuvaavan kirja-alaa: Ikinä ei voi tietää, millainen teos myy, ja suositut teoksetkin unohdetaan pian.

Fortunan pyörä tuntuu kuvaavan kirja-alaa: Ikinä ei voi tietää, millainen teos myy, ja suositut teoksetkin unohdetaan pian.

Manifestaatiossa on kuitenkin hyvääkin: psykologien mukaan unelmoiminen on mielenterveydelle. hyödyllistä manifestaatio-ohjeiden mukaan tavoitteiden on oltava konkreettisia. Ei siis riitä, että sanoo, että haluaa rikastua, vaan pitää ajatella se konkreettisesti, esimerkiksi niin että ”haluan uuden polkupyörän”. Tavoitteiden sanallistaminen on hyödyllistä ja voi auttaa ymmärtämään, ettei aina tosiasiassa haluakaan sitä, mitä kuvitteli haluamansa.

Myös myönteiseen keskittyminen on terveellistä. Kuka tahansa huomaa, että itsetunto hapertuu, jos jatkuvasti haukkuu itseään. Voittamisen taito -kirjasta löytyykin hyvä neuvo:

Joka paljon luottaa itseensä, saa paljon aikaan, joka ei lainkaan luota itseensä, ei saa mitään aikaan.

Seuraavalla kerralla, kun saan apurahahylsyn yritän muistaa, että kaikki johtuu rouva Fortunan oikuista. ■

Kirjoittaja

Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on espoolainen kirjailija, joka asuu neljäsosan vuodesta Kemiönsaarella. Häntä kiinnostaa erityisesti historia, kauhu ja kuvataide. Honkasalo rakastaa lapsia, koiria ja talvea. Kuva: Milka Alanen.