Haluan ostaa kirjakaupasta kirjoja, en peflettejä
Tuijotan kirjaston varauslukuja. Haluamastani uutuusromaanista on yli 5000 varausta. Kirjat ovat selvästi liian kalliita muillekin kuin minulle.
En ole missään sellaisessa toimessa, että saisin uutuuskirjoja ilmaiseksi, esimerkiksi kirjallisuuspalkinnon raadissa tai töissä mediatalossa. Jo ennen kirjojen arvonlisäveron nostoa uutuuskirjat ovat olleet minulle liian kalliita. Luen uutuudet sitten, kun saan ne kirjastosta, välillä monta vuotta sen jälkeen, kun kyseisestä teoksesta käyty keskustelu on laantunut. Tuntuu surkuhupaisalta, että olen ammatiltani kirjailija, mutta minulla ei ole varaa ostaa uutuuskirjoja.
Samalla on hyvin surullista, että kirjallisuuden kuluttaminen on eriarvoistunut. On väärin, että vain varakkailla on rahaa ostaa uutuuksia, ja siitä huolimatta kirjailijoiden tulot ovat vajonneet Mariaanien hautaan.
On irvokasta, että kirjan hinta romahtaa heti, kun kirjabisneksessä käynnistyy uusi sesonki. Yhtäkkiä kallis uutuuskirja onkin yhtä arvokas kuin halpamuotiketjun trendimekko, joka jää uuden malliston jalkoihin. Mitä vanhempi kirja, sitä halvempi se on. Kirppiksillä kirjat saattavat maksaa 50 senttiä kappale.
On irvokasta, että kirjan hinta romahtaa heti, kun kirjabisneksessä käynnistyy uusi sesonki.
Kotimaisten kirjakauppaketjujen tarjonta muistuttaa muutenkin vaateketjujen valikoimia. Kun muodissa ovat vajaamittaiset housut, ketjuliikkeessä myydään vain niitä. Samoin kirjakauppaketjut myyvät vain muodikkaita uutuuksia. Klassikkoja ei ole suomeksi paljoa saatavilla, ei kotimaisia eikä maailmankirjallisuuden helmiä. Taannoin edessäni kirjakaupan kassalla asioi isoäiti, jonka lapsenlapsi, nuori mies, oli innostunut lukemaan venäläisiä klassikoita. Isoäiti poistui kaupasta tyhjin käsin.
Vanhojen kirjojen halpuus ei tietenkään koske kaikkia teoksia, juuri sen takia, että klassikoista ei oteta uusintapainoksia. Bulgakovin romaanista Saatana saapuu Moskovaan pyydetään nettidivareissa 80–100 euroa. Samuli Paulaharjun kansankulttuuria kuvaavat teokset liikkuvat samoissa hinnoissa. Monia kirjoja ei saa edes rahalla. Olen metsästänyt vuosikausia Elina Vaaran käännöstä Danten Jumalaisesta näytelmästä, mutta sitä ei myydä missään. Moni jahtaa Iris Murdochin klassikkoa Meri, meri, josta ilmestyi juuri englanniksi uusintapainos. Sitäkään ei saa mistään, eikä Murdochia löydy myöskään lukuaikapalveluista.
Kotimaiseen ketjukirjakauppaan astuminen vetää mielen matalaksi. Tulija kohtaa ensimmäiseksi peflettejä ja maljakoita. Kirjat on sullottu jonnekin perälle. Kaupassa ei voi tepastella ympäriinsä inspiroitumassa, tekemässä uusia löytöjä ja sortumassa heräteostoihin kuten ulkomailla. Berliinissä käyn aina kulttuuritavaratalo Dussmannilla, vaikkei kielitaitoni riitä saksankielisen kirjallisuuden lukemiseen. On niin ihanaa kuljeskella katselemassa kirjoja, lukemassa takakasia ja inspiroitumassa. Samanlainen elämys on Rahva Raamat -kauppa Viru-ostoskeskuksessa Tallinnassa.
Kotimaiseen ketjukirjakauppaan astuminen vetää mielen matalaksi. Tulija kohtaa ensimmäiseksi peflettejä ja maljakoita.
Ulkomailla kirjakaupoissa on parempaa krääsääkin: ei niitä samoja Lapuan kankureiden ja Marimekon tuotteita, joita muutenkin myydään joka paikassa, vaan kirjallisuusteemaisia tavaroita: Penguin Classics -mukeja, Jane Austen -kangaskasseja, lukupäiväkirjoja, kirjallisuusteemaisia palapelejä, fanituotteita kirjailijoista, niskatyynyjä, Liisa Ihmemaassa -koruja, mustekyniä, t-paitoja, joissa on kuva antiikkisesta kirjoituskoneesta. Suomalaiset kirjatoukat joutuvat tilaamaan Virginia Woolf -teekuppinsa ulkomailta.
Onneksi meillä kuitenkin on vielä joitakin riippumattomia kirjakauppoja. Rosebud Sivullinen Helsingin Kaisaniemessä on todellinen karkkikauppa. Siellä voi viettää loputtomasti aikaa. Muita kirjatoukkien herkkukauppoja ovat Nide Helsingissä ja Sammakon kirjakauppa Turussa. Kummassakaan ei myydä peflettejä. ■
Laura Honkasalo
Laura Honkasalo on espoolainen kirjailija, joka asuu neljäsosan vuodesta Kemiönsaarella. Häntä kiinnostaa erityisesti historia, kauhu ja kuvataide. Honkasalo rakastaa lapsia, koiria ja talvea. Kuva: Milka Alanen.