Rivien välistä

Kun kustantamo ei vastaa

Osa kirjailijoista joutuu odottelemaan pitkiä aikoja vastauksia kustantamolle lähetettyihin viesteihin. Kustantamot nostavat syiksi kiireen, resurssipulan ja runsaan tarjonnan.

Kirjailija Markku Karpio kertoo Kirjailija-lehden haastattelussa, että hän odotti omalta kustantamoltaan kaksi vuotta päätöstä käsikirjoituksensa julkaisemisesta. Lopulta hän lähetti sen toiseen kustantamoon.

Olen törmännyt samaan ilmiöön somessa ja kaveripiirissäni. Luotan nykyisiin kustannustoimittajiini sataprosenttisesti, mutta pari kertaa olen lähettänyt käsikirjoituksen uuteen kustantamoon, eikä viestiini ole vastattu koskaan. Se on hävettänyt. Mainittakoon, että tässä vaiheessa olin jo ehtinyt julkaista muutamia romaaneja. Toisaalta olen saanut myös ripeästi hyviä kommentteja vieraalta kustantamolta.

Päätin kysyä, mitä kirjailijat ja kustantamot asiasta ajattelevat.

Otin tätä juttua varten yhteyttä 11 kirjailijaan. Heistä viidellä ei ollut kokemusta vastausten viivästymisestä. Kaksi tosin huomautti, että kustantamon viestintään on ollut toisinaan vaikea saada yhteyttä. Kuusi kirjailijaa tunnisti ilmiön.

Yksi heistä kuvitteli ensin, että hidas vastaaminen olisi poikkeus ja että tilanne muuttuisi kirjan julkaisun lähestyessä. Näin ei käynyt.

– Se tyrmistytti. Minulla oli ristiriitainen fiilis: tulemme kustannustoimittajani kanssa hyvin toimeen, mutta ei tunnu oikealta hyväksyä tällaista.

Kirjailija on työskennellyt alalla, jolla deadlinet pitävät. Hän näki vaivaa saadakseen käsikirjoituksen korjattua takarajaan mennessä, mutta kustannustoimittajan vastaus saattoi viivästyä sovitusta viikkokaupalla. 

Kustannustoimittaja pyysi anteeksi. Oli selvää, että hänellä oli paljon töitä – joskus viesti oli lähetetty aamuyöstä.

Kirjailija on kuullut vastaavia tarinoita kollegoiltaan. – On outoa, että tällainen kulttuuri on olemassa. En pysty järkeilemään itselleni, miten näin voi toimia.

Toinen kirjailija painottaa, ettei hän usko ihmisten olevan tarkoituksella inhottavia.

Kilpailu on kovaa, myyntiluvut määräävät, ja kirjailijat ovat heikommassa asemassa kuin kustantamot. Vallan epätasapaino on huono kasvualusta turvallisuuden tunteelle, hän sanoo.

Kirjailija kertoo lähettäneensä vuodesta 2014 alkaen eri kustantamoihin useita käsikirjoitusta, joista moneen hän ei ole saanut edes hylkäystä. Kerran sähköpostiin kilahti myönteinen kustannuspäätös, mutta sen jälkeen kustantamo ei enää vastannut viesteihin.

Nykyisin hän päättelee, että ellei yhteistyö ole alkanut noin kolmen kuukauden kuluttua käsikirjoituksen lähettämisestä, sitä ei tule.

Hänen entinen kustannustoimittajansa jätti vastaamatta yhteydenottoihin ja lähetti kommenttinsa viikkoja myöhässä. Kun kirjailija pyysi tähän muutosta, toiveet ohitettiin. Kirjailijan piti kuitenkin pysyä aina aikataulussa.

Hän on oppinut hyväksymään epävarmuuden osana kirja-alaa mutta toivoo parannusta kommunikaatiokulttuuriin. Tällä hetkellä hän on tyytyväinen tilanteeseensa. Kustannustoimittajat vastaavat hänen viesteihinsä nopeasti.

Loputonta odottelua

Kolme kirjailijaa nostaa esiin, että he joutuivat odottamaan hylkäämispäätöstä omasta kustantamostaan kohtuuttoman pitkään. Kun he kyselivät päätöksen perään, kustantamosta vedottiin kiireisiin.

– Asiaa vatvottiin kaksi vuotta, kunnes minua kehotettiin kirjoittamaan jotain ihan muuta, kertoo yksi kirjailija.

Toinen kirjailija on pari kertaa kehitellyt tekstiä kustannustoimittajan kanssa, mutta sitten heille onkin tullut muita kiireitä. Kirjailijan arvion mukaan heidän on ollut vaikea kertoa, ettei teksti ole edennyt toivottuun suuntaan.

Yksi kirjailija joutui toistuvasti kyselemään kirjansa ennakon perään. Kustantaja katosi maisemista, kun tuli puhetta rahasta. 

Välillä hän vetosi kirja-alan heikkoon tilanteeseen. Ennakkoa saati kirjan myyntituloja ei kuulunut.

Se aiheutti raivoa ja pettymystä, kirjailija sanoo.

Lopulta kustantaja maksoi ennakon korkoineen muutaman vuoden myöhässä, kun Kirjailijaliiton juristi alkoi ajaa asiaa. Myyntitulot ovat yhä maksamatta. Kustantamo on ollut julkisuudessa vaikeuksiensa takia.

Kun kirjailija teki kirjaa toiselle kustantamolle, hän joutui odottamaan kustannustoimittajan vastauksia välillä viikkokausia. Odottelu stressasi kirjan julkaisun lähestyessä, kun aikataulu oli tiukka. 

– Kustannustoimittaja vaikutti kuormittuneelta. Minua huolestuttaa, miten se vaikuttaa kirjallisuuden laatuun, että kustannustoimittaja on jatkuvasti ylityöllistetty.

Liikaa luettavaa

Miten kustantamot sitten asian näkevät? Kysyin asiaa sähköpostitse 13 kustantamolta, joista kahdeksan vastasi.

Ongelma on todellinen, vahvistaa Siltalan kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Antti Arnkil.

Hän muistuttaa, että kustantamoissa eletään viestien ja tekstien jatkuvassa virrassa, eikä kaikkiin yhteydenottoihin pysty reagoimaan yhtä nopeasti. Joskus huonojen uutisten viivyttely muuttuu Arnkilin mukaan “ghostaamiseksi”. Oman talon kirjailijoiden viesteihin hän vastaa niin pian kuin pystyy. 

Kaikki kustantamot nostavat esiin uusien käsikirjoitusten runsaan määrän. Niiden läpikäyminen vie paljon työaikaa.

Myllylahdelta vastataan käsikirjoitustarjouksiin usein jo muutaman viikon sisällä. Siitä he saavat kustannuspäällikkö Niina Within mukaan kiitosta.

Docendon kustannuspäällikkö Johanna Paaso muistuttaa, ettei kustantamo pysty useinkaan vastaamaan suoraan ennen kuin asiaa on selvitelty tai käsikirjoitus luettu ajan kanssa.

Otavan kustannusjohtaja Antti Kasper on pahoillaan kaikkien kirjailijoiden puolesta, jotka ovat vastauksia odotelleet.

Otava-kustantamoissa pyrimme aina vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman ripeästi, hän sanoo.

Kustantaja Aleksi Pöyry kertoo, että Gummeruksella vastataan omien kirjailijoiden viesteihin nopeasti. Kustannuspäätöksiä harkitaan tarkoin, mutta viivästymisiä pyritään minimoimaan. 

Kustantaja Markus Lähdesniemen mukaan Bazar Kustannuksen fokus on nykyisissä tekijöissä. Pitkien vastausaikojen syynä hän pitää kiirettä.

– Todella kehno selitys, mutta niin se vain on. Tietysti ’isot nimet’ saavat erityiskohtelua, mutta meille jokainen kirjailija on tärkeä. Kustannuspäätöksen pitäisi olla molemminpuolisen sitoutumisen sinetti, hän sanoo.

Yhden kustantamon edustaja halusi vastata nimettömänä. Hän pitää vastausten viipymisen syynä resurssipulaa.

– Pelkän kustannusohjelman pyörittäminen tarkoittaa ylityön tekemistä ja tinkimistä omista läheisistä ja vapaa-ajasta.

Tilanne parantuisi, jos kustantamo palkkaisi lisää väkeä, mutta siihen ei ole varaa. Toinen vaihtoehto olisi julkaisulistan kaventaminen, mutta hän ei pidä sitä kestävänä ratkaisuna.

WSOY:n kustannuspäällikkö Hanna Pudas arvelee vastaamattomuuden syyksi kiirettä tai sitä, että asia unohtuu. Hän itse kommunikoi kirjailijoiden kanssa tiiviisti eri kanavissa ja pyrkii vastaamaan viesteihin nopeasti.

WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja Mirjam Ilvas muistuttaa, että kustantamoissa on kroonisesti enemmän luettavaa kuin mitä ehditään muun työn ohessa lukemaan.

– On ikävää, jos vastausta joutuu odottamaan pitkään, ja siihen liittyy itselläni jatkuva syyllisyyden kaiherrus, hän sanoo.

WSOY:lla on pohdittu sitä, ettei kaikille tuntemattomille käsikirjoitusten lähettäjille vastattaisi lainkaan. Tällainen käytäntö oli käytössä Ilvaksen entisessä työpaikassa S&S:llä.

Yksi kirjailija oli keskustellut käsikirjoituksestaan kustantamon kanssa ja lähettänyt sen heille, mutta vastausta ei kuulunut vuoteen. Lopulta kävi ilmi, että asia oli unohtunut.

Siinä tuli epäusko omaan tekstiin. Lamaannuin.

Kerran hän lähetti käsikirjoituksen kustannustoimittajalle ja sopi tämän kanssa tapaamisen. Tapaamista siirrettiin aikatauluongelmien takia, ja lopulta kustannustoimittaja lakkasi vastaamasta viesteihin.

Kirjailija turhautui. Tilanne tuntui piinaavalta.

– Muilla aloilla kollegoja ja yhteistyökumppaneita ei voisi kohdella tällä tavalla. Ero on hämmästyttävä.

Hän ei hyväksy sitä, ettei kirjailijoiden viesteihin vastata.

– Se ruokkii tunnetta, etten ole niin arvostettu yhteistyökumppani, että minun aikataulujani kunnioitettaisiin. On iso hetki, kun joku lähettää käsikirjoituksen kustantamoon. Tulee ikävä fiilis, jos siihen ei vastata.

Kirjoittaja

Tiina Tuppurainen

Tiina Tuppurainen (s. 1982) on helsinkiläinen kirjailija, joka rakastaa koiria. Hän on julkaissut useita romaaneja ja kaksi tietokirjaa. Tuppurainen on käsitellyt teoksissaan etenkin sateenkaariyhteisöä.