Reilua kauppaa
Yleisen harhaluulon mukaan vain bestseller-kirjailijoilla on varaa neuvotella kustannussopimuksesta. Kirjailijaliiton juristi Eeva Asikainen on eri mieltä. – Sopimuksen sisällöstä, kuin myös palkkioista, voi ja kannattaa neuvotella – aina, hän sanoo.
Kirjailijoiden neuvotteluasemat toki poikkeavat toisistaan. Kyllä, hittikirjailijan voi olla helpompi keskustella kustantamon kanssa sopimuksen ehdoista. Mutta muidenkin kannattaisi, Asikainen lisää.
– Koska alalla ei ole kollektiivista sopimusta, on jokaisen kirjailijan neuvoteltava sopimuksesta erikseen.
Kun kirjailija saa kustantajalta nähtäväksi kustannussopimuksen, on kyseessä vasta luonnos, Asikainen muistuttaa. Sen on laatinut kustantaja. Kirjailijan näkökulma puuttuu.
– Lopullinen sopimus syntyy vasta käytyjen neuvottelujen kautta.
Siinä missä kustantajalle sopimusneuvottelut ovat arkipäivää, kirjailijalle tilanne voi olla uusi ja yllättävä. Tässä jutussa Eeva Asikainen kertoo, miten pidät omista oikeuksistasi huolta – ja neuvottelet itsellesi reilun sopimuksen.
Kustantaja: “Tämä on mielestämme reilu palkkio. Kirjan julkaisu on sinulle hieno mahdollisuus. Sen kautta pystyt vahvistamaan asiantuntijuuttasi ja saat näkyvyyttä. Samalla kasvaa mahdollisuutesi hankkia muita tuloja.”
– Varmasti näinkin, mutta kyse ei ole nyt siitä. Kyse on tekijänpalkkiosta. Kirjailija on teoksen alkutuottaja ja hänellä on oikeus reiluun korvaukseen. Se lukee tekijänoikeuslaissakin.
“Korvaus, jonka voimme kirjailijalle äänikirjasta tarjota, on 15 prosenttia. Sen enempää emme valitettavasti voi tarjota.”
– Mistä hinnasta tämä 15 prosenttia lasketaan? Ilman tätä tietoa ei voi arvioida palkkioprosentin kannattavuutta. Äänikirjasta saatavan tekijänpalkkion tulisi olla samaa luokkaa painetun kirjan kanssa, kirjailija kun tekee teoksensa eteen saman määrän työtä riippumatta siitä, missä muodossa se julkaistaan.
– Kustantajalle voi ehdottaa palkkion porrastusta: sitä mukaan, kun kustantaja saa kulujaan katettua, tekijän osuus myynneistä nousee. Palkkioprosentti voisi aluksi olla esimerkiksi 20 prosenttia ja nousta 2000 myydyn kappaleen jälkeen 40 prosenttiin. Malli on riskitön myös kustantajalle. Porrastuksien myyntitavoitteiden tulee olla realistisia saavuttaa.
– Samalla kannattaakin keskustella kustantajan kanssa äänikirjan tuotantokuluista sekä myyntitavoitteista. Suoratoiston osalta voisi sopia lisäksi minimihinnasta, jota edullisemmin kustantaja ei voisi teosta jälleenmyydä.
“Ymmärrät varmasti, että jos nostaisimme korvausprosenttiasi, joutuisimme tekemään saman muidenkin kirjailijoiden kohdalla. Seurauksena kustantamolle ei jäisi mitään käteen emmekä saisi yhtään kirjaa kustannettua.”
– Kyseinen ongelma on kustantamon – ei kirjailijan. Kirjailija luovuttaa kustantamolle yksinoikeuden tekijänoikeuksiensa kaupalliseen hyödyntämiseen. Hän luottaa, että kustantamo myy oikeudet parhaaseen mahdolliseen hintaan. Kysymys kuuluu, miksi kustantamo on myynyt teoksia eteenpäin esimerkiksi äänikirjapalveluille sellaisin ehdoin, etteivät tekijät saa teoksestaan asianmukaista ja oikeasuhtaista korvausta.
“Sopimuksen äänikirjakorvaus on kannaltasi aivan hyvä, korvaushan maksetaan kuunteluajasta. Jos haluat tienata enemmän, on sinun vain kirjoitettava pidempi kirja.”
– Minuuttiperusteinen tapa korvata kaupallista hyödyntämistä ei ole toimiva tapa mitata tekijänoikeuksien arvoa. Kirja-alan ammattilaiset ymmärtävät varmasti itsekin, ettei teoksen pituus ole mikään mittari teoksen sisällölliselle arvolle.
“Me hoidamme markkinoinnin, sometuksen, PR-työn ja kirjamessut. Lisäksi kannamme riskin kirjasi julkaisusta. Siksi emme voi maksaa kirjailijoille enempää. Jos emme tekisi tuota kaikkea, kirjoja myytäisiin vähemmän, jolloin tulot olisivat myös pienemmät. Eli oikeastaan näin korvaus on suurempi kuin suuremmalla prosenttikorvauksella.”
– Sopimuksessa on nimenomaan tarkoitus sopia siitä, että kustantaja saa yksinoikeudella myydä ja markkinoida teosta. Markkinointi on yksi kustantajan tärkeimmistä tehtävistä: Teoksen tehokas markkinointi on edellytys onnistuneelle myynnille ja se on kustantajan vastuulla. Kustantaja saa kaikesta myynnistä lähes 80 prosenttia, tällä osuudella katetaan myös markkinoinnin kulut.
– On totta, että kustantaja ottaa riskin kustantaessaan teoksen, mutta niin ottaa myös kirjailija. Kirjailija on alkutuottaja, hän työstää teosta omalla riskillään tietyn ajan. Jos hän ei olisi tehnyt omaa osuuttaan, ei kustantamollakaan olisi teosta, jota kustantaa.
– Sitä paitsi kirjailijat osallistuvat itsekin markkinointiin eivätkä saa siitä erillistä korvausta. Kirjailija, joka on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja jolla on oma lukijakunta, tekee työtä korvauksetta – suoraan kustantamon pussiin. Eikö siis olisi asiallista keskustella pikemminkin siitä, miten nämä kulut kirjailijalle korvataan? Lukijat ostavat teoksia sen perusteella, kuka kirjailija on ja mikä on kirjan tarina, eivät sen perusteella, kuka teoksen kustantaa. Kirjailijan tekijänoikeudet ja henkilöbrändi tuovat siis kustantajalle lisäarvoa myös markkinoinnin näkökulmasta.
”Äänikirjakorvauksiin liittyvässä kritiikissä ei ole mitään uutta. Harva kirjailija on aiemminkaan elättänyt itsensä kirjoja kirjoittamalla. Olethan jo hakenut apurahoja?”
– Sikäli kritiikeissä on uutta, että suoratoistopalvelut toimivat täysin erilaisella logiikalla kuin kirjojen yksittäismyynti. Suoratoistopalvelussa kuluttaja ei edes osta kirjoja vaan kuunteluaikaa. Edullista kuukausihintaa vastaan kuluttaja saa järjettömän ison katalogin kirjoja, joita kuunnella ja lukea, samalla hinnalla sekä uutuudet että vanhat teokset. Seurauksena kirjailija voi saada suoratoistetusta uutuusäänikirjasta jopa 80 prosenttia pienemmän korvauksen kuin painetusta kirjasta. Kirjailija voi pyytää kustantajaa itse kuvittelemaan tilanteen, jossa kustantaja saisi yhtäkkiä vähemmän palkkaa etänä tehdystä työstä verrattuna toimistolla tehtyyn työhön.
– Apurahat taas eivät liity korvaukseen, josta sopimusneuvotteluissa keskustellaan. Jos kustantaja haluaa hyödyntää kirjaa kaupallisesti on kirjailija korvaukseen oikeutettu. Sopimuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, elääkö kirjailija vain kirjailijan tuloilla vai ei. Sopimuksen on oltava sellainen, että kirjailija saa teoksestaan reilun korvauksen.
”Tilanne on kieltämättä hankala. Mutta teemme koko ajan parhaamme saadaksemme neuvoteltua kaikille kirjailijoillemme paremmat korvaukset suoratoistopalveluista.”
– Hienoa, että kustantajat yrittävät parantaa tilannetta, sillä parannusta se todella kaipaa. Moni kirjailija on tällä hetkellä sitä mieltä, ettei digitaalisten teosten jälleenmyyntihinta suoratoistopalveluun ole kohdillaan. Olisi ehdottomasti myös kustantajan etu, että uutuuskirjoja myytäisiin suoratoistopalveluihin järkevään hintaan. Se, että kuluttaja saa suoratoistopalvelusta uutuudet ja ‘backlistin’ samaan hintaan, voi pahimmassa tapauksessa romuttaa uutuuksien arvon kuluttajien silmissä täysin. On siis hyvä idea etsiä vastuullinen kustantaja: sellainen, joka uskoo teoksen myyntipotentiaaliin ja myy teoksen edelleen järkevin ehdoin.
Katso myös neuvotteluohjeet kustannussopimuksen solmimistilanteeseen Kirjailijaliiton sivuilta.
Kirjailijaliiton jäsenet voivat olla yhteydessä liiton juristiin, kun tarvitsevat neuvoja työhön liittyvissä sopimusasioissa. Kustannussopimusasioissa liitto tarjoaa neuvoja myös uransa alussa oleville, vielä liittoon kuulumattomille kirjailijoille.
Sisko Savonlahti
Sisko Savonlahti on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut kaksi romaania. Viime keväänä Savonlahti allekirjoitti kustannussopimuksen kolmannesta. Kuva: Markus Myllyoja.