Alleviivauksia ja kommentteja
Menneenä syksynä tein parhaani järjestääkseni hyviä koteja edesmenneen Taina-äitini valtaisalle kirjajäämistölle. Hän testamenttasi siitä minulle yhden osan, kirjakokoelman, jonka vanhimmat kirjat ovat kotoisin 1920-luvun Viipurista. Se on kallein aarteeni.
Ennen sotia tuon kirjakokoelman opukset liikkuivat muusikon silpputyötä tekevän viipurilaisen isoisäni mukana Tampereella, Turussa, Vaasassa ja jopa Pariisissa, eivätkä kirjat jääneet mottiin Viipuriin.
Sen sijaan ne viipurilaiset, jotka lähtivät kaupungista talvisodan alussa, joutuivat jättämään kirjansa. He olivat riippuvaisia junista ja linja-autoista. Kaupunginhallitus väitti, että se kykenee organisoimaan koti-irtaimistojen toimittamisen kodeista evakkopitäjiin. Kaupunkilaisten piti luetteloida irtaimisto lomakkeeseen, jättää kotiavain viranomaiselle ja lähteä ripeästi pikkupakaasit mukanaan, tukkimatta kulkuvälineitä muuttokuormillaan.
Jäljellejääneissä lomakkeissa näkyy vain joitakin kirjoja: Raamattu, koulukirjat ja Pikku jättiläinen. Muut jäivät koteihin, joista ei viranomaisvoimin lopulta haettu mitään. Lupaus petettiin. Vähäväkisten puutalot paloivat pommituksissa: kirjat, valokuvat ja palovakuutuspaperit, kaikki tuhoutui.
Välirauhan aikana WSOY tarjosi osamaksulla kirjakokoelmaa uutta huushollia tyhjästä rakentaville evakoille. Kirjallisuuden kaanonpaketissa oli Kiven Seitsemän veljestä, Topeliuksen ja Linnankosken Kootut teokset, Cervantesin Don Quijote, Talvion Itämeren tytär, Järnefeltin Vanhempieni romaani, Lagerlöfin Valitut kertomukset, Waltarin Helsinki-trilogia, Wilkunan Miekka ja sana, Nortamon Kootut teokset sekä Kirjailijaliiton toimittama Suomalaiset kertojat.
Syyskuussa 1941 Viipuri oli juuri vallattu takaisin, ja monet asukkaat suunnittelivat paluumuuttoa. WSOY tarjosi nyt alusta aloittaville talouksille ajan henkeen päivitettyä kirjapakettia: Haavion Suomalaisen muinaisrunouden maailma, Tuomi Elmgren-Heinosen Toivo Kuula -elämäkerta, Lakiasiain käsikirja, K. A. Wegeliuksen Aselaiva – Equityn retket myöhäissyksyllä 1917 ynnä Suomen aseistaminen vapaussotaamme varten, Heli Nirosen elämäkerta yleisurheilija Verner Järvisestä, Dale Carnegien Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa sekä Uuno Kailaan Kootut runot ja kahdentoista romaanin yhteisnidos, jossa oli mm. Arvid Järnefeltiä ja Ester Ståhlbergiä. ”4000 markan kirjat 3000 markalla!” Nämä paketit olivat Viipurissa tuhoon tuomittuja.
Äitini viipurilaiskirjat ovat sattuman kaupalla tallessa. Kun tytär käy läpi edesmenneen äitinsä kirjahyllyjä, kaksi sukupolvea lukee rinta rinnan. Löysin kirjallisuutta, jota juuri nyt työssäni tarvitsen, sekä oivan hakuteosten käsikirjaston, jota tulen käyttämään lopun ikääni. Valitsin omaan hyllyyni teoksia, joissa oli runsaasti äidin alleviivauksia ja kommentteja, sekä teoksia, joista olemme paljon keskustelleet.
Samoina syyskuukausina kirjailijat saivat kuulla edustavansa auringonlaskun alaa. Lukija julistaa, ettei osta enää kirjoja, koska kirjahyllyyn ei mahdu tai koska hän vain kuuntelee äänikirjoja, nopeutettuina. Kirjakauppa saattaa kohdella kirjoja paperimassana. Kirja on kuin lihaa, jota kyynistynyt kirurgi kohtelee eri tavoin kuin haltioitunut rakastaja. Monelle kirja on silti pyhä – leipä jota ei saa laskea lattialle.
Nyt teen kotonani tilaa perityille kirjoille ja muille tulokkaille. Samalla toimitan taloani. Kotini kirjoja katselen tietoisena siitä, että elämä päättyy ja elämä jatkuu.
Minä tiedän, miksi kukin kirja hyllyssäni on. Minä tiedän, minkä kirjojen täytyy sieltä lähteä ja kadota elämästäni. Minä tiedän, mitkä kirjat haluan pitää lähelläni aina, loppuun asti. ■
Anna Kortelainen
Anna Kortelainen on helsinkiläinen kirjailija, joka kirjoittaa vuoroviljelynä tietokirjoja ja romaaneja sekä käsikirjoittaa monitaiteellisia juttuja. Hän harrastaa vuoden ympäri elämää siirtolapuutarhamökillä. Kuva: Veikko Somerpuro/Tammi.