Unelmilla ratsastajat
Kustannusalalla viime vuosina tapahtuneet muutokset ovat ravistelleet kirjailijan ammattia, mutta kirjailijaksi haluavia on edelleen paljon. Nimikemäärien supistuessa yhä harvempi Suomessa kirjoitettava kirja mahtuu kustantamojen julkaisuohjelmiin. Maksullisia palveluita tarjoavat yritykset vastaavat sellaiseen tarpeeseen, jossa kohderyhmä teokselle on pieni ja myyntiodotukset heikot.
Omakustanteen tai palvelukustanteen julkaiseminen ei tee palvelun ostaneesta ammattikirjailijaa. Apurahahaussa hakijaa ei katsota ammattikirjailijaksi, ja Kirjailijaliiton jäseneksi teoksilla on vaikea päästä. Varsinaisten kustantamojen tarjoamalla ammattimaisella kustannustoimituksella on merkitystä sen suhteen, millainen kirjasta tulee.
Omakustanteen tai palvelukustanteen julkaiseminen ei tee palvelun ostaneesta ammattikirjailijaa.
Jos kirjoittaja ymmärtää tilanneensa painotuotteen maksavana asiakkaana ja hyväksyy sen, kaikki on hyvin. Myönteisestä kustannuspäätöksestä ei tällöin kuitenkaan ole kyse, vaan roolista painotuotteita myyvän yrityksen asiakkaana. Jos kirjoittaja maksaa kirjan painokulut tai osan niistä, tällöin ei ole kyse varsinaisesta kustannussopimuksesta.
Kirjoittaja, joka ei tunne alaa, voi luulla saaneensa lupauksen kustannuspäätöksestä, kun kustantamolta tulee viesti, jossa tarjotaan yhteistyötä. Kirjailija-lehden toimittaja haastatteli kirjoittajaa, joka oli saanut Calidris Kustannus -nimiseltä yritykseltä tällaisen viestin.
Kustantamo on viime aikoina ollut esillä mediassa epäilyksiä herättävän toimintansa vuoksi ja muun muassa Helsingin Sanomat on uutisoinut 30.9.2025 yrityksen taustakonserniin liittyvistä epäselvyyksistä. Demokraatti-lehti kirjoitti aiheesta STT:n uutispalvelun uutisen pohjalta 11.10. 2025 otsikolla Mystinen kustannusyhtiö vie kirjailijoiksi haluavien rahoja. Kirjailija-lehden toimittaja on nähnyt kustantamon ja kirjoittajan väliset sähköpostit sekä haastatellut Santeri Sandbergia, Calidriksen kustantajaa, sähköpostitse. Yrityksen ensimmäisessä viestissä mahdolliselle asiakkaalle ei vielä puhuta palvelun maksullisuudesta mitään.
STT:n uutisen tietojen mukaan Kustantamo Calidris on Bookea Finlandin aputoiminimi, joka kuuluu ruotsalaiseen Bookea-konserniin. Demokraatti-lehden mukaan Ruotsissa Lava Förlag-nimellä toimiva yritys on saanut laajasti kritiikkiä toimintamallistaan. Ruotsin kirjailijaliitto kehotti kirjailijoita olemaan tekemättä sopimuksia Lavan kanssa. Sittemmin liitto on poistanut varoituksen Lavan muutettua toimintamalliaan.
”Haluamme julkaista kirjasi”
Kirjoittajan ja Calidriksen viestien vaihto alkaa positiivisella arviolla teoksesta, jota kustantamolle on tarjottu. Arviossa kehutaan muun muassa päähenkilöä ja teoksen mukaansatempaavuutta geneerisin ja tekoälyn muotoilemilta kuulostavin sanavalinnoin. Sähköpostissa korostetaan ensin, kuinka kiinnostava käsikirjoitus on ja kuinka harvinaisesta genrestä on kyse. Se tuntuu kummalliselta, sillä kyseessä on spefi-genreen kuuluva käsikirjoitus ja nimenomaan spefiin keskittyviä kustantamoita on Suomessa useampia.
Seuraavaksi Calidriksen lähettämissä viesteissä todetaan, että kustantamo haluaa julkaista kirjan ja tarjota kirjoittajalle yhteistyösopimusta. Vasta kirjoittajan otettua itse uudestaan yhteyttä kustantamosta tulee vastaus, jossa kerrotaan, että kustantamo kattaa kaikki ne kulut, jotka ylittävät kirjailijan hiukan alle viiden tuhannen euron osuuden yhteistyösopimuksesta. Lisäksi kirjoittajan tulisi maksaa itselleen tilaamansa kirjat yhteistyösopimuksen mukaisesti – maksamansa 4900 euron lisäksi.
Kirjailija-lehti kysyi asiasta Calidrikselta. Kustantaja Santeri Sandberg kieltää sähköpostivastauksessaan, että kustantamon vastaus olisi tekoälyn kirjoittama – tai että ainakaan palautteen teossa olisi “käytetty automatisoitua tekoälypalvelua”, kuten hän asian muotoilee.
– Kuten useimmat nykyaikaiset yritykset, hyödynnämme tekoälyä tietyissä tehtävissä, mutta emme käytä automatisoituja tekoälypalveluita antaessamme palautetta saapuneista käsikirjoituksista, Sandberg vastaa.
Kysyimme myös, miksi työntekijät esiintyvät Calidriksen verkkosivuilla vain etunimillään. Sandberg sanoo, että osa tiimin jäsenistä on esitelty sivuilla etunimillä “yksityisyyden ja henkilökohtaisen turvallisuuden vuoksi”, mikä on hänen mukaansa “yhä yleisempää digitaalisessa ympäristössä”.
Vertailun vuoksi Kirjailija-lehden toimittaja kävi katsomassa perinteisten kustantamojen sivuja ja totesi, että ainakaan alalla perinteisesti toimivat kustantamot eivät salaa heille työskentelevien henkilöiden henkilöllisyyksiä, vaan nimet ovat julkisesti näkyvissä.
Verkkosivuillaan Calidris vaikuttaa melko tavalliselta kustantamolta, joskin sivuilla mainitaan, ettei kaikille kirjailijoille voida tarjota ”perinteistä kustannussopimusta”. Syyksi kerrotaan Calidriksen saamien käsikirjoitusten suuri määrä, vaikka kaikki kustantamot saavat julkaisuprofiilista riippumatta paljon käsikirjoituksia. Kun Sandbergilta kysytään asiasta, hän lupaa tarkistaa asian, mutta ei myöhemmissä viesteissään kommentoi verkkosivuilla esiintyvää väitettä kustantamon saamien käsikirjoituksen paljoudesta perusteena Calidriksen mallille.
Tiedustelimme Sandbergiltä, tekeekö Calidris myös kielteisiä kustannuspäätöksiä, jossa kirjoittajalle ei tarjota minkäänlaista sopimusta. Juttua kirjoittaessa emme olleet onnistuneet löytämään kirjoittajaa, joka olisi saanut Calidriksesta kielteisen päätöksen ilman yhteistyötarjousta. Sandberg kommentoi asiaa sanomalla, että kaikki käsikirjoitukset käyvät läpi valintaprosessin, ja että Calidris hylkää käsikirjoituksia eri syistä. Sandberg ei avaa, kuinka suuri osa käsikirjoituksista saa hylkäävän päätöksen eikä avaa hylkäysten kriteerejä. Hän kiertää myös kysymyksen siitä, miksi ensimmäistä sähköpostia lukiessaan kirjoittajan on miltei mahdotonta ymmärtää, että kyse on maksullisesta palvelusta eikä kustannussopimuksesta.
– Calidriksella pyrimme viestimään selkeästi ja avoimesti mahdollisten kirjailijoiden kanssa, Sandberg sanoo. – Arvostamme palautettanne ja tarkistamme sähköpostipohjamme varmistaaksemme, että viestintä on selkeää jo alusta alkaen.
”Ei kiitos”
Calidris ei ole ainoa taho, joka tarjoaa omakustannesopimuksia. Myös osa perinteisimmistä kustantamoista tarjoaa kustantamisen ohella myös maksullisia palveluita, osa selkeämmin palvelun luonteesta viestien, osa piilotetummin. Calidriksen tarjoama hinta lähentelee viittä tuhatta euroa yksittäisen teoksen julkaisusta, vaikka on tiedossa, ettei palvelukustantanteena julkaistusta kirjasta ole luvassa kirjoittajalle merkittäviä tuloja. Sandberg ei vastaa suoraan kysymykseen, mistä palvelun kallis hinta johtuu.
Tutustuimme netissä muutamiin avoimesti omakustannepalveluita tarjoaviin tahoihin ja julkisiin hinnastoihin. Kirjan painatuskulut riippuvat tietenkin kirjan ominaisuuksista ja painoksen koosta. Tunnetun omakustannepalveluita tarjoavan BoD:n sivuilla muutamien kymmenien kirjojen tilaus maksaa noin kympin kappaleelta, yli parin sadan kirjan kappalehinta on alhaisempi. Viidellä tuhannella eurolla tilaaja saa melko ison nipun kirjoja. Painohinta riippuu kirjan koosta, kansityypistä, paperilaadusta, sivu- ja värisivujen määrästä ja tilatuista kappaleista. BoD:n sivuilla esimerkiksi 100-sivuinen pokkari voi maksaa yhden kappaleen painatuksessa 4,42 € (netto) ja 200 kappaleen painatuksessa 3,14 € per kappale (netto).
Myös muut omakustannepalveluiksi selkeästi tunnustautuvat yritykset tarjoavat paketteja, joissa esimerkiksi taittoon ja markkinointiin saa apua. Nämä lisäpalvelut maksavat, mutta ainakin kirjoittaja tietää, mistä maksaa ja miksi. Calidris perustelee korkea hintaa muun muassa projektinhallinnalla. Kaikki vastaavat palvelut ovat kuitenkin saatavissa Calidriksen hintaa edullisemmin.
– Kirjailijan maksuosuus kattaa julkaisuprosessin, johon sisältyy toimitustyö, oikoluku, kannen suunnittelu, sisäsivujen taitto, painatuksen koordinointi, varastointi sekä kokonaisvaltainen projektinhallinta. Projektinhallinta tarkoittaa kaikkien tuotantoprosessin vaiheiden koordinointia, laadunvalvontaa, aikataulujen seurantaa sekä viestintää eri ammattilaisten välillä, Sandberg kirjoittaa.
Tässä vaiheessa viestinvaihtoa kirjoittaja vetäytyy viestien vaihdosta, joten emme tiedä, miten asia etenisi.
Kirjan julkaisemisen kanavana puolikustanne tai omakustanne ovat toimivia väyliä silloin, kun kirjalle ei löydy kustantajaa.
Kirjan julkaisemisen kanavana puolikustanne tai omakustanne ovat toimivia väyliä silloin, kun kirjalle ei löydy kustantajaa. Jos kirjoittaja ymmärtää olevansa tekemässä tilausta painotuotteen painamisesta ja ymmärtää, ettei sopimus ole väylä ammattikirjailijaksi, pieneen levitykseen tarkoitetun kirjan voi julkaista itse siitä maksamalla. Hintavertailua kannattaa tässäkin tapauksessa tehdä. Kirjoittaja, joka toimitti Kirjailija-lehdelle saamansa sähköpostivaihdon, myöntää olevansa pettynyt.
– Minulle tuli petetty fiilis, kun yritys ensin antoi ymmärtää haluavansa julkaista ja sitten kävi ilmi, että julkaisu maksaa, ja että se maksaa niin paljon. Olen nähnyt yrityksen mainoksia paljon netissä ja miettinyt, kuinka moni tajuaa vasta myöhemmin, että tästä pitää maksaa.
Epäselvissä tapauksissa on hyvä pyytää apua sopimuksen ymmärtämiseen. Kirjailijaliiton lakipalvelu neuvoo myös liittoon kuulumattomia kirjoittajia sopimuksiin liittyvissä asioissa.
Kirjailija-lehti antoi ennen jutun julkaisua Sandbergin tarkistaa sitaattinsa ja asiayhteyden, joissa sitaatteja käytetään. Sandberg halusi muuttaa paitsi sitaattejaan, myös jutun sisältöä ja rakennetta. Sähköpostissaan Sandberg sanoi: “Hinta lähetetään jokaiselle joka pääsee seulasta läpi ensimmäisessä viestissä. Maininta siitä, että kirjan julkaiseminen maksaa, on ollut sähköposteissa alusta asti.” Tämä ei vastaa Kirjailija-lehden näkemää viestintää.
Sandberg lähetti Kirjailija-lehden toimittajalle sähköpostin, jossa hän ilmoitti peruvansa suostumuksensa kommenttiensa tai nimensä julkaisuun, ja jos Kirjailija-lehti kuitenkin käyttäisi näitä tietoja hänen ilmoituksestaan huolimatta, hän ”pidättää oikeuden ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin asian oikaisemiseksi”.
Kirjailija-lehden toimitus päätti edelleen pidättäytyä tarkistetun jutun editoinnista, vaikka Calidriksen edustaja lopulta ehdotti jutun kirjoittamista uudelleen yhteistyössä siten, että Calidriksen edustaja olisi saanut korjata juttua. Jutun tekoprosessi oli hyvin poikkeuksellinen. Kirjailija-lehti on sitoutunut journalistin ohjeisiin, eli toimituksellista sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä päätäntävaltaa luovuteta missään tilanteessa toimituksen ulkopuolelle. Julkisen sanan neuvoston ohjeistuksen mukaan journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Lehti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen.
Tämän jutun julkaisupäivänä 8.5.2026 Santeri Sandbergin puoliso julkaisi Kirjailijanloput-ryhmässä Facebookissa mainoksen uudesta Thunder-kustantamosta, joka myy palvelukustanteita. Päivityksessään Tiia Sandberg viittaa kustannusalalla toimineeseen puolisoonsa, joka ”kantoi suurta vastuuta siitä, että kirjailijalle luvatut asiat toteutuisivat mahdollisimman hyvin” ja että he alkoivat ”nähdä asioita, joiden kanssa emme enää arvomaailmallisesti kokeneet voivamme täysin seistä samalla puolella”.
Satu Lepistö
Satu Lepistö (s. 1976) on Akaassa asuva kirjailija, graafikko ja sanataideopettaja, joka rakastaa sanoja ja kuvia. Lepistö on julkaissut kaksi romaania ja kolme runoteosta.
Juttua muokattu 8.5.2026. klo 21:24. Poistettu ylimääräinen ”värisivujen määrästä”-teksti.
Juttua muokattu 13.5.2026 klo 16:17. Lisätty tieto siitä, että Demokraatti kirjoitti uutisensa STT:n uutispalvelun uutisen pohjalta. Aiemmin jutussa viitattiin vain Demokraatti-lehteen.