Yhteisessä välitilassa
Siri Kolu ja Salla Simukka ovat tunnettuja suomalaisen lasten-, nuorten- ja aikuisten kirjallisuuden kentällä – erikseen ja yhdessä. Kaksikko on kirjoittanut yhdessä Kontakti -trillerin (Otava, 2019) nimellä S/S Urst, ja toimittanut novellikokoelmat Satalatva – Kalevala uusin silmin (Tammi, 2021) sekä Tästä Ihmemaahan (WSOY, 2024). Lisäksi Kolulla ja Simukalla on runsaasti yhteistä esiintymiskokemusta.
Yhteistyön eri muotoihin on hyviä syitä. Esimerkiksi Kolun ja Simukan tapa jäsennellä teosta ja sen kirjoittamisprosessia sopivat erinomaisesti yhteen.
– Emme kirjoita omassa päässämme, vaan ulotumme kumpikin johonkin yhteiseen välitilaan, kolmanteen mieleen, johon kummallakin on pääsy, Kolu kertoo.
– Sirin kanssa kirjoittamistöitä tehdessäni iloitsen erityisesti siitä, kuinka ajatuksemme haastavat ja ajavat toisiamme eteenpäin. Sirillä on niin lumoava mieli ja tapa ajatella, että itsekin otan askeleen pidemmälle hänen kanssaan, Simukka kuvaa.
”Keskinäinen solidaarisuus ja lojaalius ovat tärkeimpiä asioita yhteistyössämme.”
Kolu kehuu Simukan kykyä löytää tekstistä loistavia kiteytyksiä katalogeja ja tuotetietoja varten. Myös kansiasioissa Kolu luottaa Simukan intuitioon, ja lopulta kannet ovat kummallekin rakkaita.
Kuinka teos käytännössä syntyy, kun tekijöitä on kaksi? Kolu ja Simukka kertovat toisilleen tarinaa: ideoita pallotellaan ja kehitellään. Ideat putkahtavat esiin myös kirjoittamisen ulkopuolella, kesken muuhun liittyvän keskustelun. Yksi keksii takakansi-idean, toinen kertojaratkaisun aiemmin keksityn pohjalta. Erityisesti rakenteen pyörittely on kaksikon mieleen. Työnjako sujuu Kolulta ja Simukalta luontevasti: kumpikin kirjoittaa sen, mitä näkee yhteisestä maailmasta ja tarinasta, minkä jälkeen jaetaan selkeämpiä työosioita.
– Viimeistään editointivaiheessa kaikki teksti on kuitenkin käynyt molempien kautta niin monta kertaa, että siitä on tullut saumattomasti yhteistä, Simukka kertoo.
Antologioiden toimittamisessa Kolu ja Simukka lukevat ensin kaikki saamansa tekstit, keskustelevat niistä ja kirjoittavat yhteisen palautteen. Selkeyden nimissä kaksikko jakaa toimitettavat kirjoittajat tasan. Vaikka kirjoittajaan on yhteydessä enimmäkseen toinen toimittajista, toimittajat keskustelevat aina keskenään isommista sisältökysymyksistä. Työnjako joustaa elämäntilanteiden mukaan. Esimerkiksi kustantamoon päin viestii hän, jolla on sillä hetkellä enemmän resursseja.
– Maaliviivalle päästessämme olemme huomanneet töiden menevän aika lailla tasan, Kolu kertoo.
– Keskinäinen solidaarisuus ja lojaalius ovat tärkeimpiä asioita yhteistyössämme, Simukka korostaa.
Yhdessä kirjoittaminen näkyy myös taloudellisesti. Kolun mukaan kustantajilla harvemmin on mahdollisuus maksaa kaksinkertaiset tekijänpalkkiot, joten työn lailla palkkiotkin jaetaan tasan. Vaikka palkkioiden on oltava mielekkäitä, raha on vain yksi asia muiden joukossa yhteisprojekteja suunnitellessa. Kaksikko ottaa huomioon jopa teosten aakkostumisen: toimitteet on aakkostettu alkamaan puoliksi Kolun, puoliksi Simukan nimellä.
”Se, että jakaa yhteistä pään sisältöä toisen ammattikirjailijan kanssa, on etuoikeus.”
Avoin keskustelu on yhteisteosten avainasemassa. Keskustelemalla ja heittäytymällä on mahdollista luoda asioita, jotka eivät voisi toteutua yksin [Yhteinen teos on kirjoittajiensa saumaton yhdistelmä.]
– Koen, että emme tee kompromisseja vaan löydämme jotain ihan uutta, Simukka kertoo.
– Se, että jakaa yhteistä pään sisältöä toisen ammattikirjailijan kanssa, on etuoikeus, Kolu täydentää.
Kolun ja Simukan mukaan yhteisteosten arvostus on samaa luokkaa kuin yksinkin tehtyjen. Heidän kohdalla tiiviillä yhteistyöllä voi olla asiaan vaikutusta: kaksikko on jo totuttu yhdistämään toisiinsa.
Itselläni on hitusen ristiriitainen kokemus yhteisteosten asemasta. Esimerkiksi pidän perusteltuna sitä, että Kirjailijaliittoon voi hakea ainoastaan yksin kirjoitetuilla teoksilla. Sen sijaan hämmennyn esikoiskirjan määritelmän variaatioista. Aloitin kirjailijan urani yhdessä Susanna Hynysen kanssa. Neonkaupunki-trilogiamme (LIKE-Kustannus, 2020–2021 & Nysalor, 2024) kaksi osaa oli jo ilmestynyt, kuin julkaisin ensimmäisen yksin kirjoittamani teoksen. Sitä sanotaan edelleen esikoisekseni joissakin markkinointi-, media- ja akateemisissa yhteyksissä.
Onko mahdollista, että yksin tehty työ saa enemmän arvostusta kuin yhteistyö? Ajatus on hankala, sillä esimerkiksi apurahaa on mahdollista saada vain toiselle kirjoittajista, kunhan avaa hakemuksessa projektin ja tekijöiden tilanteen. Lisäksi haastattelupyyntöjä ja lehtiarvioita tulee samalla mielenkiinnolla niin yhdessä kuin yksin tehdyistä teoksista.
Kaikkiaan minäkin pidän yhteiskirjoittamista niin inspiroivana ja opettavaisena, että suosittelen sen kokeilemista kenelle tahansa kirjoittajalle – halusipa julkaista yhdessä tai ei. ■
Dess Terentjeva
Dess Terentjeva (s. 1992) on palkittu aikuisten- ja nuortenkirjailija Tampereelta. Hänen monipuolista tuotantoaan yhdistää monikulttuurinen näkökulma sekä toiseuden, sosiaalisten hierarkioiden ja rakkauden teemat. Kuva: Sonja Siikanen.