Lasten tietokirjat syntyvät hulvattomasti ja vakavasti ottaen
Viisivuotiaana kuljin koko kesän Peppi Pitkätossun punainen ”turkki” päässä, eriparisukissa ja essu heiluen. Raahasin mukanani isoisoäidin vaneriaskia, jossa oli kultarahoja. Myöhemmin opin, että tällä ikonisella kauhukakaralla on kaksi äitiä, ruotsalainen lastenkirjailija Astrid Lindgren ja tanskalainen kuvittaja Ingrid Nyman.
Nyt viisivuotiaan tyttäreni tutustutin Peppiin jo hänen ollessaan kaksivuotias, kun kaivoin kaapista ensimmäisen Peppi-kuvakirjani. Kirjan nähtyäni muistin kuvat ulkoa, ja tuli lämmin olo lukea tuttua satua omalle jälkikasvulle. Nymanin kuvittama Peppi on minun Peppini ja todistaa, miten voimakas vaikutus kuvalla on lukijaan. Lapsihan näkee ensin kuvan ja kuulee sitten tarinan.
Kirjoittamani Elsa ja Lauri -sarjan tietokirjat ovat syntyneet yhteistyössä Nadja Sarellin kanssa. Minä olen tiimimme pedagogi ja Nadja kuvittaja. Yhdessä olemme lasten tietokirjailijoita. Meitä auttaa aina eteenpäin asiansa osaava kustannustoimittaja.
Kymmenen vuoden aikana olemme heittäytyneet lapsiksi jälleen jo yhdeksän kertaa, ja joka kerta se on yhtä hulvatonta. Elsa ja Lauri ovat muun muassa kierrättäneet, riehuneet, juhlineet, hoitaneet puutarhaa ja urheilleet eri lajien parissa. Tiimityömme alkaa siitä, kun pallottelemme yhdessä aihetta. Minä etsin tietoja ja kirjoitan tarinaa. Nadja luonnostelee kuvia.
Tekeminen vakavoituu, kun uuden kirjan suunta alkaa varmistua. Tietokirjan tekstin ja kuvien on pohjauduttava faktoihin. Ei parane tehdä virheitä – lapset ovat tarkkaavainen yleisö! He oppivat ensisijaisesti tutkimalla kuvia. Aikuinen täydentää kokemusta lukemalla tekstiä.
Ei parane tehdä virheitä – lapset ovat tarkkaavainen yleisö!
Meille rajaaminen on haastavin osuus luomisprosessissa. Kirjan kannalta oleellisen ja epäoleellisen erottaminen on vaikeaa – alkuun kaikki aiheeseen sopiva tuntuu tärkeältä. Silloin pitää muistaa omaa viisivuotiasta minääni. Pölyttäminen, mitä muuta se voisi olla kuin pölyjen pyyhkimistä?
Riehumiskirjaa tehdessämme pääsimme pohtimaan, kuinka riehakkaiksi voimmekaan tietokirjassa ryhtyä. Kuvissahan voi heittäytyä hyvinkin vallattomaksi. Emme halunneet kuitenkaan joutua aikuisten kieltolistalle antaessamme lapsille liiankin hyviä riehumisideoita.
Hyödynnän kirjoittaessani paljon omaa taustaani kasvatustieteissä ja luen aiheeseen liittyen kirjoja sekä selailen Googlea. Nykyään olen yhteydessä myös suoraan asiantuntijoihin. Miten puhelut päätyvät langattomasti puhelimesta toiseen tai mitä lentokoneen renkaille tapahtuu nousun jälkeen?
Usein Nadjakin tarvitsee mallin, josta piirtää. Uusimmassa kirjassamme mallina toimi tyttäreni, joka selvensi kuvien avulla Nadjalle, miltä tietyt liikuntaleikit näyttävät.
Uuden kirjan syntyprosessin paras hetki on, kun saan ensimmäisen kerran nähdä tekstini kuvaluonnoksia. Olen aina yhtä haltioissani. Miten Nadja onkaan nostanut kuviin juuri ne oleellisimmat asiat! Joskus toki pyydän jotain lisää ja korjaan jonkin yksityiskohdan.
Kuvan on jaettava oikeaa tietoa. Pyöräilijällä pitää olla päässään kypärä. Mutta välitämme myös arvoja. Minkälaisia ihmisiä kirjoissamme on? Entä miten tasa-arvo näyttäytyy kuvissa?
Meillä on paljon valtaa, millaisesta maailmasta haluamme kuvin ja sanoin kertoa lapsilukijoille. Tietokirjailijoina haluamme toimia vastuullisesti.
Tyttäreni on lajitellut kirjansa ryhmiin. Elsa ja Lauri -kirjat ovat päässeet Peppi Pitkätossun kanssa kauniiden kategoriaan. Hän on oppinut puutarhanhoitoa Elsalta ja Laurilta, mutta tämän kesän hänkin on kulkenut Pepin rooliasussa. ■
Kerttu Rahikka
Kasvatustieteiden maisteri Kerttu Rahikka on helsinkiläinen lasten tietokirjailija ja varhaiskasvattaja. Vapaahetkinään hän hoitaa puutarhaa viisivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaksi kertaa viikossa Kerttu kokeilee minänsä rajoja ja tanssii balettia. Tulevalla kaudella jopa kärkitossuilla. Vuonna 2023 Kerttu Rahikka ja Nadja Sarell palkittiin Tietopöllö-palkinnolla.