Taustatarina

Monisuhteisuuden moninaisuutta sanallistamassa

Uusi suomalainen kaunokirjallisuus tutkii vaihtoehtoisia tapoja järjestää romanttisia ja seksuaalisia suhteita.

Monisuhteisuutta on harjoitettu perinteisesti etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, neuroepätyypillisten ihmisten, taiteilijoiden ja erilaisten ala- ja vastakulttuurien keskuudessa. Moni saattaa yllättyä, että ensimmäinen suomalainen aihetta käsittelevä kotimainen kaunokirjallinen teos julkaistiin jo vuonna 1917. Kyseessä on Kasperi Tantun pienoisromaani Vain kaksi (Oppian, 2020), joka kertoo patriarkaalista avioliittokäsitystä uhmaavan kolmikon – miehen ja kahden naisen – rakkaustarinan. Teoksen kirjallisuushistoriallista merkitystä korostaa se, että aihe nousi suomalaisessa proosassa uudestaan esiin vasta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, kun perinteisiä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia normeja kyseenalaistaneen sodanjälkeisen sukupolven vapaata rakkautta koskevat ihanteet saivat ilmaisunsa Tytti Parraksen romaanissa Rakkaat (Otava, 1970).

Monisuhteisuus on yleistynyt viime vuosina myös keskiluokkaista elämäntapaa noudattavien ihmisten parissa. Suhdemuodon uudenlaisesta kulttuurisesta hyväksynnästä kertoo sekin, että aihetta on alettu käsitellä aiempaa avoimemmin elokuvissa, televisiosarjoissa, podcasteissa sekä verkko- ja lehtiartikkeleissa.

Romaanitaiteen keinoin monisuhteisuutta ovat viime vuosina tutkineet esimerkiksi kirjailija Tittamari Marttinen teoksessaan Avoimesti sinun (Avain, 2023) sekä kirjailija ja toimittaja Riikka Suominen teoksissaan Suhteellisen vapaata (Otava, 2020) ja Riitta ja Ilkka (Otava, 2026). Monisuhteisuuden kuvaukset ovat limittyneet suomalaisessa kaunokirjallisuudessa sukupuolinormien, tunteiden, valtasuhteiden, ikääntymisen sekä vanhemmuuden ja lapsiperhearjen kysymyksiin. Aihetta käsittelevät teokset ovat olleet pääasiassa naisten kirjoittamia. Poikkeuksen muodostaa kirjailija Erkka Mykkäsen Sellainen mies (Gummerus, 2024), joka kertoo nuoren miehen sitoutumisahdistuksesta, seksuaalisuudesta ja soolopolyamoriasta.

Avoimesti suhteista

Helsinkiläinen kirjailija Anna Alanko on tutkinut avoimia suhteita lapsiperhearjen näkökulmasta romaaneissaan Ensimmäinen kesäpäivä (Otava, 2022) ja Valoisat tunnit (Otava, 2025).

Ensimmäinen kesäpäivä on romaani ydinperheen purkautumisesta. Alanko kertoo, että romaani sai alkunsa hänen halustaan tutkia avioeroa uudesta kaunokirjallisesta näkökulmasta.

– Tajusin, että avioeroa ja perheen hajoamista ei ole käsitelty juuri lainkaan monisuhteisuuden kautta. Tämä oli mielestäni räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että monet parit käyvät harkintaa suhdemuodosta ennen kuin tekevät päätöksen siitä, purkavatko perheensä vai eivät.

Alanko ryhtyi kirjoittamaan romaania tyytymättömästä pariskunnasta, joka menettää aluksi koiransa ja sitten syntymättömän lapsensa.

– Päähenkilöiden yritys korjata suhteensa ei onnistu. Ensimmäistä kesäpäivää on tulkittu ensisijaisesti avoimia suhteita käsitteleväksi romaaniksi. Itselleni teema muodostaa kuitenkin vain yhden teoksen juonteista. Lukijat ovat ehkä painottaneet aihetta kirjassa siksi, että siitä on kirjoitettu niin suomalaisessa fiktiossa niin vähän.

Valoisissa tunneissa Alanko puolestaan tutkii eron jälkeisen elämänvaiheen herättämiä ristiriitaisia tunteita. Romaanin päähenkilö suhtautuu tyynesti uuden kumppaninsa deittailuun mutta ei kykene hyväksymään sitä, että hänen entisen aviopuolisonsa, tämän uuden naisystävän ja kahden pienen lapsensa uusperheeseen on syntymässä vauva.

– Tavallisesti asia on päinvastoin. Se, mitä tapahtuu entisen puolison ja yhteisten lasten uudessa kodissa, ei kuulu eronneelle puolisolle, kun taas toisaalta nykyisen kumppanin menemisiä pidetään hänelle kuuluvana asiana.

Alanko on koulutukseltaan sosiologi, mutta ei ole käsitellyt monisuhteisuutta akateemisessa tutkimuksessaan. Hän kokee, että taiteellisen intuition varaan rakentuva kaunokirjallinen työ on ainutlaatuinen ja taloudellinen tapa kuvata erilaisia vuorovaikutustilanteita sekä ihmisen hajanaisuutta ja ristiriitaisuutta.

– Kaunokirjallisuus voi osoittaa, että ihminen voi olla erilainen erilaisissa tilanteissa. Taiteilijalla on oikeus valikoida teokseensa haluamansa materiaalit ja järjestää ne kohtauksiksi oman mielensä mukaan. Tämä vapaus tekee kaunokirjallisesta tekstistä akateemista tutkimusta tarkemman, intiimimmän ja suoremman ilmaisumuodon.

Alanko toteaa, että kaunokirjallisuudella voi olla oma tehtävänsä monisuhteisuuden normalisoinnissa. Hänelle itselleen tärkeintä on kuitenkin ollut sanallistaa ydinperheen purkautumisen jälkeistä tilannetta ja siihen helposti liittyvää pettymystä.

– Lapsiperhe-elämää määrittävien normien purkaminen on kirjallisen työni keskiössä. Kaikkien ei ole pakko elää ydinperheissä, ja parisuhteessa elävien ihmisten tulee voida halutessaan muodostaa syviä ystävyyssuhteita myös muiden kuin kumppaninsa kanssa. Ahdas tulkinta monogamiasta voi kaventaa näitä mahdollisuuksia.

”Eettistä monisuhteisuutta ei ole olemassa ilman feminismiä.”

Eettisen ei-monogamian perusperiaatteet, kuten suostumus, avoin kommunikaatio, vastavuoroisuus, turvallisuus ja rajojen kunnioittaminen, rakentuvat osin kväärikulttuurista ja feministisestä ajattelusta saaduille vaikutteille. Alangolle monisuhteisuus onkin limittynyt erottamattomasti feminismiin.

– Olen enemmän feministi kuin monisuhdeaktivisti. Monisuhteisuudella voidaan perustella myös sellaisia järjestelyjä, jotka eivät ole reiluja kaikille osapuolille. Se voi toimia vain feministisen ajattelun määrittämien toimintatapojen puitteissa. Eettistä monisuhteisuutta ei ole olemassa ilman feminismiä.

Alanko pohtii, että avoimet suhteet voivat sopia erityisen hyvin juuri kirjailijoille. 

– Itselleni ainoa tapa tehdä hyvää kirjallisuutta on kirjoittaa rehellisesti omassa päässäni liikkuvista asioista, riippumatta siitä, kirjoitanko autofiktiota vai kuvitteellisiin hahmoihin perustuvaa tekstiä. Jos kirjailija on avoimessa suhteessa, hänen ei tarvitse pelätä kumppaninsa reaktioita edes silloin, kun kirjoittaa arkaluontoisista asioista. Avoimet suhteet voivat sopia kirjailijoille myös siitä syystä, että keskeneräinen ja varsinkin viimeistelyvaiheessa oleva teos voi olla suhteessa vähintään yhtä paljon aikaa ja tilaa vievä kolmas pyörä kuin rakastaja.

Ihmissuhteiden moninaisuudesta

Kirjailija Maija Laura Kauhasen romaani Ihmeköynnös (Otava, 2024) sijoittuu Nicaraguaan Pienelle Maissisaarelle, johon teoksen päähenkilö on jäänyt jumiin koronaepidemian vuoksi. Hän juhlii, rakastelee ja riitelee paikallisen kalastajamiehen kanssa sekä tutkii suhdettaan matkaamiseen, valkoisiin etuoikeuksiin ja intersektionaaliseen feminismiin.

Kauhanen kokee Alangon tavoin, että hänen romaaninsa pikemminkin sivuaa monisuhteisuutta kuin rakentuu sen käsittelylle.

– Päähenkilö on kalastajan lisäksi suhteessa maapallon toisella puolella elävään queerplatoniseen polypalloonsa. Pandemian keskellä yhteys rajoittuu kuitenkin viestittelyyn.

Kauhanen halusi purkaa romaanissaan kaunokirjallisuudessakin sitkeänä eläviä suhdenormeja ja -oletuksia.

– Joissakin Ihmeköynnöstä käsitelleissä blogikirjoituksissa kiinnitettiin erityistä huomiota päähenkilön monisuhteisuuteen. Itselleni asia on sivuseikka. Romaania lukiessaan voi halutessaan myös pohtia, tekeekö nicaragualaisen miespäähenkilön kohdalla oletuksen monogaamisuudesta ja millä perusteella.

Kauhanen pitää ihmissuhdeanarkiaa itselleen läheisenä ajattelutapana. Ihmissuhdeanarkiaa voidaan harjoittaa hänen mukaansa kaikenlaisissa suhteissa.

– Ihmissuhdeanarkian näkökulmasta jokainen suhde kehittyy omalla painollaan ilman perinteisten lokeroiden, kuten ystävä, poika- ja tyttöystävä tai puoliso, ohjausta. Se voi vapauttaa ihmisiä seksiä, rakkautta ja ystävyyttä koskevista odotuksista, aivan kuten monisuhteisuuskin.

Kauhanen on pyrkinyt kyseenalaistamaan kaunokirjallisessa työssään myös monisuhteisuutta koskevia oletuksia.

– Aihetta käsittelevässä fiktiossa on usein hetero- ja mononormatiivinen lähtöasetelma. Mies ja nainen avaavat suhteensa, jonka jälkeen alkaa tapahtua asioita. Tämä tarina on kerrottu jo moneen kertaan, ja siksi halusin omassa romaanissani hyödyntää toisenlaista näkökulmaa.

Monisuhteisuus on Kauhaselle itsessään tasavertainen suhdemuoto.

– En koe luontevaksi kirjoittaa monisuhteisuudesta monogamian näkökulmasta, enkä halua pureskella sitä monoille valmiiksi helposti sulatettavaksi.

Kauhanen toteaa, että kulttuuriset käsityksemme romanttisista ja seksuaalisista suhteista ovat muuttuneet nopeasti. Vielä 2010-luvun alussa monisuhteisuutta ei juurikaan käsitelty julkisuudessa, mutta nyt siitä kirjoitetaan ja kerrotaan säännöllisesti. Kaunokirjallisuus soveltuu Kauhasen mielestä erinomaisesti aiheen tutkimiseen.

– Kirjailija voi sanallistaa romaanimuodon puitteissa arkaluontoisia tunteita ja kokemuksia, joiden käsittely voi olla muutoin vaikeaa.

”Ihmeköynnöksessä saatoin lausua päähenkilön lapsellisen ja bimbomaisen kertojaäänen avulla ääneen epämääräisiä, yksityisiä ja ei-jaettuja asioita.”

Kauhanen on kokenut vapauttavaksi myös kaunokirjallisuuden avaaman mahdollisuuden sijoittaa ajatuksia ja sanoja kuvitteellisten henkilöhahmojen päähän ja suuhun.

– Ihmeköynnöksessä saatoin lausua päähenkilön lapsellisen ja bimbomaisen kertojaäänen avulla ääneen epämääräisiä, yksityisiä ja ei-jaettuja asioita. Kirjoittamistani ohjasi anteeksipyytelemätön feministinen seksipositiivisuus. Kuvasin mitä hulluimpia tapoja elää ja olla. Asennettani kuvasti hyvin periaate ”ota tai jätä”.

Sotkuinen elämä

Kulttuuriantropologi ja kirjailija Jenny Kangasvuon kaunokirjallinen työ limittyy hänen akateemisiin tutkimuksiinsa ja elämänkokemuksiinsa. Kangasvuo kirjoittaa romaanissaan Hiukset takussa (Teos, 2023) useiden kumppanien kanssa elämäänsä jakavasta Juliasta, joka saa kokea sekä monisuhteisuuden ilot että surut.

Kangasvuo toteaa, että Oulun kulttuuripiireihin sijoittuva teos perustuu osin hänen omiin kokemuksiinsa polyamorisuudesta.

– Elän nykyään monogaamisessa suhteessa, mutta elämässäni oli 2000-luvun alussa kymmenen vuoden jakso, jolloin olin suhteessa samanaikaisesti usean ihmisen kanssa.

Työstäessään väitöskirjaansa suomalaisesta biseksuaalisuudesta Kangasvuo pani merkille, että monet biseksuaalit ovat monisuhteisia. Väitöskirjan pohjalta syntyi tietokirja Bi- ja panseksuaalisuus (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2022). Hiukset takussa muodostui Kangasvuolle tietokirjan rinnakkaisteokseksi. Hän saattoi pohtia romaanissaan sellaisia monisuhteisuuden ulottuvuuksia, joita akateeminen tutkimus ei tavoita.

– Hiukset takussa oli minulle varoventtiili. Käsittelin ja järjestelin romaanissani omakohtaisia kokemuksiani biseksuaalisuudesta ja monisuhteisuudesta. Oli hykerryttävää saada kirjoittaa intiimisti monisuhteisuuden arkaluontoisista ja absurdeista puolista.

Kangasvuo pitääkin kaunokirjallisen ilmaisun vahvuutena sen avaamaa mahdollisuutta kuvata yksityisiä tunteita lähietäisyydeltä.

– Journalistisissa tai akateemisissa teksteissä lukija ei pääse yhtä lähelle kirjoittajan kokemuksia kuin kaunokirjallisuudessa. Kirjailijat myös luotaavat usein teoksissaan sellaisia tunteita, jotka eivät ole aina kovin kauniita.

Kangasvuon mielestä kaunokirjallisuus soveltuu erityisen hyvin elämän sotkuisuuden kuvaamiseen. Monisuhteisuuteen suhtaudutaan usein torjuvasti tai varauksellisesti juuri sen oletetun sotkuisuuden vuoksi. Jos kahden ihmisen tarpeiden ja halujen sovittaminen yhteen seksuaalis-romanttisissa suhteissa tuntuu usein vaikealta, väite kuuluu, urakka ei helpotu, kun yhtälössä on mukana useampia ihmisiä. Väite on pohtimisen arvoinen, mutta siihen voidaan vastata toteamalla, että kaikissa suhdemuodoissa on ongelmansa. Perinteisissäkin suhteissa ilmenee usein pettämistä, ja suuri osa niistä päätyy eroon.

Kangasvuo muistuttaa, että monet ihmiset elävät tyytyväisinä monisuhteista elämää.

– Ihmissuhteet ovat aina vaikeita. Minulla on neljä sisarusta, ja vaikka olemme toisillemme rakkaita, olemme välillä tukkanuottasilla. Ajatus siitä, että ihmiset voisivat elää pysyvässä harmoniassa keskenään, on elämälle vieras. Yksi keino vastata tähän on myöntää, ettei elämä ole aina helppoa.

”Ajatus siitä, että ihmiset voisivat elää pysyvässä harmoniassa keskenään, on elämälle vieras.”

Monisuhteisuus voikin olla joillekin ihmisille keino hyväksyä se, että kaikkea tarvitse saada kaikkea yhdestä suhteesta.

– Yksiavioisesti elävien kumppanien erilaiset toiveet saattavat tuottaa täyttymättömyyden tunteita. Toinen voi haluta ensisijaisesti seksiä ja toinen omakotitalon ja lapsia. Usein ristiriidat koetaan niin suuriksi, että päätetään erota. Toisaalta jotkut parit roikkuvat suhteissa, joissa toiveet ja emotionaaliset tarpeet eivät tule kohdatuiksi.

Monisuhteisuus voi avata Kangasvuon mukaan tällaisessa tilanteessa uusia mahdollisuuksia.  Jos arki sujuu hyvin pesäkumppanin kanssa, mutta muut tarpeet eivät toteudu, ihmisellä on mahdollisuus hakeutua rinnakkaisiin suhteisiin sellaisten kumppanien kanssa, jotka vastaavat näihin tarpeisiin.

– Eroavaisuudet tarpeiden ja halujen kohdalla eivät siis ole yhtä pakottavia kuin monogaamisissa suhteissa. Yhden kumppanin kanssa on mahdollista pelata Magic: The Gatheringia, toisen kumppanin kanssa harrastaa BDSM-seksiä ja kolmannen kumppanin kanssa hankkia lapsi.

Kangasvuokin iloitsee viime vuosikymmeninä tapahtuneesta kulttuuristen normien höltymisestä.

– Monisuhteisuus on tullut näkyvämmäksi osaksi arkea. Olen silti huolissani Yhdysvalloista Suomeen rantautuneesta konservatiivis-kristillisestä liikkeestä, joka hyväksyy vain miesten ja naisten väliset suhteet ja vainoaa transihmisiä. Liikkeen lietsoma moraalipaniikki on käsittämätöntä. Haluaisin olla toiveikas, mutta maailman tapahtumat saavat minut pessimistiseksi.

Kangasvuon kirjoitustyötä motivoi osin halu kasvattaa tietoisuutta monisuhteisuudesta, muunsukupuolisuudesta sekä bi- ja panseksuaalisuudesta.

– Ihmiset lukevat tietokirjoja ja romaaneja eri tarpeisiin. Akateemiset tutkimukseni, tietokirjani ja romaanini muodostavat yhtenäisen jatkumon. Olen käsitellyt teksteissäni samankaltaisia teemoja ja pyrkinyt levittämään tietoisuutta asioista, joiden parissa olen tehnyt elämäntyöni.

Kirjoittaja

Mika Pekkola

Mika Pekkola (s. 1979) on kirjailija, journalisti, tutkija ja kääntäjä. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja sekä yhteiskuntafilosofisia ja psykologisia tietokirjoja. Teoksissaan hän on käsitellyt etenkin valtakritiikkiä, ulkopuolisuutta, kehollisuutta, tietoisuuden eri tasoja ja yhteiskunnallisia aiheita. Kuva: Suvi Ylämäki.