Häiritseviä fantasioita
Kirjailija ja käsikirjoittaja Anu Kaajan kaunokirjalliset teokset ovat täynnä kiehtovia ristiriitoja. Kaaja kirjoittaa keveällä tyylillä, mutta käsittelee raskaita teemoja. Hän hyödyntää huumoria, mutta tekee leikkiä vakavista asioista. Hän sijoittaa kirjojensa tapahtumat usein aristokraattisiin salonkeihin ja kamareihin, mutta panee markiisittarensa, paroninsa ja kreivinsä käyttäytymään aatelia velvoittavan etiketin vastaisilla tavoilla. Hänen teksteissään on vahva libidinaalinen jännite, mutta seksuaalisuus limittyy niissä usein väkivaltaan. Ja ironian ja satiirin taitajana hän tarkoittaa sanoillaan, virkkeillään ja metaforillaan usein jotain aivan muuta kuin mitä ne kirjaimellisesti ilmaisevat.
Aristokraattiset elementit ovat läsnä etenkin Kaajan romaaneissa Leda (Teos, 2017) ja Katie-Kate (Teos, 2020). Leda on 1700-luvun ranskalaisen aateliston pariin sijoittuva uudelleentulkinta antiikin Leda-myytistä, ja Katie-Kate kuvaa puolestaan nykyajan brittirojalisteja.
Kaaja kertoo kirjoittavansa aristokratiasta paljastaakseen nykyisyyden hierarkkisia valtasuhteita.
– Oma yhteiskuntammekin on luokkayhteiskunta, mutta aristokraattisessa maailmassa valtasuhteet piirtyvät selkeämmin esiin. Olen kiinnostunut kirjoittamattomista säännöistä, joiden läsnäoloa emme aina havaitse.
Valtakritiikin lisäksi Kaajaa kiehtoo aristokratiassa sen estetiikka – etenkin 1700-luvun ranskalainen rokokoo, joka on vaikuttanut hänen kirjoitustyyliinsä. Rokokoo-estetiikkaa luonnehtivat koristeellisuus, leikillisyys, yksityiskohtien runsaus, aistillisuus sekä seurapiiri- ja rakkauselämän kuvaukset. Kaaja on erityisen kiehtoutunut rokokoon kuvataiteesta, huonekaluista ja esineistä.
– Rokokoosta on tullut dekadenssin symboli, vaikka tyylisuuntauksessa oli kyse paljon muustakin. On kiehtovaa havaita, kuinka menneisyyden esteettiset ilmiöt tulevat osaksi omaa kulttuuriamme.
Rokokoossa Kaajaa kiinnostaa myös turhuuden tematiikka.
– Taidetta perustellaan nykyään vetoamalla sen tuottamaan hyötyyn. Ylellisiin kristallikruunuihin ja outoihin pöytäkoristeisiin kiintynyt aristokratia korosti taiteen itseisarvoa, joka on nykyään unohtunut. Fasistiset toimijat pyrkivät toki leimaamaan taiteen turhaksi elitismiksi, vaikka todellisuudessa se uhkaa ja kritisoi fasismia.
Surrealismia ja häiritseviä näkyjä
Aristokraattinen estetiikka yhdistyy Kaajan teoksissa maagiseen kerrontaan, joka on luonnehtinut hänen kirjoitustyyliään aina esikoisnovellikokoelmasta Muodonmuuttoilmoitus (Teos, 2015) lähtien. Kirjailijan loihtimissa maagis-realistisissa näyissä on surrealismin perinteen hengessä usein humoristinen, häiritsevä tai ahdistava sävy.
Muodonmuuttoilmoituksessa Kaaja kirjoittaa ikkunanpesijää ilmojen halki tervehtimään saapuvasta hyväkroppaisesta miesenkelistä, kuuteensataan punarintaan sonnustautuneesta rouva Robinsonista, läpinäkyvät muovikyljet itselleen asennuttavasta Laurasta sekä tehokkaista tavoista suitsia lasten häiriökäyttäytymistä BDSM-henkisin kuritustekniikoin ja -välinein.
Olen kiinnostunut kirjoittamattomista säännöistä, joiden läsnäoloa emme aina havaitse.
Kummia tapahtuu myös Kaajan romaanissa Rusetti (S&S, 2023). Kirjan päähenkilö flaneeraa eurooppalaisten suurkaupunkien kahviloissa, taidemuseoissa ja teknoklubeilla. Kahvilapöydässä hän intoutuu keskustelemaan lusikan, kahvin, kupin, servetin, kuppikakun, sokerin, asetin, kännykän ja leikkokukan kanssa ihmisten esinesuhteesta sekä esineiden taustalla piilevistä valtasuhteista, kuten kulutuksesta, riistosta ja maailmankaupan rakenteista.
– Rakastin teininä fantasiakirjallisuutta, myyttejä ja satuja, ja niistä saamani vaikutteet näkyvät tuotannossani. Pidän koristeellisesta, oudosta ja ikään kuin väärällä tavalla kirjoitetusta tekstistä.
Keveys ja raskaus
Kaajan kaunokirjalliselle ilmaisulle on ominaista raskaiden teemojen – kuten väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön – käsittely keveään ja jopa humoristiseen sävyyn. Tämä on hätkähdyttänyt joitakin hänen teostensa lukijoita. Verkosta löytyy blogistien ja toimittajien tekstejä, joiden mukaan Kaaja kirjoittaa ”pervoja juttuja” ja ”mässäilee inhottavilla aiheilla ja kuvailuilla”.
Kaajan tekstit ovat eittämättä ajoittain shokeeraavia. Muodonmuuttoilmoituksen novellissa Leipomo hän kirjoittaa lentävien patonkien toistuvasti pahoinpitelemästä ja raiskaamasta Sophiesta. Saman kokoelman novellissa Vesi hän kertoo Jaakosta ja Tomista, jotka raiskaavat vedestä löytämänsä merenneitomaisen olion ja huolehtivat jälkikäteen lähinnä sitä, ettei olio vain ollut mies.
– Etenkin Leipomo-novelli on jäänyt monille lukijoille mieleen. Pääosa novellia koskevasta palautteesta on myönteistä, mutta osa lukijoista on reagoinut tekstiin toteamalla, ettei tällaisista asioista tulisi tehdä huumoria.
Kaajan romaani Leda puolestaan perustuu antiikin myyttiin Ledasta, jonka joutsenen hahmon ottanut Zeus häpäisee. Kaaja on sijoittanut tarinansa 1700-luvun Ranskaan aatelislinnaan. Ledan roolin hän on antanut luostarista poimitulle Adélelle ja Zeuksen roolin pahamaineiselle monsieur de Signelle. Kaaja on kirjoittanut romaaninsa rokokoo-henkisellä, leikkisällä tyylillä.
– Huumori voi auttaa kirjailijaa käsittelemään vaikeita asioita kerrosteisesti ja epäsuorasti. Se voi olla myös ironian väline. Tapa, jolla yhteiskunnassamme keskustellaan julmuudesta ja väkivallasta, häiritsee minua. Olen omissa teoksissani ironisoinut huumorin avulla esimerkiksi seksuaalisesta väkivallasta kertovia uutisia, joissa on outo, pornahtava sävy.
Kaaja toteaa, ettei kirjailija voi miellyttää kaikkia.
– Yhdelle lukijalle satiiri voi osua traagiseen kohtaan, jolloin se lakkaa toimimasta satiirina. Toiselle lukijalle se voi puolestaan osoittautua keinoksi käsitellä vaikeita asioita.
Kaajan proosa eroaakin juuri leikkisyytensä vuoksi suomalaisen kaunokirjallisuuden – ja etenkin historiallisen romaanin – vakavasta kerrontaperinteestä. Hän kieltää kuitenkin kehittäneensä tyyliään tietoisena vastavetona perinteisille kerrontatavoille.
– Kirjoittaessani esikoisteostani Muodonmuuttoilmoitus minulla ei ollut juurikaan käsitystä suomalaisen kaunokirjallisuuden virtauksista. Kirjoitin yksinkertaisesti tekstiä, joka tuntui luontevalta.
Tapa, jolla yhteiskunnassamme keskustellaan julmuudesta ja väkivallasta, häiritsee minua.
Vaikeinta Kaajalle satiirin kirjoittaminen oli romaanin Katie-Kate kohdalla. Kirjassa hän tekee leikkiä brittiläisestä aristokraattisesta estetiikasta, kuninkaallisten fanittamisesta ja tabloidilehtikuuluisuudesta. Irvokkaana kontrastina brittikuninkaallisten arvokkaalle estetiikalle hän nimesi kirjansa luvut internetin pornosivustojen kategorioiden mukaisesti: First Time, Jerk Off Instructions, Blowjob, Casting, Cosplay, Brunette, Massage, Threesome ja niin edelleen.
– Satiirikon on tärkeä kyetä säilyttämään tietty etäisyys satirisoimiinsa asioihin, jotka voivat olla traagisiakin. Katie-Katen kirjoittamisen loppuvaiheilla suhteeni kuninkaallisiin, Walesin prinsessa Kate Middletoniin ja glamourmalli Katie Priceen syventyi parasosiaaliseksi. Kirjan julkaisu pelotti minua, sillä en halunnut loukata ketään.
Kvääri transgressio
Kaajan tekstit sisältävät estetisoidun ja maagisiin sävyihin verhotun valtakritiikin lisäksi myös transgressiivisen ulottuvuuden. Hänen tuotannostaan voi lukea halun uhmata yhteisöllistä kontrollia ja avata mahdollisuuksia poikkeaville olemisen tavoille. Sovittaessaan yhteen yhteensopimattomia asioita, luodessaan outoja metaforisia rinnastuksia ja keikauttaessaan normeja päälaelleen hän tuntuu muuttavan käsityksiämme siitä, mikä on todellista ja mahdollista.
Transgressiivinen ulottuvuus on ilmeinen etenkin Kaajan tavassa kuvata sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Monet Muodonmuuttoilmoituksen ja Rusetin henkilöhahmoista ovat sukupuoleltaan liukuvia. Tämä antaa lukijalle vapauden tulkita heidän ajatuksiaan, tunteitaan ja tekojaan useista eri näkökulmista.
Kaaja ei pidä kysymystä teostensa henkilöhahmojen sukupuolesta kovinkaan olennaisena. Hän kertoo havahtuneensa sukupuolittamisen ongelmaan vasta keskustellessaan siitä kääntäjä Malin Kivelän kanssa, joka on tekemässä Rusetista ruotsinnosta.
– Suomen kielessä on kiinnostavaa se, ettei kirjoittajan tarvitse määrittää henkilöhahmojensa sukupuolta. Alussa viestittelyni Malinin kanssa koski lähinnä sitä, mitä sukupuolta tämä ja tämä henkilö edustaa. Usein vastaukseni oli, että jaahas, en tiedä.
Kaajan tuotantoa voi luonnehtia laveassa merkityksessä kväärikirjallisuudeksi: hän kritisoi perinteisiä seksuaalisuuden ja sukupuolen normeja, outouttaa totuttuja katsantotapoja ja koettelee yhteisöllisen vallankäytön piirtämiä rajoja. Kaaja myöntää, että luonnehdinta sopii kuvaamaan hänen tuotantoaan.
– Kirjojani ei tosin yleensä sijoiteta kirjastoissa sateenkaarihyllyyn, koska ne eivät ole varsinaisesti voimauttavia tarinoita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Onneksi toiset kirjailijat kirjoittavat sellaisia.
Kirjailija ja yhteiskunta
Vaikka Kaaja kirjoittaa proosaa poikkeavista ihmisistä poikkeuksellisilla ilmaisukeinoilla, hän ei koe olevansa kirjailijana ulkopuolinen.
– Olen varsin keskiluokkainen, vaikka samalla olen myös prekaari kirjailija, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä ensi vuoden tuloista. Toisaalta olen aina halunnut kyseenalaistaa konservatiivisia normeja. Kirjoittaessani Muodonmuuttoilmoitusta kvääriys oli iloista vastakulttuuria. Nyt kun konservatiivisuus ja fasismi nousevat kaikkialla, kvääriyttä pidetään uhkana. Tällaista historiallista hetkeä on inhottava joutua todistamaan.
Kaaja pyrkii pitämään poliittiset käsityksensä ja kirjallisen työnsä erillään toisistaan. Hän jatkaa toteamalla kirjoittavansa tänään romaania ja osallistuvansa huomenna kansanmurhaa vastustavaan mielenosoitukseen.
– Olen huomannut, että jos alan kirjoittamaan poliittista tekstiä, siitä tulee helposti saarnaavaa. Monet kirjat ovat toki muuttaneet maailmaa, ja yhteiskunnallinen sisältö sopii hyvin vaikkapa pamfletteihin ja esseisiin. Itse keskityn kieleen ja miljöiden rakentamiseen. Poliittisia viittauksia teen lähinnä rivien väleissä ja sivulauseissa. Maailman ristiriidat välittyvät joka tapauksessa teksteihini.
Tekstien synty
Aiemmin Kaajan teokset syntyivät varsin spontaanisti, mutta nykyään hän työstää niitä suunnitelmallisemmin. Hän arvelee, että apurahajärjestelmä kannustaa osaltaan kirjailijoita hahmottelemaan jo työnsä alkuvaiheissa tarkemmin käsikirjoituksiaan.
– Aloitan ideoinnin aina jostakin konkreettisesta, temaattisesta elementistä, jota haluan tekstissäni käsitellä. Kehittelen ideoita miljöiden ja jopa esineiden kautta. Vähitellen mieleeni alkaa nousta henkilöhahmoja, ja tarina muotoutuu usein vasta viimeisenä.
Kaaja iloitsee haastattelun lopulla sitä, että on juuri saanut julkistaa keväällä ilmestyvän uuden romaaninsa nimen.
– Siluetinleikkaaja on kolmikerroksinen romaani. Teoksen sisällä on 1980-luvulla julkaistu lastenkirja, jonka nimi on Siluetinleikkaaja. Kerron kirjassa nykyajassa elävästä tutkijasta, joka tutkii tätä lastenkirjaa, sekä tulevaisuudessa elävästä tutkijasta, joka tutkii tätä tutkijaa.
Haluan löytää jokaisessa teoksessani uusia tapoja kertoa asioita
Kaajalta kesti pitkään löytää romaaninsa kertojalle oikea ääni.
– Etsin usein teoksilleni sopivaa kertojanääntä lukemalla kirjallisuutta. Ledaa kirjoittaessani luin 1700-luvun ranskalaisia tekstejä vanhoina suomennoksina. Haluan löytää jokaisessa teoksessani uusia tapoja kertoa asioita. Teen siten kirjoittamisesta kieltämättä itselleni hankalaa, mutta toisaalta ainakaan en kyllästy.
Kaaja käsittelee myös Siluetinleikkaajassa vakavia teemoja, tällä kertaa hieman melankolisempaan sävyyn.
– Pohdin julmuuteen, väkivaltaan, lapsiin ja lapsettomuuteen liittyviä kysymyksiä. Kysyn, voisiko pimeys olla myönteinen ja turvallinen asia. Pimeistä asioista on perinteisesti kerrottu kielteiseen sävyyn ja valoisista asioista myönteiseen sävyyn. Käännän Siluetinleikkaajassa asetelman päälaelleen.
Asuu Helsingissä. Harrastaa balettia, nykytanssia, buto-tanssia ja lautapelejä.
Teokset: Muodonmuuttoilmoitus (Teos, 2015), Leda (Teos, 2017), Katie-Kate (Teos, 2020) ja Rusetti (S&S, 2023).
Mika Pekkola
Mika Pekkola (s. 1979) on kirjailija, journalisti, tutkija ja kääntäjä. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja sekä yhteiskuntafilosofisia ja psykologisia tietokirjoja. Teoksissaan hän on käsitellyt etenkin valtakritiikkiä, ulkopuolisuutta, kehollisuutta, tietoisuuden eri tasoja ja yhteiskunnallisia aiheita. Kuva: Suvi Ylämäki.