Tehdastaajaman rappio kääntyi voitoksi kirjallisen kulttuurin avulla
Valtava halli, jonka seiniä tiivistävät lattiasta viiden metrin korkeuteen kasvavat kirjahyllyt. Suuri esiintymislava, jossa esiintyy niin kirjailijoita, kantrimuusikkoja kuin muitakin taiteilijoita. Pihalla vanha pakettiauto, josta on tehty ensiapuambulanssi.
Olen vanhan rautakaupan pihalla, lakkautetun paperitehtaan kotitaajaman pääkadun varrella. Paikassa, joka voi sijaita vain unohtuneessa Suomessa.
Paitsi että Myllykoski ei ole unohtunut, vaan tekee uutta tulemistaan.
Olen ollut aina viehättynyt ihmisten omaehtoisesta tekemisestä kulttuurin eteen – sellaisesta harmaan kiven tai betonin läpi puskemisesta, josta saadaan aikaan uutta versoa ja elämää. Eli juuri siitä taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä, jota nykyhallitus ei työssään kykene tunnistamaan.
Kirjallisuuden kannalta nämä pienet elämää luovat yhteenliittymät tarvitsevat hieman tukea mihin nojata, jotta pääsevät kukoistamaan. Oma kielialueemme on sen verran pieni, ettei härmän suossa pelkällä markkinalogiikalla menesty kuin raamatullinen sana tai hurtti huumori.
Yksi kirjallisuuden ihmeellinen anarkistinen tihentymä löytyy täältä Kouvolan Myllykoskelta, entisellä paperitehdaspaikkakunnalla, joka tunnettiin 2000-luvun alussa myös jalkapallojoukkueestaan. Myllykosken Pallo voitti Suomen mestaruuden 2005 ja varhaisempina vuosina joukkueessa pelasi myöhemmin maailman parhaimpiin lukeutunut Jari Litmanen.
Myllykosken taajama koki karvaan iskun vuonna 2011, kun paikallinen paperitehdas lakkautettiin. Jalkapalloseura teki konkurssin, kylän raitti autioitui, ihmisiä muutti pois sankoin joukoin. Jäi toivottomuuden tunne, joka heijastui nopeasti myös asuntomarkkinoihin. Taloja ja liikehuoneistoja myytiin puoli-ilmaiseksi pois.
Valtakunnan mediassa kuvattiin paperitehdastaajamien tulevaisuutta surkeaksi.
Itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter lanseerasi 1900-luvun alussa termin luova tuho, jolla kuvattiin sitä, miten vanhat tavat tehdä asioita tuhoutuvat ja uudet tulevat tilalle. Innovaatioista ja keksinnöistä innoittunut Schumpeter näki jatkuvan rakennemuutoksen maailman, jossa pitäisi aina olla avoin uudelle.
Rautakaupan tiloihin on avautunut kirjakauppa, mikä varmasti taistelee kaikkea nykyisen markkinalogiikan väittämiä vastaan. Tarja Tornaeuksen perustama kustantamo Reuna otti rautakaupan haltuun, perusti kirjakauppakahvilan, kirjoittajaresidenssin, Kymenlaakson omat kirjamessut Kymi Librin sekä lukuisia muita tapahtumia. Myöhemmin kustannustoiminta ja kirjakauppa myytiin kustantamon omille kirjailijoille ja se jatkaa toimintaansa kirjailija Olli Sarpon johtamana kollektiivisena toimijana.
On innostavaa nähdä miten paljon kirjallinen vakaumus, osaaminen ja tekemisen ilo voivat saada aikaan. Kirjoja julkaistaan 40–50 vuodessa, tapahtumia on hurja määrä filosofiklubista runoklubeihin. Taustalla on vakaa uskomus kulttuurin ja kirjallisuuden voimaan, vaikkapa nyt entisen tehdaspaikkakunnan uuteen kukoistukseen saattamisessa.
Myllykoskella kukkii anarkistinen tee-se-itse -tekemisen henki, joka innoittaa heti paikalla kävijää.
Kirjallinen kulttuuri ja sen moninaiset ilmenemismuodot ovat paitsi itseisarvoisia, myös yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti rakentavia voimia. Ne ovat myös äärimmäisen kustannustehokkaita tapoja luoda yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kuten Reuna-kustantamon väki osoittaa Myllykoskella.
Kukapa olisi voinut uskoa, että kirjakaupasta kasvaa entisen paperitehdastaajaman syvin ja elinvoimaisin sydän? Reunan väki uskoi ja olivat oikeassa. ■
Ville Hytönen
Ville Hytönen (s.1982) on virolaisessa majakkalaaksossa pienen poikansa kanssa asuva Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Kirjailija-lehden päätoimittaja. Hän on julkaissut miltei 60 teosta kaikkia kirjallisuuden lajeja.