Kolumni

Taidelähtöinen filosofia tuo lohtua mullistuvassa maailmassa

Taide ja filosofia piirtävät karttoja, joita ilman eksyisimme elämässä, kirjoittaa Pia Houni vieraskynässään.

Meillä ihmisillä on tapana kiintyä fyysisen ympäristön esineisiin ja paikkoihin. Samoin kiinnitymme ja opimme ajattelutapoja, joiden varassa suunnistamme elämässä. Nämä ovat voimavaramme, mutta myös haasteemme. On nimittäin mahdollista, että ajattelemme väärin, meillä on ennakkoasenteita tai perustelumme horjuvat. 

Taide ja filosofia kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että niitä voisi edustaa vain yksi sana. Onneksi on kuitenkin kaksi. Nopeatempoisessa maailmassa taide ja filosofia edustavat kestävää kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Molemmat ihmisen toiminta-alueet ovat sinnitelleet reilusti yli 2500 vuotta. Itselleni jo tämä riittää todisteeksi siitä, että taiteella ja filosofialla on keskeinen, ontologinen paikka ihmisen olemassaolossa.

Berys Gaunt ja Matthew Kieran (2018) puhuvat kirjassaan Creativity and Philosophy aikamme ”luovuuspakkomielteestä”. Juhlimme eri alojen luovia saavutuksia sankaruutena, priorisoimme luovuttaa kasvatuspolitiikassa ja yhteiskunnallisissa painopisteissä. Luovuutta esiintyy eri toimialoilla, kuten filosofiassa, matematiikassa, taiteessa tai teknologiassa. Ihmisyhteisöissä asiat ponnistavat arvojen maaperästä, niinpä puhumme eri rekisterissä taiteilijan luovuudesta kuin teknologian ympäristökeksinnöistä. Välillä onkin vaikea tunnistaa mistä puhumme, kun puhumme luovuudesta. Välinearvoisuus ei istu taiteeseen, saati filosofiaan, pikemmin ne rakentavat paikkoja, joissa olemme. Nopeana esimerkkinä voisi mainita demokratian, dialogin, mielikuvituksen, oikeuslaitoksen, hyveet, kauneuden jne.  

Välinearvoisuus ei istu taiteeseen, saati filosofiaan, pikemmin ne rakentavat paikkoja, joissa olemme.

Kirjoittamisen avulla ajatellaan. Tämä liittyy erityisesti filosofian alueeseen, kun huomioimme, että antiikin filosofien puheita ryhdyttiin kirjaamaan. Platon osasi käyttää taiteellisia keinoja hyväkseen luodessaan dialogin rakennetta. On sisäistä oivallusta puhuttelevaa, että juuri antiikin kreikkalainen tragediakirjallisuus kuin myös Platonin dialogit päätyivät löytämään muodokseen dialogisuuden estetiikan. Kutsu vuoropuheluun, kutsu näkemään asioiden taakse, niiden olemiseen. Taide ja filosofia päättivät keksiä kirjoittamisen, koska ne syntyvät siinä risteyksessä, jossa kanssakäymisemme muuttuu ongelmalliseksi. Näistä tulee organisoitua toimintaa, joita hallitsee itsekäsitys noista toiminnoista, kuten Alva Noë toteaa kirjassaan Omituisia työkaluja – Taide ja ihmisluonto. 

Nämä risteykset ja uudelleen organisoitumisen vaatimukset ovat niitä kohtia, joissa taidelähtöinen filosofia ottaa kiinnostavasti paikkansa. Taidelähtöisellä filosofialla tai filosofoinnilla tarkoitetaan käytännönläheistä toimintaa, jossa otetaan käyttöön molempien osa-alueiden mahdollisuuksia tutkia valittua aihetta, ongelmaa tai kysymystä maailmasta. Erotan tästä toiminnasta taidefilosofian, joka on oma tutkimussuuntauksensa. Taidefilosofian teoriat ja lähtökohdat voivat toimia viitekehyksenä tai tiedon taustakaikkunana, mutta ne eivät varsinaisesti ole tämän toiminnan keskiössä.

Taide ja filosofia lohduttavat tässä epävakaassa maailmassa.

Taidelähtöinen filosofointi liittyy filosofisen praktiikan kansainväliseen verkostoon, jossa kehitetään ja edistetään filosofista työskentelyä osaksi ihmisten arkea. Olen itse työskennellyt yli 15 vuotta aktiivisesti taidelähtöisen filosofoinnin kanssa. Olen vetänyt lukuisia työpajoja kotimaassa ja kansainvälisesti, sekä kouluttanut ihmisiä tekemään samaa. Useimmiten yksin, mutta myös yhdessä filosofi Kati Kuulan kanssa.

Työskentely tapahtuu ryhmässä ja lähtökohtana on yleensä jokin filosofisesti muotoiltu yleistajuinen aihe. Taidelähtöisyys liittyy valittujen taidemenetelmien käyttöön. Nämä voivat olla visuaalisia materiaaleja, kuten erilaiset värit, paperit, narut, esineet, valokuvat jne. Lähtökohtana voi olla myös kirjoitettu teksti, kuten runot, novellit tai muu kaunokirjallisuus. Myös Jaetun lukemisen työtapa (Shared Reading) kuuluu tähän maastoon. Samoin elokuvat, taidenäyttelyt, musiikki, äänimaisema ja tietysti myös teatterin tuntemat työskentelymuodot.

Yleensä työskentely etenee taiteesta filosofian suuntaan. Osallistujat keskittyvät ohjeiden mukaisesti taidelähtöiseen työskentelyyn joko osallistavasti tai vastaanottavasti. Tämä työvaihe tuottaa näkemyksiä ja kokemuksia, joiden kautta muodostetaan filosofinen kysymys ja lähtökohta, jota ryhmässä ryhdytään tutkimaan yhdessä. Tässä työskentelyssä mukaan tulevat filosofiset periaatteet, kuten kysymysten tekemisen taide, looginen eteneminen, perustelu, kriittinen ajattelu, omien näkökulmien tarkentaminen, uusien oivallusten tekeminen ja tiedon kasvaminen.

Filosofista työskentelyä vähemmän tunteville haluan korostaa, että työpajoissa käytävät keskustelut eivät ole tyypillisiä reflektioita tehdystä taidetyöskentelystä. Työskentely ei ole terapiaa, mutta kenenkään terapeuttisia kokemuksia ei voi kiistää. Lähtökohta on kurinalaisempi. Työskentelyssä pyritään pääsemään jonkinlaiseen lopputulemaan. Annan lyhyen esimerkin. Jos aiheena olisi ollut: millaista on hyvä vastuullisuus, taidelähtöisen filosofoinnin kautta pyritään löytämään näkemys kysymykseen – Hyvä vastuullisuus on… koska…

Taidelähtöisessä filosofiassa rakentuu punos, jossa yhdessä jaettuna syntyy laajakuva. Tällä tarkoitan, että taiteen ja filosofiaan kielet ovat karttoja estetiikan ja etiikan kohtaamiselle. Ne paljastavat meidät itse itsellemme ja mahdollistavat itsekasvatuksellisen paikan. Ei siis ihme, että monet osallistujat syttyvät kirjoittamiseen, ajattelemiseen ja puhumiseen. Taide ja filosofia lohduttavat tässä epävakaassa maailmassa. On hyvä nähdä maailma aakkosina ja pigmentteinä, toisinaan hyvä etsiä kokemuksia ilman näitä. 

Kirjoittaja

Pia Houni

Pia Houni on teatteritaiteen tohtori, dosentti, filosofian praktikko ja kirjailija. Lisäksi hän on jaetun lukemisen fasilitaattori (Shared Reading). Häntä innostaa erityisesti taiteen, kirjallisuuden ja filosofian välinen yhteistyö. Sekä pienten asioiden tarkkailu.