Varoitus, pumpuliin kääriytynyt!
Pedofilia, itsemurha, syömishäiriö… nämä ovat vain esimerkkejä ahdistavista teemoista, joita esikoisromaanini – psykologinen jännäri – Terapiassa käsittelee. Kirjan käännösoikeudet on myyty 15 maahan. Romaanin teemat ovat olleet liikaa joidenkin maiden lukijoille. He ovat ihmetelleet, miksi kirjassa ei ole sisältövaroituksia.
Suomessa harva edes tietää, mikä sisältövaroitus on. Jopa jotkut kustannusalan ihmiset ovat olleet ihmeissään, kun olen ottanut ne puheeksi. Meillä niitä ei juuri käytetäkään. Sisältövaroitus on kirjan ensi lehdille painettu varoitus, joka varoittaa lukijaa kirjan ahdistusta herättävistä teemoista. Eräs ystäväni vitsaili, että Terapiassa näitä teemoja on niin monia, että sisältövaroituksia varten pitäisi painattaa oma vihkosensa.
Suhtaudun sisältövaroituksiin ristiriitaisesti. En tietenkään tieten tahtoen halua, että kenellekään lukijalle tulee ahdistunut olo Terapian lukemisesta tai että he näkevät kirjasta painajaisia. Sisältövaroituksista on minusta kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tutkimusten mukaan sisältövaroitus itsessään aiheuttaa ahdistusta.
Tutkimusten mukaan sisältövaroitus itsessään aiheuttaa ahdistusta. Minullekin on käynyt niin, että olen ahdistunut sisältövaroituksesta, joka on varoittanut seksuaalisesta väkivallasta. Olen aloittanut kirjan lukemisen ja odottanut ahdistuneena, kuka henkilöistä raiskataan ja milloin. Ennen kaikkea kuitenkin, miten. Sisältövaroitukset nimittäin eivät erittele, millaista esimerkiksi seksuaalinen väkivalta on: onko se mässäilevää tai graafista vai kuvataanko sitä vain viitteellisesti niin kuin Terapiasssa-romaanissani.
Olen saanut viestejä lukijoilta, jotka ovat kokeneet lapsena seksuaalista väkivaltaa ja jotka ovat samastuneet päähenkilöni – 20-vuotiaan sarjamurhaaja Iran – kokemuksiin. Heitä kirjan lukeminen on auttanut käsittelemään kokemuksiaan ja se on ollut suorastaan terapeuttista. Onkin epäreilua, että sisältövaroitus on sama silloin, kun uhria syyllistetään kirjassa raiskatuksi tulemisesta tai kun kirja kuvaa realistisesti seksuaalisen väkivallan seurauksia ja traumasta toipumista.
Jotta sisältövaroitukset toimisivat, niiden olisi kerrottava ahdistavan teeman lisäksi myös se, miten teemaa käsitellään. En halua lukea enää yhtään kirjaa, jossa naiseen kohdistuva väkivalta on vain motiivi sille, että mies pääsee kostamaan. Uhri unohtuu eikä seksuaalisen väkivallan seurauksia uhrille kuvata lainkaan. Olin niin kyllästynyt tähän asetelmaan, että halusin kirjoittaa nimenomaan uhrista, joka ei ole päässyt kokemastaan traumasta eroon vielä kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen.
Joskus mieleeni on tullut, kaipaavatko lukijat sisältövaroituksia, koska haluavat kääriytyä pumpuliin ja välttyä kohtaamasta hirvittäviä asioita, vaikka ne ovat joillekin lukijoille totisinta totta, osa heidän elämäänsä. Ironista kyllä, tämä ajatus sattuu olemaan myös kirjani motto, joka on painettu kirjan kansipaperiin: ”Sinä et kestä kuulla siitä. Minä olen elänyt sen.”
Välillä kun joku lukija on vaatinut, että kirjoissani pitäisi olla sisältövaroitukset, minun on tehnyt mieli sanoa, että hänen kannattaisi ehkä siirtyä rikoskirjallisuudesta ns. hyvän mielen kirjallisuuteen. En ainakaan itse ole vielä lukenut rikoskirjaa, jossa ei tapettaisi vähintään yhtä henkilöhahmoa ja jonka näin ollen pitäisi sisältää sisältövaroituksen väkivallasta ja murhasta.
En halua lukea enää yhtään kirjaa, jossa naiseen kohdistuva väkivalta on vain motiivi sille, että mies pääsee kostamaan.
Olen vieraillut usein kirjastojen lukupiireissä. Näillä vierailuilla ainakin yksi lukija kertoo, että olisi jättänyt kirjani kesken, ellei olisi halunnut lukea sitä, koska se oli lukupiirin kuukauden kirja. Terapiassa alkaa siitä, että Ira murhaa entisen valtionvarainministerin fileerausveitsellä. Samainen lukija kertoo seuraavaksi, että oli tyytyväinen, että luki kirjan loppuun, sillä kohtaus on romaanin ainut väkivaltainen murhan kuvaus.
Koska niin moni lukija on kertonut minulle, että ensimmäinen luku on tuntunut heistä näin vastenmieliseltä, olen miettinyt, olisiko sisältövaroitus ollut paikallaan. Vai olisiko kirja jäänyt lukijalta lukematta juuri sisältövaroituksen takia?
Martta Kaukonen
Martta Kaukonen (s. 1976) on helsinkiläinen kirjailija, joka kirjoittaa psykologista jännitystä. The Times kirjoitti Kaukosen esikoisromaanista näin: ”Terapiassa on loistava kissa-hiiri-leikki lukijan ja kirjailijan välillä.