Turusesta Turuseen, Tulitikuista Rakkaudenhirviöön
Tulen maakunnasta, jossa asuu pari prosenttia suomalaisista. Silti tuntuu, että olemme maan mittakaavassa suht relevanttia, vakavastiotettavaa porukkaa.
Se ei johdu perussuomalaisista kansanedustajistamme, jotka Helsingin baarireissullaan ylittävät valtakunnallisen uutiskynnyksen. Ei 1990-luvun lamavuosien skineistä, ei maakunnan yrittäjistä, joiden avaukset ovat tyyliä ”Pohjois-Karjalan nimi pitää vaihtaa, koska se muistuttaa Pohjois-Koreaa”.
Kulttuuri on se, joka Pohjois-Karjalasta tekee kokoaan suuremman. Ilosaarirock, Alangon veljekset, Tuomas Holopainen ja Nightwish ovat paaluttaneet modernia pohjoiskarjalaisuutta. Maakunnan uudemman, epävirallisen tunnuslaulun kirjoittajaksi tarvittiin kyllä Gösta Sundqvistin ulkopuolinen katse.
Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa vuodelta 1910 on Pohjois-Karjalan ensimmäinen kirjallinen klassikko. Jatkoa alkoi löytyä 1970-luvun rakennemurroksessa: Heikki Turusen freskomaiset Simpauttaja ja Kivenpyörittäjän kylä, Simo Hämäläisen post-Juutas Käkriäinen ja esi-Mielensäpahoittaja Kätkäläinen, Matti Pulkkisen Ja pesäpuu itki. Eeva Tikan, Jouko Puhakan, Seppo Lappalaisen, Marja-Leena Tiaisen, Esko-Pekka Tiitisen, Matti Kettusen, Ulla Vaarnamon, Leena Leskisen, Rauha Kejosen avaamilla laduilla on alkanut tällä vuosituhannella näkyä ilahduttavasti uusia kasvoja.
Saara Turunen on kirjoittanut kirjoihinsa lapsuuttaan, nuoruuttaan ja sukuaan Kontiolahdella ja Joensuussa. Aina menestyminen ei edellytä maakunnasta pois muuttamista. Joukosta löytyvät Joonatan Tola, Camilla Nissinen, Ninka Reittu, Sami Tissari, Jussi Hyvärinen, Mikko Väänänen. Heistä yksi on saanut Kalevi Jäntin, yksi Einari Vuorelan, yksi Nihil Interitin, yksi sanomalehti Karjalaisen kulttuuripalkinnon, kaksi päässyt Finlandia-ehdokkaiksi.
Onko näin monen kirjailijan kasaantuminen yhteen pieneen maakuntaan sattumaa? Ei.
On yleisempiä syitä, idässä arvostettu sanomisen taito, muisteltavaa tarjonnut rajan siirtely, yliopistokaupunki Joensuun houkuttelemat opiskelijat.
Taustalla on myös tietoista työtä. Teatteri-, kirjallisuus- ja kuvataideihmisiä järjestyi Joensuun Taiteenystäviksi sotien jälkeen. Kirjallisuusväki erkani omaan Ukri-yhdistykseen 1956. He saivat tilaa teksteilleen maakuntalehti Karjalaisen 60–90-luvuilla julkaisemassa kirjallisuusliite Aatrassa. Muun muassa Tapani Kinnunen julkaisi Aatrassa ensimmäisiä runojaan.
Maakunnan kirjoittajien koulutukseen ja lukijoiden innostamiseen kuuluvat kirjallisuustapahtumat. Maruknat on tuonut Kiteelle Keski-Karjalan maisemiin valtakunnannimiä. Jarkko Laine mieltyi niin Potoskavaaran tunnelmaan, että pyysi päästä seuraavillekin Maruknoille, kuten pääsikin.
Onko näin monen kirjailijan kasaantuminen yhteen pieneen maakuntaan sattumaa? Ei.
Joensuun kirjallisuustapahtuman takapiruista löytyvät Tuula-Liina Varis ja Matti Mäkelä, tänne muuttaneita hekin. Uusia tapahtumia ovat Heinävaaran kirjallisuuspäivä ja Uuden Valamon Pentti Saarikoski -päivät, molemmat on järjestetty kahdesti. Heinäveden siirtyessä 2021 Etelä-Savosta Pohjois-Karjalaan saatiin maakuntaan myös kirjallinen kulttipaikka, Saarikosken hauta Valamossa.
Löytyykö Pohjois-Karjalassa syntyneen tai majaa pitäneen kirjallisen seurakunnan tekemisistä yhteisiä nimittäjiä? Itäisen ulottuvuuden taju, savokarjalaisuus erilaisine rönsyineen, rajamaakunnan tarinat ja ronskit hahmot ainakin summahuntturissa esitettynä. Meheviä henkilökarrikointeja tarjoavat Heikki Turusen ja Simo Hämäläisen lisäksi maakunnan jännityskirjailijat, Eeva Tenhunen, Leena Lehtolainen, Matti Rönkä, Jukka Niskanen, Tuomas Lius…
Simpauttajan veroista ”vuosisadan esikoiskirjaa” ei ole tämän vuosituhannen pohjoiskarjalaisilta tekijöiltä vielä ilmestynyt. Teosta, joka panisi kaanonit uusiksi, päätyisi klassikkolistausten kärkeen ja koko kansan kirjahyllyyn Tuntemattoman sotilaan ja Raamatun viereen. Joko muistutin, että Tuntematon alkaa Pohjois-Karjalasta, paloaukealta Liperistä. Raamatussa Pohjois-Karjala ei esiinny.
Ensi vuonna Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö alkaa jakaa pohjoiskarjalaisille kirjailijoille 20 000 euron Karelia-palkintoa. Näinköhän raha kannustaa jonkun kirjoittamaan uuden Simpauttajan tai Kätkäläisen.
Jään miettimään, ketkä unohdin. Rajantakaisen vahvistuksen antaa Lieksaan asettunut Arvi Perttu. Terhi Rannelalla on juuret Outokummussa, Maritta Lintusella Nurmeksessa, Olli Heikkosella Kontiolahdessa. Hemmetti, maakuntalehden toimittaja leipoo pohjoiskarjalaisen vaikka Ilpo Tiihosesta, joka vuonna 2005 naisen perässä muutti hetkeksi Joen kaupunkiin.
Suonna Kononen
Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija, sanomalehti Karjalaisen kulttuuritoimittaja ja Huojuva lato -kantriyhtyeen johtaja. Kuva: Pihla Puumalainen.