Mies matkalla kadulle natsoja keräämään
Olen eläkeläinen. Ja yksi niistä monista, joilla on kirjoitusharrastus. Siinä eroan useimmista harrastajista, että eläkkeeni perustuu osin kirjailuun ja että kirjoitan edelleen tienatakseni vähän päälle vähän lisää. Kas kun jäi se yrittäjäeläkekakun kasvattaminen matkan varrella puolihuolimattomasti hoidetuksi.
Kadun? En. Elämä on aina ja koko ajan tässä ja nyt. Nyt on tultava toimeen sillä, mitä ensimmäisistä kesätöistä laskien on karttunut pottiin. Ei, itse asiassa nuoruuden kesätöistä alle 23-vuotiaana ei kertynyt mitään. Harmi. Aaltopahvitehtaan kesäpojan ansiot vuosina 1982 ja 1983 olivat suhteessa työaikaan roimasti hulppeammat kuin huonoimpien kirjavuosien tulot.
Mutta ei valittamista, ei vieläkään. Valitsin kirjailijan ammatin keväällä 2013, kun kesken yt-neuvotteluiden piipahdin toimituspäällikön pakeilla ja ilmoitin, että minut saa irtisanoa niillä ehdoilla, jotka oli julkaistu työnantajan kotisivuilla. Paiskasimme kättä.
Niin minusta tuli VAPAA kirjailija ja kolumnisti (suomeksi pakinoitsija). Jotta en olisi vapaa myös tuloista enkä joutuisi luottamaan epäluotettavaan apurahabingoon, pistin tuulemaan. Julkaisuja syntyi 2–4 vuodessa, pääasiassa varhaisnuorten- ja nuortenkirjoja. Tänä vuonna tuli kaksi, Henkka & Kivimutka ja paha jäbä (Karisto) sekä esseepaketti Lahtelaisen kirjallisuuden historia (Imprimatur).
Jälkimmäinen on erinomainen, näin kehuvat kaikki jotka ovat kirjan lukeneet. Kaikki kolme.
Henkisen himmailun ja liu’un kohti eläkepäiviä aloitin kolme vuotta sitten. Ilmoitin Lukukeskukseen, että ottakaa nimeni listoilta pois, lopetan keikkailun. Kiersin Suomea kymmenen vuoden ajan aina Hangosta Petsamoon, ainakin Ranualle saakka. Tunsin että olin antanut Suomen nuorisolle kaikkeni.
Olinko kelpo kirjalähettiläs? Uskallan luulla niin, koska keikkoja piisasi, ja vielä lopetettuani kyseltiin voisinko tehdä poikkeuksen ja palata estradeille yhdeksi päiväksi. Kysyjä oli Helsingin Suomalainen yhteiskoulu. En voinut.
Se on vähän sama kuin nuoruuden mäkihyppyharrastuksen kanssa: kun lopetin, niin lopetin.
Se on vähän sama kuin nuoruuden mäkihyppyharrastuksen kanssa: kun lopetin, niin lopetin. Tämä tapahtui kymmenvuotiaana voitettuani Lahden Mäkipäivässä sarjani kahdella kaadutulla hypyllä. Olin natiaisluokan ainut osallistuja.
Asian voi ilmaista niinkin, että pikku Kalle oli kulmakunnan ainoa tyhmä/hullu/rohkelikko, joka kantoi mäkisukset kolmen kilometrin matkan kilpailupaikalle ja kiipesi katsojien edessä torniin ja tuli reippaasti ränniä alas ja osasi muksahtaa nurin loukkaamatta itseään.
Tuon muistan, kirjoistani en muista juuri mitään. Kun ne ovat valmiit ja julkaistaan, olen jo pyyhkinyt taulun ja napsuttelemassa jotain muuta. No, esikoisen Suuret sählymuistelmani (Karisto, 2011) muistan, maailmankirjallisuuden ensimmäisen salibandyaiheisen romaanin.
Olin Liverpoolissa juttumatkalla ihmettelemässä, miksi meidän Jari Litmasemme saa niin vähän peliminuutteja Valioliigassa. Kesken kaiken ihmettelyn kotoa soitettiin, että ”sulle tuli tänne joku raskas paketti”.
Asian voi toki ilmaista niinkin, että matkustin Englantiin juhlimaan kirjailijanurani alkua.
Kaikki tuosta eteenpäin on ollut alamäkeä. Kustantajan tilitykset pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä, äänikirjat ovat mallia ”Teille maksetaan 0,70 euroa” ja aiempi päätulonlähteeni lainauskorvaus supistuu sekin.
Mutta onneksi on se eläke, eikä Veijo Meren visio toteudu kohdallani. Meri kirjoitti 1967 artikkelissaan Kirjailija pienessä maassa (Kaksitoista artikkelia, Otava), että ”ihmisillä on väärät käsitykset kirjailijoiden tuloista, he luulevat että ne yleisesti liikkuvat Linnan ja Waltarin summissa”.
Ja jatkoi: ”Moni 20 vuotta sitten bestseller-kirjailijanakin kunnostautunut kerää natsoja kadulta toisten kansaneläkkeen varassa elävien vanhusten kanssa.”
Ennen ei ollut paremmin.
Kalle Veirto
Kalle Veirto on lahtelainen kirjailija, joka on julkaissut kaksi romaania, kaksi esseekokoelmaa ja yhden novelli/juttukokoelman sekä 57 nuorten- ja varhaisnuortenkirjaa. Ennen vapaaksi irtoamistaan hän työskenteli opettajana ja toimittajana.