Äänikirjan kirjoittaminen voi myös kannattaa
”Oho.”
Nostin kulmiani, kun näin ennakon määrän kustannussopimuksessa. 6000 euroa. Se oli moninkertaisesti siihen nähden, mitä olin paperikirjoista tottunut saamaan. Olin juuri solminut sopimuksen Storytel Original -äänikirjan kirjoittamisesta.
Sen tekeminen oli miellyttävää ja rahallisesti ihan järkevää.
Suoratoistopalvelu panosti ennakon lisäksi hyvään kustannustoimittajaan, jolla oli aikaa työskennellä tekstin kanssa, ja sain myös erinomaista huomiota äänisuunnittelijalta. Televisiomainoksenkin kuvasivat. Koska olin hionut ja hinkannut käsikirjoitusta vuosikausia, olin myös ehtinyt kolkutella useammalle apurahaovelle, joten tuo kirja oli luultavasti parhaiten rahaa minulle tuonut, mitä olen kirjoittanut. Kuukausiansiota ei silti kannata käydä laskemaan.
Äänikirjan tekeminen oli miellyttävää ja rahallisesti ihan järkevää.
En toki halua vähätellä vaatimattomia provisioita ”myynnistä” eli äänikirjojen kuuntelusta.
Minulla kustannussopimukseen kirjattu prosenttiosuus myynnistä oli sama kuin paperikirjoissa yleensä – 21 % –, mutta sen euromäärää oli mahdoton ennakkoon päätellä, koska kuuntelu lasketaan minuuteissa, eikä koko kirjan ”hintaa” pysty helposti arvaamaan.
Kun sain reilua vuotta myöhemmin palkkiolaskelman, naurahdin vähän, sillä luulin ensin numeroita euroiksi, vaikka ne olivat Ruotsin kruunuja. Myyntituotot ovat siis monta kertaa pienemmät kuin samoilla kuluttajamäärillä olisin paperikirjasta saanut. On selvää, etten tule koskaan ylittämään ennakon määrää kuunnelluilla minuuteilla.
Äänikirjassa ansaintalogiikka pitääkin miettiä uusiksi: jos teos menestyy keskitasoisesti, ennakko on käytännössä könttäsumma tehdystä työstä. Silloin kirjasta saa ennustettavat tulot: lähinnä ennakon ja jos menestys on poikkeuksellinen, jotain päälle. Ilman apurahaa tällaista diiliä ei välttämättä kannata tehdä, jos miettii vain rahaa. Itselleni kirjat ovat rahallisesti vain sivutyö, niiden merkitys on muualla.
Äänikirjassa ansaintalogiikka pitää miettiä uusiksi: ennakko on käytännössä könttäsumma tehdystä työstä.
Ennen äänikirjabuumia kustantamoilla meni huonosti, ja yt-neuvotteluja käytiin tämän tästä. Kun suomalaiset löysivät äänikirjat, kustantamoilla on mennyt pulskemmin. Siksi onkin tylsää, että äänikirjakeskustelu typistyy yleensä pieniin prosentteihin ja syyttävät katseet kääntyvät yksinomaan kohti suoratoistopalveluja.
Kustantamot voisivat hyvin jakaa voittojaan tekijöille vähän anteliaammilla ennakoilla, mikä auttaisi äänikirja-aikana etenkin niitä, jotka eivät kirjoita hittikirjoja. Pieni prosentti ärsyttää vähemmän, jos kertakorvaus on suuri.
Se ei poista sitä tosiseikkaa, että provisiot äänikirjoista ovat liian pienet ja tekijät pitäisi huomioida arvoketjussa paremmin. Ei ole kenenkään etu, jos kirjailijan työ jää harrastukseksi tai on mahdollista vain kaikkein parhaiten myyville tekijöille.
Tekisinkö saman uudelleen? Ehdottomasti, mutta vain, jos saisin edes pienen apurahan kunnollisen ennakon ja hyvin epävarmojen provisioiden päälle.
Esa Salminen
Esa Salminen (s. 1976) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja tietokirjailija. Hän on julkaissut 11 kirjaa.