Kustannustoimittajuus laajentaa kirjailijan näkökulmaa
Suvi Nurmi lähetti ensimmäisen käsikirjoituksensa kustantamolle yhdeksänvuotiaana. Esikoisromaani ilmestyi kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Ennen julkaisua hän oli työskennellyt jo useamman vuoden kustannustoimittajana.
– Yliopisto-opiskelijana olin Otavan lasten ja nuortenkirjaosastolla kustannustoimittajaharjoittelijana. Sain jäädä taloon freelanceriksi. Pikkuhiljaa aloin tehdä töitä myös muille kustantamoille.
Nurmi opiskeli kirjallisuudentutkimusta ja suomen kieltä. Yhdistelmä on hänen mukaansa luonteva valinta tuleville kustannustoimittajille.
– Pelkällä kirjallisuuden tutkimuksen opiskelulla ei vielä pärjäisi, sillä suomen kielen osaaminen täytyy olla todella vahva. Ymmärtääkseni suurin osa kustannustoimittajista päätyy töihin kustantamoihin juuri yliopistoharjoittelun kautta.
Nurmi on kuullut usein toistetun heiton, että jokainen kustannustoimittaja haaveilee salaa kirjailijuudesta.
– Kyselin silloin työkavereiltani Otavalta, kuinka moni heistä oikeasti kirjoittaa pöytälaatikkoon. Kukaan ei ainakaan tunnustanut.
Kustannustoimittajana Nurmi on erikoistunut työskentelemään englanninkielisten käännöskirjojen parissa. Hän huolehtii myös tyylin yhtenäisyydestä, mikäli suomentaja vaihtuu kesken sarjan. Käännöskirjan toimitus kattaa yhden toimituskierroksen ja osassa kirjoista myös oikoluvun.
Kustannustoimittajan pitää osata nähdä tarinan ydin, mikä siinä on turhaa tai väärässä järjestyksessä.
– Kotimaisen kirjallisuuden kustannustoimittajan pitää osata nähdä tarinan ydin, mikä siinä on turhaa tai väärässä järjestyksessä. Se vaatii todella paljon näkemystä ja kokemusta. Käännöstoimituksissa olen päässyt vähän helpommalla, koska kyse on lähinnä kielestä.
Eniten Nurmi nauttii yhä lasten ja nuortenkirjojen toimittamisesta, josta hänen uransa alkoi.
Monipuolinen työnkuva
– Kun kirjoitin ensimmäisiä omia käsikirjoituksia, en vielä hahmottanut kunnolla mitä kustannustoimittaja tekee, Saara Henriksson muistelee. Hän on koulutukseltaan journalisti, jolla on takanaan myös luovan kirjoittamisen opintoja.
– Oman kirjoittamisen ja kirjoittajakoulutuksen kautta olen oppinut lukemaan analyyttisesti, kommentoimaan tekstejä ja antamaan palautetta. Myös omilta kustannustoimittajilta varsinkin kirjailijaurani alkupuolella olen ammentanut oppia siitä, miten käsikirjoitusta katsotaan kirjoittajan vision kannalta.
Henrikssonin ja Anne Leinosen yritys Proosakuiskaaja oy on ollut toiminnassa vuodesta 2018. Kumpikin on jäsen myös Osuuskummassa, joka on spekulatiivisen fiktion kirjoittajien yhteinen osuuskunta. Kustannustoimittajan rooli ja työpanos vaihtelee projektikohtaisesti. Muistelmia kirjoittavilla yksityishenkilöillä saattaa olla kasassa vain hajanaisia liuskoja muistiinpanoja, joista lähdetään yhdessä työstämään käsikirjoitusta.
Henriksson on kustannustoimittanut erityisesti äänikirjoja.
– Niissä taiton tarkistus jää kokonaan pois. Pilkku on siinä kohdassa, missä näyttelijä vetää henkeä. Käsikirjoitukseen saatetaan jonkun verran lisätä johtolauseita, jotta kuuntelija tajuaa paremmin kuka puhuu. Jos äänikirjasta tehdään paperikirja, niitä saatetaan poistaa.
Laajempi perspektiivi
Diplomaattisuus vie aika paljon aikaa, Nurmi sanoo. Pitää osata muotoilla asiansa siten, että se on kirjailijalle miellyttävä kohdata. On tärkeää, että kustannustoimittaja uskoo kirjailijaan ja on hänen puolellaan.
– Oman tekstin antaminen toiselle luettavaksi voi olla tosi herkkä paikka. Itselleni on kirjailijana ollut todella iso merkitys, että kustannustoimittajalta tulee palautetta, joka on rohkaisevaa.
Kun työnä on pyrkimys parantaa tekstiä, voi helposti unohtua, että myös onnistumisia on tärkeä huomioida.
– Siitä tulee ihan eri fiilis, vaikka korjauksia olisi paljon. Tulee olo, että tähän uskotaan.
Muiden tekstien toimittamisesta saatu kokemus voi editointivaiheessa sujuvoittaa omaa kirjailijan työtä. Henriksson ja Nurmi ovat yhtä mieltä siitä, että ulkopuolinen silmäpari on silti aina tarpeen.
Pitää osata muotoilla asiansa siten, että se on kirjailijalle miellyttävä kohdata.
Henrikssonille kustannustoimittajuudesta on ollut hyötyä omien projektien hallinnassa.
– Kun on kustannustoimittajana tarpeeksi kauan istunut pöydän toisella puolella, se auttaa hahmottamaan tekstin valmistumista suhteessa kaikkeen siihen muuhun työhön, jota kustantamossa tehdään.
Luovan kirjoittamisen opettajana Henriksson edustaa koulukuntaa, joka työskentelee puhtaan tekstilähtöisesti. Myös journalistien koulutuksessa opetellaan käsittelemään tekstiä välineenä, eikä vain oman itseni autenttisimpana ilmaisuna.
– Teksti on savea, jota muovaillaan. Välillä siinä ollaan kyynärpäitä myöten, mutta siinä ei muovailla kirjailijaa. Pyrin kasvattamaan heidän tekstejään. Toivon, että kasvu taiteilijana tapahtuu sitä kautta.
Hyvä paha kustannustoimittaja
Palautteen vastaanottaminen on taito, jota kannattaa opetella. Kustannustoimittajan kommentit ovat lopulta vain ehdotuksia, joista voi aina neuvotella, Nurmi muistuttaa.
Toisinaan asiat jäävät liian pitkäksi aikaa roikkumaan ja kirjailija voi kokea tulleensa unohdetuksi. Tyypillisesti kyse on talon oman kustannustoimittajan hiljaisuudesta, sillä freelancer kiinnitetään projektiin yleensä vain pariksi kuukaudeksi kerrallaan.
Teksti on savea, jota muovaillaan. Välillä siinä ollaan kyynärpäitä myöten, mutta siinä ei muovailla kirjailijaa.
– Kirjailijan kannattaa sinnikkäästi ottaa uudelleen yhteyttä. Kyse saattaa olla kiireestä tai talon sisällä tapahtuvista myllerryksistä, jotka eivät millään tavalla liity häneen.
Kustannustoimittaja terapeuttina on Henrikssonin mielestä vanhan maailman ilmiö.
– Aiemmin olisin sanonut, että vaikea kirjailija on liian tarvitseva. Näillä kilsoilla olen totta kai sitä mieltä, että on kustannustoimittajan tehtävä vetää rajat. Kirjailijalla on oikeus tuen tarvitsemiseen ja tunteisiinsa. On toimittajan ammattitaitoa, lähteekö hän siihen tunteeseen mukaan.
Kummassakin ammatissa paljon opitaan käytännön työssä.
– Kustannustoimittajalla, joka ei ole kirjailija, saattaa olla loistava visio ja kyky käsitellä tekstiä, mutta hän ei välttämättä tiedä mitä kaikkea kirjailija joutuu tekemään päästäkseen sinne mihin on menossa. Kirjailijan asemassa ollut kustannustoimittaja ymmärtää paremmin kirjailijan työn todellisuutta.
Kahdella alalla
Nurmi on ollut kirjamessujen lavalla puhumassa yhtä aikaa sekä kirjailijana että kustannustoimittajana. Tuplarooli on aina näyttäytynyt hänelle selkeänä.
– Joissakin tilanteissa ei ole luontevaa korostaa omaa kirjailijuuttaan, jos kyse on toisen kirjailijan tekstistä. Silloin pidän sen enemmän piilossa.
Unelmien työ olisi olla kustannustoimittajana esikoiskirjailijalle, joka kirjoittaa sellaista mitä itse erityisesti haluaa maailmalle. Kuten upean uuden fantasiasarjan avaus, josta voi povata isoa kansainvälistä menestystä.
On tavallaan hauska, että roolini on hieman salainen, ja että kaikki eivät sitä tiedä.
Kustannustoimittajaa ei mainita kirjan tekijätiedoissa. Sitä Nurmi ei edes kaipaa. On silti ilahduttavaa, jos oma nimi mainitaan kiitoksissa.
– Saatan myös mennä kirjakauppaan fiilistelemään kustannustoimittamiani teoksia. On tavallaan hauska, että roolini on hieman salainen, ja että kaikki eivät sitä tiedä.
Henriksson toivoo, että hänen toimittamansa kirjat herättäisivät keskustelua ja jättäisivät jäljen kotimaan kulttuurimaisemaan. Tämä muistuttaa journalistiminästä.
– Kunnia kirjasta kuuluu tietenkin tekijälle, hän summaa.
– Saatan silti helposti kutsua ihmistä jonka tekstiä kustannustoimitan minun kirjailijakseni.
Erika Vik
Erika Vik on pääkaupunkiseudulla asuva kirjailija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka on työskennellyt myös LANU! kirjallisuusfestivaalin vastaavana tuottajana. Hänen tuotantoonsa kuuluu sekä nuorten että aikuisten kirjallisuutta. Vik etsii inspiraatiota useimmiten taiteesta ja museoista sekä juoksee mielellään merenrannalla. Kuva: Satu Leisko.