Menestysreseptiä ei ole olemassa
Menestyskirjailija kertoo haastattelussa, että on alusta asti räätälöinyt romaaninsa niin, että ne myisivät mahdollisimman paljon. Omassa kirjailijakuplassani on samantien rähinä päällä. Moni on pöyristynyt, joku sanoo jopa halunneensa oksentaa luettuaan haastattelun. Kirjallisuus on taidetta, ei kirjasta voi tarkoituksella takoa menestysteosta! Moni tulkitsee hittikirjailijan puheet syytökseksi, aivan kuin kirjailija olisi sanonut: miksi ette itse tee kirjoja, jotka myyvät, näin helppoa se on! Niin hän ei kuitenkaan sanonut.
Tunnustan, että närkästyn ensin itsekin. Olen puurtanut kunnianhimoista romaania yksin vuosikaudet ja samaan aikaan kirja-ala on saanut pahoja iskuja. Suomen hallitus on osoittanut selvästi, että se ei anna kirjallisuudelle paljoakaan arvoa. Tietty kansanosa jaksaa julistaa keskustelupalstoilla, että pitäisi kirjoittaa sellaisia kirjoja, joita ihmiset haluavat ostaa, eikä vaatia apurahoja. Heille on turha kertoa, että monia maailmankirjallisuuden suurista romaaneista on aikoinaan myyty hyvin vähän ja että Aleksis
Kivelläkin oli mesenaatti.
Moni tulkitsee hittikirjailijan puheet syytökseksi, aivan kuin kirjailija olisi sanonut: miksi ette itse tee kirjoja, jotka myyvät, näin helppoa se on!
Tutkiskelen omia tuntemuksiani, ja myönnän itselleni, että olen tosi kateellinen menestyskirjailjalle. Minäkin haluaisin, että kirjojani myytäisiin rekkalasteittain, tienaisin niin paljon että voisin ostaa kalliimpaa hammastahnaa ja kaikki haluaisivat haastatella minua. Kateuteni on kuitenkin järjetöntä, sillä tällä hetkellä parhaiten myy jännitysviihde, ja sitä en halua kirjoittaa – enkä varmaan edes osaisi.
Ja tosiasiassa tiedän, ettei ole mahdollista suunnitella tietoisesti kirjaa, joka myy hurjasti. Jos olisi, kaikki tekisivät koko ajan sellaisia kirjoja. Minulla on kirjahyllyssä bestsellereitä käsitteleviä teoksia, jotka olen hankkinut ilmeisesti jossain epätoivon puuskassa. Niissä analysoidaan myyvien kirjojen olemusta, mutta painotetaan, että todellisuudessa menestyskaavojen mukaan kirjoittaminen ei takaa sitä, että kirjaa ostaa kukaan muu kuin kirjailijan äiti.
Kun mistä tahansa tuotteesta tulee menestys, mukana on aina taikapölyä. Vuoden 2010 paikkeilla asiantuntijat olivat sitä mieltä, että eroottinen kirjallisuus ei enää myy, kun on nettipornoakin saatavilla. Sitten eräs brittiläinen kotirouva julkaisi omakustanteena fanifiktioromaaninsa, jonka kaupallinen kustantaja nappasi listoilleen. Tähän mennessä Fifty Shades of Grey -sarjan teoksia on myyty yli 150 miljoonaa kappaletta. Sen sijaan moni laskelmoidusti hittikirjaksi rakennettu trilleri on jäänyt alelaareihin pölyyntymään.
Ei ole mahdollista suunnitella tietoisesti kirjaa, joka myy hurjasti. Jos olisi, kaikki tekisivät koko ajan sellaisia kirjoja.
Teen niin sanotusti tunnetyötä ja päätän, että minun on turha kadehtia menestyskirjailijaa, eikä se edes sovi periaatteisiini. Kun minulle selvisi ammattikirjailijaksi pääsemisen jälkeen, miten raadollinen alamme on, päätin, että olen aina ja kaikessa lojaali kollegoille. Moni kirjoittaa teoksia, jotka ovat kaukana siitä, millaisesta kirjallisuudesta itse pidän, mutta ala vaattii jokaikiseltä kirjailijalta niin paljon, että kaikki kirjailijat ansaitsevat vähintään kollegoiden arvostuksen. Myös hittikirjailija joutuu istumaan näppäimistön ääreen satoja, jollei tuhansia kertoja, myös hän epäilee kykyjään, turhautuu, kärsii epätoivosta ja pelkää kustantajan sanovan, että käsikirjoitus onkin hengetöntä roskaa.
Saavutan lopulta sellaisen mielentilan, että voin aidosti arvostaa menestyskirjailijaa. Hän suhtautuu kirjoittamiseensa eri tavoin kuin moni muu, taiteellisempaa proosaa kirjoittava, ja siihen hänellä on oikeus. Kirjailijat pitävät itseään suvaitsevaisina, mutta suvaitsevaisuus kummasti lopahtaa, kun joku sanoo ajattelevansa kaupallisia näkökohtia suunnitellessaan romaaniaan. Myönnän, että välillä menestyskirjailijan sanomiset hiertävät – eräässä haastattelussa hän sanoo, ettei enää kirjoittaisi fiktiota, jos hänen kirjansa eivät myisi. Olen itse kirjoittanut seitsenvuotiaasta saakka siksi, että se on sisäinen pakko, tapa yrittää ymmärtää elämää ja hallita omaa maailmaani, keino kasvaa ihmisenä ja oppia uutta. Motiiveja kirjoittamiselle on kuitenkin yhtä paljon kuin kirjoittajia.
Enkä muuten usko, että menestyskirjailija oikeasti lopettaisi romaanien kirjoittamisen, jos ne eivät myisi. Fiktion kirjoittamisesta nimittäin tulee nopeasti riippuvaiseksi. Lisäksi kun kirjoittaja kasvaa ja kehittyy, hän saattaa yhtäkkiä tuntea vetoa ihan toiseen lajityyppiin. Ehkä menestysdekkaristi kirjoittaa vielä kokeellisen säeromaanin, jota myydään kaksi kappaletta.
Laura Honkasalo
Laura Honkasalo on espoolainen kirjailija, joka asuu neljäsosan vuodesta Kemiönsaarella. Häntä kiinnostaa erityisesti historia, kauhu ja kuvataide. Honkasalo rakastaa lapsia, koiria ja talvea. Kuva: Milka Alanen.