Kirjoita siitä mikä tekeytyy näkymättömäksi
Kirjailija Milan Kundera toteaa romaanin ainoan moraalin olevan tietämyksessä (Romaanin taide, WSOY 1986). Hänen mukaansa romaani, joka ei paljasta jotain siihen asti tuntematonta olemassaolon aspektia, on moraaliton.
Kun 1995 heittäydyin täyspäiseksi kirjailijaksi, johtoajatukseni oli kertoa maailmasta, jossa olin viettänyt edeltäneet yksitoista vuotta. Se oli nimeltään pääomamarkkinat. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus kuvaili esikoiskirjailijaa jotenkin niin, että hän oli siellä ja nyt hän on täällä. Pointtini oli kuitenkin täsmälleen päinvastainen: halusin sanoa, ettei siellä ollut vain siellä, vaan myös täällä – kaikkialla. Halusin kirjoittaa pääomamarkkinoiden vapauttamisen seurauksista eli rahan kasvavasta vallasta.
Hankkeeni oli (on) haastavuudessaan mieletön. Moraalifilosofi Adam Smith lanseerasi käsitteen näkymätön käsi kirjassaan The Theory of Moral Sentiments (1759). Uskomuksen mukaan yksilön oman edun tavoittelu edistää parhaiten yhteistä hyvää. Silloin elettiin merkantilismin aikaa, eivätkä rahan tai tavaroiden markkinat olleet missään määrin avoimet: valtiot kilpailivat keskenään mahdollisimman suuresta kauppataseen ylijäämästä (toistensa kustannuksella). Vasta yli kaksisataa vuotta myöhemmin uskomus pantiin laajempaan täytäntöön, kun pääomien liikkeet vapautettiin ja siirryimme valtioiden välisen kustannus- ja verokilpailun aikakauteen. Siitä pitäen edustuksellisen demokratian tehtävänä on ollut sopeutua.
Halusin kirjoittaa pääomamarkkinoiden vapauttamisen seurauksista eli rahan kasvavasta vallasta.
Olen hyvässä seurassa. Émile Zola kuvasi rahasta kirjoittamista hankalaksi: raha on kylmä, jäinen, [kaunokirjallisesti] epäkiinnostava. Hänen teoksensa L’Argent ilmestyi vuonna 1891. Uusi pääoman aika oli ottanut ensiaskeleensa, pörsseissä spekuloitiin ja kurssiturbulenssit heiluttivat yhteiskuntia.
Helsinkiin perustettiin pörssi vuonna 1912. Maria Jotunin komedia Kultainen vasikka (1918) kertoo hillittömästä keinottelusta ensimmäisen maailmansodan myrskyisinä vuosina. Tom Wolfen teos The Bonfire of the Vanities ilmestyi vuonna 1987, kun pääomamarkkinoiden vapautuminen oli täydessä vauhdissa. Romaanin päähenkilö Sherman McCoy käy kauppaa bondeilla (joukkovelkakirjoilla), kuten muuten samoihin aikoihin tein itsekin.
Kertomukset noudattavat samaa kaavaa: keinottelussa onnistuminen tuottaa kaikkivoipaisuuden tunteen (master of the universe). Rajaton ahneus kääntyy kuitenkin itseään vastaan ja johtaa lopulta tuhoon.
Kaunokirjallisista moraliteeteista vähät välittäen rikastumista ihannoidaan nyt enemmän kuin koskaan. Yhdentekevää miten rahasi teet. Ei haluta nähdä epäjumalaksi korotetun kultaisen vasikan yhteyttä ilmastonmuutokseen, eriarvoistumiseen, biodiversiteetin ja kulttuurisen monimuotoisuuden katoamiseen, kansanvallan näivettymiseen, yhteiskuntien rapautumiseen, tekoälyn sääntelemättömään riemumarssiin…
Kaunokirjallisista moraliteeteista vähät välittäen rikastumista ihannoidaan nyt enemmän kuin koskaan.
Vapaiden pääomien sentrifugissa omistus keskittyy yhä harvemmille. USA:ssa ylin 1% omistaa jo enemmän kuin koko keskiluokka yhteensä. Meta, ByteDance, X Corp. ja muut teknologiajätit jakavat maapalloa läänityksiinsä. Multimiljardööri Elon Muskin SpaceX-yhtiöllä on satelliittipohjaisen netin monopoli. Hän voi päättää, mille taholle kulloinkin sallii sotakentillä pääsyn palveluunsa.
Rahan ja teknologian liitto esittäytyy (esitetään?) vastaansanomattomana luonnonvoimana. Yksilöhypetyksestä huolimatta yhä harvempi kokee olevansa oman elämänsä ohjaksissa, saati pystyvänsä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Tabu nimeltä raha. Cervantesin perilliset, on paljastusten aika. ■
Taina Haahti
Olen kirjoittanut ihmisistä rahan, vallan ja kaikkialle ulottuvien liiketalouden lakien keskellä. Esikoisromaani, Kunnian kauppiaat, ilmestyi 1996 ja toistaiseksi tuorein, kansainvälisestä jäterikollisuudesta kertova Bulvaani 2021. Väliin mahtuu monta muuta, myös nuortenromaaneja. Muita töitä olen tehnyt pääomamarkkinoilla ja vastuullisessa sijoitustoiminnassa.