Runon takana
Jäätynyt maisema
Eeva-Liisa Mannerin runo.
Miten maa on outo ja suuri,
miten maisemat ovat oudot.
On taivas niin kuin jäässä,
maa kivettynyt on.
Vain itkun nyyhkeen kuulen.
Soi huminassa tuulen
yön, iankaikkisuuden itku loputon.
Miten murheeni on suuri,
miten askeleeni oudot.
Olen vaeltaja tiellä
ja itse olen tie.
Minussa tuuli nyyhkii,
minua tuuli pyyhkii,
ja murhe mua tuulta, tietä kaikkialle vie.
Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas: Kootut runot
Kuin tuuli tai pilvi
s. 76
SKS KIA
Suomen Kirjailijaliitto hallinnoin testamentin nojalla Mannerin ja Raittilan tekijänoikeuksia.